Kulutanko kirjan loppuun?

Sieltä se katselee minua. Kirjahyllystä. Pieni elämä. Viime kerrasta taitaakin olla jo vuosi, joten kai se olisikin aika hiljalleen taas tarttua tuohon opukseen. Ensimmäisellä kerralla olin kuin puulla päähän lyöty kirjan erinomaisuuden edessä. Toisella kerralla menin kirjaan vielä syvemmälle ja sen huomasi parhaiten siinä, miten vaikeaa tiettyjen kohtien lukeminen välillä oli. Ja tämä on syy … Continue reading Kulutanko kirjan loppuun?

Pyöräytetäänpäs ajatus ylösalaisin!

Sinua ahdistaa. Olet siis heikko. Väärin. Olet käsittämättömän vahva, koska kaikesta huolimatta nousit tänä aamuna ylös sängystä ja jatkat elämääsi. Teet sitä ehkä vähän eri tavalla kuin moni muu, mutta jatkat kuitenkin. Ja se tekee sinusta rohkean. Ahdistunut ihminen taistelee päivästä toiseen itsensä kanssa. Astuessaan ulos kodistaan, tai päästäessään sinut sisälle, hän ottaa askeleen oman … Continue reading Pyöräytetäänpäs ajatus ylösalaisin!

Viekö 2020 mehut bloggaamiseltakin?

Useampikin lukemani blogi on tänä vuonna hiljentänyt tahtia ja huomaan vahingossa tehneeni samoin. Siinä missä joskus luonnoskansioni oli täynnä tekstejä ja ajastin juttuja jopa viikoksi eteenpäin, niin nyt on välillä tuntunut siltä, etten saa itsestäni ulos kovinkaan paljoa sellaista, mitä haluaisin julkaista. Blogin lopettaminen ei ole käynyt mielessänikään ja koen tämän edelleen jonkinlaisena pakopaikkana. Tänne … Continue reading Viekö 2020 mehut bloggaamiseltakin?

Miljoona asiaa ja tyhjä paperi.

Montakohan luonnosta olen jo poistanut? Päässäni pyörii valtavat määrät asioita, jotka haluaisin purkaa ja samalla en saa niitä mitenkään järkevästi ulos. Postaukset, jotka aikaisemmin tuntuivat hyviltä ideoilta, ovat päätyneet roskakoriin. Lokakuu on jo kohta puolessa ja mietin mihin aika menee. Keväästä tuntuu olevan ikuisuus ja kaikki on muuttunut. Koti tuntuu kodilta ja edelleen hymyilen välillä … Continue reading Miljoona asiaa ja tyhjä paperi.

Roosa nauha ja Maailman mielenterveyspäivä.

Tällä viikolla vietetään sekä Roosa nauha-päivää, että Maailman mielenterveyspäivää, jotka kumpikin ovat lähellä sydäntäni. Roosa nauhoja olen ostanut jo vuosia ja tänä vuonna ostin itselleni Juha Tapion suunnitteleman rannekkeenkin. Nauhan osto on pieni juttu, jolla voi kuitenkin tukea tärkeää asiaa. Ja tämän asian tukeminen on ollut itselleni entistäkin tärkeämpi sen jälkeen kun ystäväni ensin vuosia … Continue reading Roosa nauha ja Maailman mielenterveyspäivä.

Toisen paino ei kuulu sinulle!

Olen viime aikoina kuullut jo useammankin tutun saaneen laihdutusvinkkejä muilta, vaikka he eivät ole niitä pyytäneet. Ja vitsit miten minua sieppaa! Jos toinen ei ole sanonut kaipaavansa vinkkejä, älä jakele niitä! Sinun on turha piiloutua "hyvää tarkoittamisen" taakse ja väittää toista herkkähipiäiseksi, jos toinen sanoistasi loukkaantuu. Toinen ei ole herkkä, sinä sen sijaan olet mulkku! … Continue reading Toisen paino ei kuulu sinulle!

Syyskuun parhaat.

TV-SARJAT Poirot, jota onneksi on vielä tullut Yleltä. Penkin lämmittäjät, joka ei vedä vertoja Villille kortille, mutta menee paremman puutteessa. MUSIIKKI Paul Eliaksen albumi Luonnonvoimii. Olen rakastunut. Koko levy on ihan timanttinen! Behm ja hänen albuminsa Draaman kaari viehättää. Etenkin Päästä varpaisiin on ihana! ELOKUVAT Devil, jonka katsoin kaverin kanssa pitämällä yhteisen leffaillan etäillen. Elokuva … Continue reading Syyskuun parhaat.

Muutosten vuosi.

Vaikka vuosi 2020 on monella tapaa ollut pysähtymisen vuosi, on se itselläni ollut samalla suurten muutosten vuosi. Koronakevät ja kotikoulu.Talokaupat.Papan taloon muuttaminen.Opiskelupaikan saanti.Asunnon löytäminen.Muutto vihdoin Naantaliin.Avioeron voimaan astuminen.Opiskeluiden alku.Myöhemmin syksyllä on edessä vielä mahdollisesti aloitus uudessa työpaikassa. Aika paljon on vuoteen siis mahtunut tähän mennessä. Välillä olen kokenut suurta ahdistusta, välillä helpotusta, hetkittäin surua ja … Continue reading Muutosten vuosi.

Minun ei tarvitsisi.

Toisinaan haaveilen mökistä veden äärellä. Ei nettiä, ei aikatauluja. Haahuilisi vaan päivästä toiseen, ehkä koiran kera. Kulkisi pitkin mättäitä ja vastaisi puhelimeen vain jos tuntuisi siltä. Istuisi iltaisin takkatulen ääressä ja koko maailma olisi siinä. Seurakseni voisin ehkä ottaa ihmisenkin, sellaisen joka osaisi istua hiljaa. Sellaisen, joka haluaisi upota kirjojen maailmaan ja illalla ehkä pelata … Continue reading Minun ei tarvitsisi.

Jonkun lapsi.

"Ampuis itsensä." "Neki sais kaikki lahdata." "Jos ei osannu käyttäytyä liikenteessä, niin sai ansionsa mukaan." Yllä olevat kommentit särähtävät korvaani aivan valtavasti ja kuohauttavat vihan. Jos et pidän jonkun tyylistä tai seksuaalisesta suuntautumisesta, se on sinun, ei hänen ongelmansa. Hänen ei todellakaan pidä tappaa itseään! Jos jonkun ihonväri, uskonto tai vakaumus poikkeaa sinun mieltymyksistäsi, heitä … Continue reading Jonkun lapsi.