Kaikki ei päädy someen.

Minä kirjoitan blogia. Päivitän instagramia. Joskus kirjoitan jotakin facebookiinkin. Ja silti moni juttu jää pois somesta. Toisina päivinä olen todella aktiivinen instassa, ja toisina päivinä en. Jokaista kauppareissua tai ystävän kyläilyä ei näy minun somessani. Sellainen, joka  päivittää omaansa kaiken mahdollisen, ajattelee ehkä, että istun kotona 24/7, mutta totuus on, etten jokaista kouluun vientiä tai … Continue reading Kaikki ei päädy someen.

Onnen tunti ja Mielikuvituspoikaystävä.

Henriikka Rönkkönen - Mielikuvituspoikaystävä Voitin Smagardin blogiarvonnassa loppuvuodesta tämän kirjan ja se oli eka kirja jonka luin tänä vuonna. Mielikuvituspoikaystävä on viihdyttävää luettavaa, enkä keksi siitä mitään pahaa sanottavaa. Rönkkösen kirjoitustyyli on kiva. Mielikuvituspoikaystävä kertoo sinkkuelämästä, miehistä, sydänsuruista ja stalkkauksesta, jota ei missään nimessä saa ihastuksen kohdalla harjoittaa! Kirja tarjosi naurun tyrskähdyksiä ja kurkistuksen yhdenlaiseen … Continue reading Onnen tunti ja Mielikuvituspoikaystävä.

Valoa elämään.

Vihdoin, monen vuoden haaveilun jälkeen, kirkasvalolamppu muutti meille loppusyksystä. Se olikin perheemme ainoa Black friday-ostos ja todellakin kannattava sellainen. Marraskuun pimeys veti kroppani totaaliseen horrostilaan ja silloin marraskuun viimeisen päivän auringonpaiste tuntui kuin parhaimmaltakin huumeelta. Fiilis oli heti ihan eri, kun sai nähdä valoa. Ja sitten minulla olikin aurinko lampun muodossa käytössäni joka päivä! Lampun … Continue reading Valoa elämään.

Joskus klikkaa.

Olen vuosien aikana tutustunut moniin uusiin ihmisiin niin somessa, työpaikoilla kuin muita reittejäkin. Tulen yleensä helposti toimeen lähes kaikkien kanssa. Saa olla kyseessä todella vaikea ihminen, tai sitten tyypperöinen on päättänyt olla tykkäämättä minusta, jos homma ei toimi. Kuitenkin on erikseen vielä ne, joiden kanssa vaan klikkaa. Tiedäthän. Se kun tutustut uuteen ihmiseen ja heti … Continue reading Joskus klikkaa.

Mustelmia.

Me päätimme viime vuonna, että emme anna aikuisten kesken joululahjoja, mikä oli tosi kiva juttu! Okei, vähän se ennen lahjojen jakoa tylsistytti minua ja siskoani, koska olemme ne jotka tykkäävät antaa ja saada lahjoja. Kuitenkin lasten lahjojen availua seuratessa oma lahjattomuus (hah, siis paketittomuus) unohtui, eikä lahjoja tullut kaivattua. Ja mikä parasta, joulujärjestelyt olivat todella … Continue reading Mustelmia.

PMS – pirun menkat saatana

Olen kironnut kuukautisia blogissa aiemminkin, ja aion tehdä niin jatkossakin. En nimittäin voi ymmärtää kenen idea on ollut tehdä naisten lisääntymisestä (eivätkä kuukautiset edes tarkoita 100% mahdollisuutta raskautumiselle) yhtä helvettiä! Miehet senkun vapauttavat kasoittain uimareitaan milloin haluavat, ja miten? No hitto onnea tuntien! Kun taas naiset irrottavat yhden perkeleen munasolun kerran kuukaudessa ja kärsivät siitä … Continue reading PMS – pirun menkat saatana

Ehkä helpotusta IBS:ään.

Eräs sukulaisemme kertoi minulle ennen joulua, että markkinoille on tullut IBS-potilaille suositeltu maitohappobakteerivalmiste. Mikäli hän saisi sitä käsiinsä, hän toisi  sen minulle. Tänne vaan, olen valmis kokeilemaan, totesin. Vatsani oli ollut jo pitkään sekaisin vähän väliä ja olin kärsinyt kovista kivuista. Ennen joulua olin jo välillä ihan epätoivoinen vatsani kanssa. Sitten jouluna hän toi kyseistä … Continue reading Ehkä helpotusta IBS:ään.

Kaikki ei näy.

Jos näet minut kauppakeskuksessa, näytän tavalliselta. Jos näet minut kaupan kassalla, näytän tavalliselta. Jos näet minut illanvietossa, näytän tavalliselta. Jos olet kanssani ahtaassa hississä, näytän tavalliselta. Ainoa, minkä saatat huomata, on vilkuiluni ja hieman levottomalta vaikuttava käytös, mutta senkin vasta, jos oloni on todella vaikea. Ahdistuneisuushäiriöni ei näy ulospäin. Monet sairaudet eivät näy. Eikä se … Continue reading Kaikki ei näy.

Menneisyydestä tähän päivään.

Yksi teini-iän rakkaimmista ystävistäni kysyi loppuvuodesta haluaisinko tavata hänet joululomalla. No tietysti halusin! Minun on ollut ikävä ja olen vuosien saatossa monesti harmitellut erilleen lähteneitä teitämme. Joskus nimittäin olimme kuin paita ja peppu. Ja siinä kahvipöydässä istuessamme huomasin vastapäätä istuvan sen saman tutun ihmisen, joka hän oli silloin vuosikausia sittenkin. Juttu luisti ihan kuten ennenkin … Continue reading Menneisyydestä tähän päivään.

Ja niin ollaan vuodessa 2020.

Odotin vuoden vaihtumista, ja samalla pelkäsin sitä. Olin jo viikkoja ollut valmis uuteen vuoteen, mutta se mitä se toisi mukanaan pelotti. Uuden vuoden aattona välillä nauratti, välillä itketti. Vuoden 2019 karistaminen harteilta ei tapahdu päivässä. Minulla on kaikenlaisia haaveita tähän vuoteen, mutta olen niiden kanssa ihan tyhjän päällä. Jostain pitäisi löytää voimat ja rohkeus toteuttaa … Continue reading Ja niin ollaan vuodessa 2020.