Varisee ku kuusen neulaset.

Meidän esikoisen hampaat meinaan! 😄

20180222_101035.jpg

Ylähammas oli heilunut jo jonkin aikaa. Tällä viikolla se alkoi olla totaalisen vinossa ja hädintuskin pysyi kiinni. Kunnes eräänä yönä ei enää pysynytkään!

Esikoinen kiiruhti aamulla sängystään hihkuen, että hammas oli pudonnut. Herätessä se löyty suun sijasta tyynyn alta! Ilmeisestikin se oli pyörinyt sinne jo valmiiksi hammaskeijua varten, mikä tosin kerkesi paikalle vasta seuraavaksi yöksi! 😄

Kaksi alahammasta lähti syksyllä. Nyt putosi toinen ylähammas, ja viereinenkin heiluu. Lisäksi alhaalla on kaksi heiluvaa hammasta, joiden takaa puskee jo rautahampaat näkyviin!

Kauaa ei neidin tarvitse näyttää röllimetsän asukkaalta, nimittäin uusi hammas oli tehnyt tuloaan maitohampaan alla ja näkyy jo. 😊

Toisinaan tuntuu ihan hassulta. Esikoinen menee syksyllä jo kouluun. Iso tyttö! Ja kuopuskin täyttää ensi kuussa jo kolme! Ei ole hänkään enää vauva. Vaikkakin, kuopus tulee kai aina olemaan se minun pieni kainaloapinani! Siitä huolimatta, että hänkin on kovasti sitä mieltä, että hänenkin hampaansa heiluvat jo.

Meidän murut, aika isoja tyttöjä jo! ❤

Limun lipittäjä.

En ole absolutisti, mutta alkoholin käyttöni on tooodella vähäistä. Ainoat kunnon kännit olen vetäissyt joskus “ihan kakarana”. Ja niin tapahtui sen kerran tai kaksi. Olen ollut nyt melkeinpä 10 vuotta se, joka saunassa voi juoda yhden juoman. Se, joka ei kieltäydy parista kuoharilasista tai viinilasillisesta. Mutta joka ei myöskään käytä perusarjessa alkoholia oikeastaan yhtään. Saunasiiderin juon kerran kaksi vuodessa ja yllätän saunaseuralaiseni (useimmiten mieheni) ollessani niin “hurja”. 😄

Muiden alkoholin käyttö ei minua haittaa. Örveltämistä en siedä, mutta siitä tuskin kukaan välittää. Voin hyvin olla juhlissa juomatta laisinkaan ja silti nauttia olostani. Reilu vuosi sitten olimme yksillä kuuskymppisillä ja vaikka join vain kuoharin aluksi, ilta oli mitä hauskin. Siitäkin huolimatta, että osalla vieraista meni hyvinkin lujaa! 😂

Mieheni kanssa olemme olleet yli 8 vuotta yhdessä. Koskaan emme ole toisiamme kamalassa kännissä nähneet. Olen joskus saanut pienen hiprakan kuohujuomasta, mutta kunnon humalasta ei voi puhua. Olen pieni ja käytän niin vähän alkoholia, että yksi annos jo kihahtaa sopivasti hattuun! Hah! Mieheni voi juoda saunassa lonkeron ja juhlissa/pikkujouluissa useamman annoksen alkoholia, mutta hän kestää ne niin, ettei hänen voi sanoa olevan kovinkaan humaltunut. Olen vain kerran nähnyt hänen olleen tilassa, jossa saatoin sanoa hänen olevan pienessä humalassa. KERRAN, 8 vuoden aikana. Ja PIENESSÄ humalassa. Voisi puhua “hihitys”-humalan tasosta. Itse en vaatisi varmaan moiseen kuin pari annosta. Hah! Mutta tosiaan, meidän perheessä alkoholinkäyttö on vähäistä.

 

Mielestäni aikuisten ihmisten pitäisi tietää omat rajansa alkoholin kanssa. Kyllä minun lapsuudessani äitini ja tätini joivat juhannuksena siidereitä. Eikä siitä ole meille lapsille traumoja jäänyt. Mielestäni lapsille voi hyvin opettaa sen, että alkoholinkäyttö on ihan okei, kun sitä käyttää kohtuudella! Surullisinta on vanhemmat jotka käyttävät reilusti alkoholia lasten nähden. Tiedän ihmisiä (ei lähipiirissä) jotka juovat useamman kerran vuodessa itsensä kanto kuntoon ja toisinaan lapset sen näkevät. Minusta se on järkyttävää. Vaikka paikalla on selviäkin aikuisia, ei varmastikkaan tee lapsille hyvää nähdä vanhempansa sellaisessa kunnossa.

Mitä meillä sitten juodaan? Ei meillä ihan vesilinjalla mennä. Saunajuomina toimii limupuolelta Cola, joka on mieheni lemppari, Laitilan wirvoitusjuomat, joita itse rakastan, sekä vischy. Lapset saavat saunaan pillimehun. Kuoharillekkin on mitä mainioin korvaaja, lehtikuohujuoma, jota kerran eräässä ravintolassa sain. Sitä voisin nauttia useamminkin ihan ruokajuomanakin! Pitäisi ehkä tutustua enemmänkin alkoholittomien tarjontaan. Joskus vuosia sitten siidereistä ainakin jäi vaan paha maku suuhun, mutta nyt kun tarjonta on kasvanut ja siihen on ehkä enemmän panostettu, voisi löytyä enemmänkin kelpuutettavia juomia. 😊

Lähipäivinä.

Ensin seuraa kuvapläjäys:

IMG_20180217_133731_482IMG_20180217_134004_368.jpgIMG_20180217_133734_996

IMG_20180218_144057_619IMG_20180218_144119_220

IMG_20180218_221718_470IMG_20180218_221634_169IMG_20180219_105508_933IMG_20180219_102537_698IMG_20180219_105227_388

IMG_20180219_121226_637

IMG_20180217_134256_521.jpgIMG_20180218_222208_205

IMG_20180219_112507_312

 

Vein lapset perjantaina äitini luokse. Tytöt ovat saaneet aloittaa hiihtolomansa siellä mamman lellittävänä. Ovat käyneet useammankin kerran pulkkamäessä, jopa oikein eväiden kera!

Me mieheni kanssa sen sijaan otimme viikonlopun rennosti kotosalla. Katselimme monen monta jaksoa Grace & Frankieta. Söimme ja herkuttelimme. Otimme päiväunia. Luimme. Nautimme takkatulen lämmöstä ja saunoimme. Pienten lasten vanhemmat eivät kauheasti erikoisuuksia tarvitse, kun saa tehdä tavallisia asioita kaikessa rauhassa omaan tahtiinsa, niin se on jo luksusta.

 

Lauantaina alkoi oikeassa hauiksessani tuntua kipua. Kipu paheni pitkin iltaa ja sunnuntai-aamuna heräsin kuuden aikaan, enkä käden säryn takia enää saanut nukuttua. Kituuttelin päivän kivun kanssa ja koitin olla käyttämättä kättä mahdollisimman vähän. Ei innostanut lähteä Turkuun päivystykseen jonottelemaan. Tänään aamulla soitin omaan terveyskeskukseemme heti klo 8.00 ja ehkä kiitos hiihtoloman, pääsin puheluissa ensimmäiseksi jonoon ja sain ajan heti yhdeksäksi. Lääkärikin oli täysin ajallaan! Diagnoosiksi sain tendiitin, eli jänteen ärsytystulehduksen. Pääpiste lienee siis olkapäässä, vaikka kipu on pahin hauiksessa. Sain buranakuurin ja kehotuksen pitää taukoa joogasta, sekä painonnostosta ainakin viikon. Muutenkin tulee rasittaa kättää mahdollisimman vähän.

Tänään olen kauppa- ja apteekkireissusta selvittyäni pääasiassa lepäillyt. Vähän ajattelin kyllä näyttää pölyille rättiä tänään ja suunnata vielä ulos nauttimaan auringosta. Pitkiä kävelyitä ei vaan pysty tekemään, kun oikeaa kättä ei pysty pitämään kunnolla suorana, eikä heiluttamaan.

Huomenna haenkin sitten lapset ja äitini meille viettämään talvipäiviä. Onneksi tälle viikolle on luvattu pääasiassa auringonpaistetta. Vaikkakin sen seuraksi myös paukkupakkasia. Kuitenkin, aurinko ja hohtavat hanget tekevät olon virkeäksi! Ihanaa viikkoa! 😊

 

 

Toisille pieniä, toisille isoja juttuja.

Viime viikolla uskaltauduin isompaan Tokmanniin. Tällä viikolla selvisin yhdestä pakollisesta haastattelujutusta ja suuntasin sen jälkeen isoon kauppakeskukseen. En käynyt kuin yhdessä liikkeessä, mutta sovittelin jopa vaatteita ja lähdin onnellisena pussi kädessäni liikkeestä. Pysähdyinpä vielä nappaamaan smoothienkin.

Arkipäivää jollekkin. Iso tsemppaus tai onnistuminen toiselle.

Olen käynyt lähikaupoissamme ja hoitanut ruokaostokset jne. mutta ennen joulua en kyennyt astumaan Myllyyn tai Skanssiin. Tilailin netistä ja haalin pienemmistä kaupoista ja liikkeistä joululahjat. En vaan pystynyt.

Ihmispaljous ja helvetisti neliöitä. Ahdistaa. Iskee pakokauhu. Itselläni pahin olo tulee siitä, jos tuntuu ettei ole pakopaikkaa. Että tästä tilanteesta ei pääse pois.

Olen lähiaikoina haastanut taas itseäni enemmän ja selvinnyt tilanteista! Takapakkia tulee ehkä välillä, mutta se on normaalia. Pienin askelin etenee paremmin. Ja on aivan turha pakottaa itseään tilanteisiin joista seuraa melko varma paniikkikohtaus. Aloittaa niistä vähemmän epämiellyttävistä jutuista ja saa sitä kautta lisää rohkeutta! Menee hiljalleen kohti sitä, että ne ahdistavat jutut muuttuu jälleen kivoiksi. 😊

 

20180213_121411.jpg

Ostoksia esittelen enemmän ja paremmin myöhemmin! 😊

 

 

Hyvää ystävänpäivää! 😊

Myrkyttömämpää.

Deodorantti

Tätä kyseistä tuotetta suositteli Pirtin Jenna instan puolella. Pakkohan sitä oli tilata kokeiluun itsellekin, koska olen haaveillut myrkyttömästä dödöstä. Ongelma vaan on ollut pelko niiden toimimattomuudesta. Suuntasin Hyvinvointi.fi -sivulle ja aloin katsella vaihtoehtoja.

IMG_20180206_114917_914

Päädyin Indian mandarineen, ja kuulkaas kyllä tätä voin minäkin suositella! Hikoillut olen kuin pieni sika mm. lumihommissa ja kuntopyörällä polkiessa, tuoksuen silti mandariinilta! Tuoksuja on useampaakin sorttia.

Tämähän siis ei estä hikoilua, jotenka kainalot on märät treenin jälkeen. Mielestäni kuitenkin hien pysyminen kropan sisällä ja siihen vaadittavat myrkyt on KÄÄK. Joten tyydyn vaan tuoksumaan hyvältä, märässäkin puserossa! Hintaa toki on enemmän tällä deodorantilla, kuin Rexonalla ja kumppaneilla, mutta jos sillä säästyn edes osalta kroppaan joutuvista myrkyistä, niin maksan hinnan mielihyvin!

IMG_20180206_114945_260

 

Hoitoaine

Kun Hyvinvoinnin tavaratalon sivuilla (ilmaista mainosta kavereilleni) kerta olin, tilasin myös kokeiluun hoitoaineen. Ja voi jee miten ihana!

IMG_20180206_114852_191

Pelkäsin hiusten olevan käytön jälkeen mahdollisesti rasvaiset, mutta kuulkaas ei! Paljon kivemman tuntuiset kuin monien tavallisten hoitoaineiden jälkeen! Eli käyttöön jää tämäkin ehdottomasti!

 

Ne kulkee käsi kädessä.

Ei, nyt ei tule mitään lässynlässyn hattara-rakkauspostausta minusta ja miehestäni. Vaikka me yhä välillä kuljetaankin käsi kädessä, jos ollaan kaksin liikkeellä. Useimmiten käsistä kiinni pitävät kuitenkin lapsoset. Mutta tämä kirjoitus ei käsittele heitäkään.

 

Väsymys – Vatsa – Ahdistus

Ei niin pyhä kolminaisuus. Ennen joulua olin todella loppu. Se ei näkynyt välttämättä blogissa. Sitä tuskin moni kanssani kasvotusten keskustellutkaan huomasi, koska osaan piilottaa pahan oloni todella hyvin. Mies sen sijaan tiesi. Hän tiesi miten vaikeita aamut olivat. Kuinka vatsani oli joka aamu sekaisin kilin kolin. Kuinka minua ahdisti kauppareissut ja kaikki pakollinen tekeminen ja meneminen. Miten herkästi paniikin oireet hiipivät pintaan. Sitten tuli 2 viikon joululoma, täysin tarpeeseen. Pari viikkoa, jolloin ei perheessämme herätty herätyskelloon. Mieskin piti siis kaksi viikkoa lomaa. Ja kun hän on lomalla, olen minäkin lomalla. Ei tarvinnut kuskata lapsia joka aamu. Minun ei tarvinnut hoitaa aamutoimia. Kellään ei ollut kiirettä mihinkään. Asiat sai hoitaa silloin kun halusi. Ja kauppaan saattoi lähteä itse, tai pistää miehen ja lapset asialle. Kaksi viikkoa rennosti oloa. Väsymys helpotti. Stressivatsa helpotti. Ahdistus helpotti. Ja kun koitti arkeen paluu, olo oli helpompi. Kauppareissut tuntuivat taas kivoilta, eivätkä pelkältä pakkopullalta. Vatsa voi aamuisin hyvin. Ei ahdistanut yhtä herkästi, paniikkituntemukset sai pidettyä taka-alalla. Olin energisempi ja fiilis oli hyvä.

 

No, nyt on perusarkea eletty taas sen 5 viikkoa. Vatsakivut ovat palanneet. Vatsa on sekaisin. Herään jo ennen kellon soimista. Inhoan pakollisia kauppareissuja. Ahdistus hiipii mieleen herkästi ja lisää vatsakipuja. Väsymys painaa aamuisin. Ja kun olen väsynyt, ahdistun helpommin. Kun ahdistun, vatsa alkaa oireilla. Ja vatsaoireet aiheuttavat stressiä, mikä väsyttää lisää. Tattadadaa, oravanpyörä on valmis.

Ensin vatsa ilmoittaa itsestään olemalla aamuisin kipeä. Se kuitenkin menee ohi ja energiaa riittää päivän aikana. Kuitenkin, kun vatsan ärsytys jatkuu päiviä, tulee kuvaan mukaan kovemmat kivut ja vatsa menee sekaisin. Lopulta kivut eivät kiusaa pelkästään aamuisin vaan voivat jatkua pitkin päivää. Eivät yhtä kovina kuin aamulla, mutta vielä illallakin vatsa saattaa tuntua ärtyneeltä. Se väsyttää ja v*tuttaa. Etenkin kun en vatsalleni mahda mitään!

 

Haluaisin muuttaa elämässämme useammankin asian. Ne vaan sattuvat olemaan sellaisia, mitä ei noin vain muuteta, ellei halua päätyä katuojaan. Osa on myös sellaisia, mihin ei itse voi vaikuttaa.

Vaikka sitä toisaalta haluaisi pitää lapset pieninä, niin toisaalta taasen odottaa sitä kun he ovat koululaisia ja hoitavat monet asiat itse. Kuten aamutoimensa, kouluun menemiset… Kun mietinkin nyt, että minun pitäisi tehdä täyttä työpäivää kodinpyörittämisen lisäksi, niin ei kiitos! Kyttään työkkäristä osa-aikahommia ja rukoilen, että jostain tupsahtaisi työtarjous, joka olisi toteutettavissa oman aikataulun mukaan ja mieluiten kotipäivämahdollisuudella/ kotitoimistona.

Odotan kevättä, josta saa lisäenergiaa. Vaikkei se vatsan vointiin vaikutakkaan. Kuitenkin, ensi kuusta lähtien kuopus pysyy kotona minun kanssani ja kuskaamista on vähemmän. Miehen kesälomaan on enää sen 5kk, ja silloin minäkin saan seuraavan “lomani”… Siihen asti ostelen itselleni kukkia ja imen itseeni hyvää energiaa mistä ikinä vain pystyn!

 

IMG_20180206_100630_629.jpg

Snäpädisnäp!

Snäppiä käytän melko vähän. Saatan laitella kuvia ja hauskoja videoita jakoon kyllä, mutta snäpissäni porukkani on aika pieni. Siellä on vaan ne tarkkaan valitut. 😄

Selkeästikin snäpin filttereillä tykkään ikuistaa hyvät hiuspäivät, vai mitä sanotte:

Snapchat-1739260628Snapchat-2017538607Snapchat-1947223565Snapchat-374330506

 

Mutta paras lienee kuitenkin tämä kuva:

Snapchat-891847432

Miltä sun hiukses näyttää föönaamisen jälkeen? 😂

Huipputyyppejä!

Joku saattaa pohtia miksi blogimaailma on niin imaissut minut mukaansa muutamassa vuodessa? Keksin siihen useammankin syyn:

  • Rakastan kirjoittamista. Olen lapsesta asti kirjoittanut tarinoita, joita sitten ystäväni lukivat. Tälläkin hetkellä läppärillämme on pari erilaista kirjoitelmaa aloitettuna. Lisäksi sähköpostistani löytynee vanhoja kirjoituksiani. Välillä mietin, löytyisikö niille halukkaita koelukijoita. Bloggaamalla saa toteuttaa itseään kirjoittamalla juuri niin kuin haluaa!
  • Vuorovaikutus. Olen sosiaalinen ihminen ja tykkään keskustella ihmisten kanssa niin kasvotusten, kuin netissäkin. Olen se, joka jää lörpöttelemään kassaneidin kanssa  ja vaihtaa usein useammankin sanan päivähoitoporukan kanssa lapsia hakiessa. Blogeista voi valita ne itseään kiinnostavat ja keskustella kiinnostavista aiheista.
  • Ihanat tyypit! Blogien kautta olen tutustunut ihan huipputyyppeihin, jotka asuvat toisilla paikkakunnilla ja muuten ei ehkä olisi tutustuttu. Ehdottomasti maininnan arvoisia ovat mm. Mikko, Hallamaa, Pirtin Jenna, Pöpelikössä, Koti Kumpulassa- blogin R., ja Lilyn puolelta ainakin Mun kummallinen elämä -blogin Kirsi.
  • Päiväkirja. Vaikka oikeasti aika pieni osa elämästäni/elämästämme päätyy blogiin, niin silti tämä on tietynlaista päiväkirjan pitoakin. Kivat jutut ja vakavammatkin pohdinnat päätyvät tänne.
  • Helppo harrastus. Blogata voi missä vain, milloin vain. Kirjoittaa voi teetä hörppiessään, tai jopa lapsia nukuttaessaan. Ei tarvita kuin puhelin/padi/tietokone ja päässä pyörivä ajatus!

 

En ole ammattibloggaaja. Tekstini eivät tavoita satoja ja tuhansia lukijoita. Mutta minulle tärkeämpää onkin, että mukana ovat pysyneet ne samat lukijat jo vuosia. On kivempi, että juttuni kiinnostavat muutamia pysyviä lukijoita, kuin että kasa ihmisiä kävisi vain vilkaisemassa eksyessään vahingossa sivulle ja sen takia saisi kovat lukijamäärät. 😊

 

20180204_191448.png

 

Että kiitos vaan apinaiseni, sirkus jatkaa pyörimistä! 😄

 

 

 

 

Kuva.

Tammikuu.

Tammikuu vilahti taas yhtä nopeasti kuin aina. Alkuvuosi hujahtaa käsittämätöntä vauhtia vuodesta toiseen. Ehkä kirpeät pakkaspäivät, lisääntyvä auringonvalo, sekä lupaus keväästä saavat alkuvuoden soljumaan kepeästi.

IMG_20180120_091606_272

Tammikuu piti sisällään sushia ja noutoruokia, sekä lämmittäviä kotiruokia. Kirjastoretken, luistelua, ja mammalassa, sekä fammulassa vietettyjä lauantaipäiviä. Ulkoilua ihanissa pakkaskeleissä ja auringonvalon imemistä itseensä.

IMG_20180121_132737_806

Tammikuussa luin 9 kirjaa ja pistin kirjastosta varaukseen useammankin opuksen. Telkkariin palasi pari seurattavaa ohjelmaa, joten nyt tulee katsottua sitäkin parina iltana viikossa. Olen myös tajunnut miten vähäiseksi meillä on tv:n katselu mennyt!

IMG_20180121_132657_490

Helmikuu saapui tervetulleena ja pian on jo maaliskuu. Se tarkoittaa lumet sulattavaa aurinkoa, oikeaa kevättä ja valoisia, ah vihdoin taas pitkiä, valoisia päiviä.

 

IHANAA HELMIKUUTA!

Kun muutkin…

“No mutta niinhän muutkin!” 

Lause jota inhoan. Ketkä muutkin? Ja pitäisikö kaikkien tehdä asiat aina samalla tavalla.

Lause jonka varmasti moni on saanut kuulla. Lause joka on lausuttu monissa eri tilanteissa, silti sopien mukamas kaikkiin.

Ehkä on keskusteltu lapsista. Että pitäisihän teidän nyt hiljalleen, kun olette pian 30v. ja olleet yhdessäkin pitkään. Mutta kun kaikki eivät halua lapsia. Ja jotkut kasvavat ajatukseen vasta vanhempina, osaamatta vielä 20-vuotiaina ajatellakkaan pitävänsä huolta kenestäkään muusta kuin itsestään. Onko se väärin? Ei. Väärin ei myöskään ole saada lasta nuorena. Tai lyhyen seurustelun jälkeen. Vaikka kaikki muut mukamas on naimisissa ennen lapsia, niin ei sinun tarvitse! Eikä olla yli 25-vuotias ollaksesi sopiva äidiksi tai isäksi.

Ehkä on kysytty, että mitenkäs te nyt jo saman katon alle tai naimisiin, kun on seurusteltu vasta puoli vuotta. Mitä se muille kuuluu, jos se itsestä tuntuu hyvältä. Takuuta loppuelämän yhdessäolosta ei varmaan sen suuremmin ole 10 vuoden seurustelun jälkeen naimisiin menneillä, kuin pari vuotta yhdessä olleilla. Omat kriisinsä ja solmukohtansa lienee kummassakin tapauksessa ja on monen tekijän summa, että ollaanko sitä yhdessä loppuelämän ajan vaiko ei.

Yksi itseäni suunnattomasti aikoinaan ärsyttänyt asia koski töitä. Kun ilmoitin, etten suostu menemään töihin klo 6 joka aamu, enkä tekemään iltavuoroa nyt kun lapset on pieniä, sain kuulla: “No tekeehän muutkin äidit.”. Teki mieli huutaa, että tehkööt. Mieheni tekee 12h työpäivää. Minä hoidan meidän arjenpyörityksen. Oman mielenterveyteni ja yleisen jaksamiseni takia en suostu työtä koskien mihin tahansa. Työ ei ole koskaan ollut minun tärkeyslistallani ykkösenä. Moni asia menee sen edelle. Sellainen minä olen. Haluan tehdä töitä, mutten omistaa sille itseäni. Etenkään mitä tulee nykyiseen ammattiini, joka ei ole sellainen mitä haluaisin tehdä eläkeikään asti.

Ei ole mihinkään kirjattu, miten pitäisi elää. Miten se edes menisi?

Hanki ammatti, sitten vakityö. Löydä kumppani nuorena, seurustele 5 vuotta ja mene sitten naimisiin. Saa puolison kanssa pari-kolme lasta viimeistään siihen mennessä kun täytätte 32. Ja elä elämäsi onnellisena loppuun asti omakotitalossa lemmikkien kera ja käy ulkomailla vähintään joka syksy. Tee töitä sen 40 tuntia viikossa ja harrasta vähintään kahdesti viikossa. Jne…

Ei se sovi kaikille. Eikä elämä edes mene aina niinkuin on suunnitellut.

Eikö jokainen saisi elää elämäänsä siten kuin haluaa. Olkoon ykkösasia elämässä sitten perhe, työ tai matkustelu. Keneltä se on pois jos toinen viihtyy omakotitalossa korvessa tai keskustassa yksiössä. Mitä se sinua hetkauttaa tekeekö toinen viikossa 80 tuntia töitä, vaiko 20 tuntia. Entä onko sillä väliä, että onko niitä lapsia sen 0, 3 vaiko 6. Ei pitäisi olla. Ja jos joku käyttää rahansa asuakseen osan vuodessa ulkomailla, mitä se haittaa! Minua ei ainakaan hetkauta. Ei niin kauan kun se ei ole puolisoni joka koittaa karata ulkomaille. 😅