Blogin loppu vai blogitauko?

Olen pohtinut aina välillä, joskos luopuisin blogin pitämisestä. En halua luopua kirjoittamisesta ja tämä on ollut helpoin väylä siihen, mutta jotenkin tänne ei ole viime aikoina ollut fiilistä kirjoittaa. Tai tuntuu, ettei ole oikein mitään mistä kirjoittaa. Elämä on tasaista, enkä todellakaan valita siitä! Elokuussa aloitan uudessa työpaikassa ja päivät täyttyvät työstä, perheestä ja ystävistä. … Continue reading Blogin loppu vai blogitauko?

Endometrioosi ja tuplahormonit

Mitä endometrioosini tällä hetkellä on? Menkkamaista jomotusta, kylkipistoksia, viiltäviä kipuja munasarjoissa, repivää kipua milloin missäkin lantion ja kylkiluiden välissä, hormonien läpi tulevaa pientä tiputteluvuotoa, ylättäen iskeviä turvotuskohtauksia kipuineen, sekä älytöntä väsymystä. En uskalla edes ajatella mitä olisi ilman nykyistä lääkitystäni (hormonikierukka & minipillerit). Ennen niitäkin oireeni olivat ns. "vähäisiä", kun kärsin vain buranaa vaatineista kuukautiskivuista, … Continue reading Endometrioosi ja tuplahormonit

Kesäfiilis ja kodinhoitaja hakusessa

Juttelin ystävälleni, kuinka luonto on niin vihreä ja kesä tavallaan just nyt antaa parastaan. Silti olo on jotenkin... "TYHJÄ", sanoi ystäväni. Ja kyllä, hän sanoitti fiiliksen täysin oikein. Tarot-kortit kielsivät minua odottamasta kesältä mitään. Pitäisi vaan olla ja elää, ilman paineita. Viime kesä oli jotenkin ihan mahtava. Se sisälsi paljon ystäviä, valvottuja öitä, naurua, autokaraokea, … Continue reading Kesäfiilis ja kodinhoitaja hakusessa

Hanki lemmikki, ne sanoo. Se on kivaa, ne sanoo.

Ihan ensiksi aloitetaan siitä, että mikään ei ole aina kivaa. Ei parisuhde, ei vanhemmuus, ei perhesuhteet, ei edes sen lemmikin omistaminen. 12 vuotta sitten, kun kissamme oksensi matoja eteisen lattialle, kävi väkisinkin mielessä notta hyi helevetti. Maalta haettu raasu ei ollut saanut riittävää madotusta ja metsässä emon perässä juoksentelu oli tuonut tuliaisensa. Ou jes. Ei … Continue reading Hanki lemmikki, ne sanoo. Se on kivaa, ne sanoo.

Toukokuu – welcome to the jungle

Toukokuussa saatiin jo vähän lämpöä ja aurinkoa. Maistiaisia kesästä. Enemmänkin lämpöä olisi voinut olla, mutta olin kiitollinen jo siitä, kun saatoin välillä poistua kotoa ilman villasukkia. Haha. Mennäänpäs sitten toukokuun tapahtumiin. Ensinnäkin laitetaan muistiin; ensi vuonna osta vähintään 30 litraa multaa, jos aiot vaihtaa viherkasvien mullat. Kävin kaksi kertaa hakemassa lisää multaa kyseisen operaation aikana. … Continue reading Toukokuu – welcome to the jungle

Pakahduttava tunne

Kevään vihdoin kunnolla saavuttua, katsoin vihreänä loistavaa metsikköä. Koivut olivat jo kunnolla hiirenkorvilla ja pusikoissakin oli jo isot lehdet. Rinnassa oli hassu tunne. Olin onnellinen, mutta silti olisin voinut itkeä. Ehkä se oli helpotusta? Selvisimme jälleen yhdestä pimeästä talvesta ja nyt olemme taas kesän kynnyksellä. Tajusin, että tunne ei tullut ensimmäistä kertaa. Se oli tuttu … Continue reading Pakahduttava tunne

Monen kodin väkeä

Lapset ovat pian ravanneet kahden kodin väliä jo kaksi vuotta. Heille on tavallista pakata kassit perjantaina ja matkata iskän luo. "Nähdään perjantaina." "Nähdään sunnuntaina." Tuttuja lauseita meidän kodeissamme. Pidän omaa kotiani lasten kotikotina. Sillä täällä he asuvat suurimman osan ajasta ja täällä he asuvat paperillakin. Eksän koti on kuitenkin lapsille koti siinä missä tämäkin. Heillä … Continue reading Monen kodin väkeä

Välillä vähän vituillaan

Mielenterveyshäiriö ja ihmissuhteet, oh boy. Tunnen itseni lisäksi useammankin erilaisista mielenterveyshäiriöistä kärsivän ihmisen ja suunnilleen kaikkia meitä yhdistää ajatus: "Kuka minut huolisi, kuka minua jaksaisi?" Eräs ystäväni totesi yhden keskustelun aikana, että sille on syynsä miksi hän on yksin. Onhan sille. On pelottavaa päästää ketään lähelle. Ja sitten jos uskaltautuukin päästämään sen yhden erityisen lähelle, … Continue reading Välillä vähän vituillaan

Huhtikuu

Aprillipäivällähän se tämänkin vuoden huhtikuu käynnistyi. Koronaväsymys ei tahtonut allekirjoittaneella ottaa väistääkseen. Toki perussairauksieni takia välillä tarvitsen päivän tai kaksi täydelle levolle, mutta nyt kyllä huomasi aivan toisenlaisen väsymyksen. Selviydyin koronan jälkeisestä töihin paluusta suht kunnialla, mutta siinä kohtaa kun työkaverini totesi toiselle minua katsoen, että ei tuo ole kunnossa ollut koko viikkona, niin tajusin … Continue reading Huhtikuu

Pelot eivät ole totuus

Olen yliajattelija. Pelko-ohjautuvainen. Olen ahdistuneisuushäirikkö. Olen niitä ihmisiä, jotka keksivät itse kymmenen erilaista vastausta, jos jokin jää kysymysmerkiksi. Se joka tuntee itsensä helposti muita huonommaksi, löytää kaikki viat itsestään ja joskus tuntee halua vain eristäytyä. Se, joka ei halua ympärilleen ihmisiä, jotka tekevät olon epämukavaksi. Joka ei mene paikkoihin, joissa on paha olla. Vaikka voinkin … Continue reading Pelot eivät ole totuus