Kirjat 2 ♡

Kirjoitin Lilyn puolelle kesäkuun alussa siihen mennessä vuoden 2017 aikana lukemani kirjat. Niitä oli ehtinyt silloin kerty 22 kappaletta. Tuon listan lisäsin tännekin hetki sitten.

Nyt ajattelin listata tähän sen jälkeen lukemani kirjat:

23. Kotikadullasi – Mary Higgins Clark
24. Pelon piiloleikki – James Patterson
25. Kaikki sanovat tahdon – Noah Hamley
26. Lomahotellin murhat – Agatha Cristie
27. Good girl – Kunpa tietäisit – Mary Kubica
28. Puistokadun naiset – Joy Fielding
29. Samaa verta – Patricia Cornwell
30. Suzannen päiväkirja – James Patterson
31. Naiselta naiselle – Cathy Kelly
32. Ihon alla – Nikki French
33. Aidot valheet – Nora Roberts
34. Isän tyttö – Mary Higgins Clark
35. Kauhu kiertää kaupunkia – Mary Higgins Clark
36. Kadonneet vuodet – Mary Higgins Clark
37. Pieni potenssipuoti – Karin Brunk Holmqvist
38. Ville Haapasalo – “Et kuitenkaan usko” – Kauko Röyhkä
39. Kerro minulle jotain hyvää – Jojo Moyes (luin uudelleen koska se on vaan niin ihana!)
40. Barcelonan katujen kuiske – Elizabeth Adler
41. Sydänten sykkeessä – Elizabeth Adler
42. Rakkaus Pariisissa – Elizabeth Adler
43. Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja – Tuomas Kyrö
44. Mielensäpahoittajan Suomi – Tuomas Kyrö

Vielä on vuotta jäljellä ja kirjoja odottamassa. Seuraavaksi aion tarttua mieheltäni juuri saamaani Jojo Moyesin Ne, jotka ynmärtävät kauneutta-kirjaan. Minulla on myös pitkä lista kirjoista, jotka haluaisin omistaa tai lukea. Se on hyvä jakaa sukulaisille, kun alkavat kysellä joululahjatoiveita! 😄

Kaikki järjestyy.

Olen oppinut paljon asioita menneiden 28 vuoden aikana. Esimerkiksi sen, että ketään ei voi tuntea koskaan täysin. Ja että koskaan, ei voi tietää mitä toinen oikeasti käy läpi. Ei voi tietää kuinka arvottomaksi, rumaksi, petetyksi, tai hyväksikäytetyksi toinen itsensä tuntee. Eikä se hyvältä näyttävä pinta ole toisesta välttämättä koko totuus. Ihmisillä voi olla menneisyys, minkä toivoisit voivasi poistaa. Ihmiset ovat voineet tehdä kuvottavia asioita, asioita joita et voisi uskoakkaan. Ja ihmiset ovat usein silti pohjimmiltaan hyviä. Ihmiset myös muuttuvat, parempaankin suuntaan, kun saavat elämälleen tarkoituksen tai tapaavat oikean ihmisen. Ja jotkut ovat valmiita tekemään kaikkensa sinun eteesi ja antamaan sinulle kaikkensa, vaikka joku toinen olisikin joskus vain ottanut sinulta itselleen haluamansa. Ihmiset loukkaavat ja satuttavat toisiaan, joskus vahingossa, joskus tahallaan. Ja toisinaan anteeksi antaminen voi olla vaikeaa.

IMG_20171008_133535_310

Puoltakaan et mun kivuista voi tietää, Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää Mut joku aamu mä tiedän sen, mä herään huomaamaan, minä selvisin ja kelpaan kelle vaan

Ja mä oon kaunis vaikken aina tunne niin, ne vaikka veivät multa uskon ihmisiin

Ja hetken vielä nukkuu puoli maailmaa, hetki vielä kirkas aamu aukeaa

IMG_20171008_135554_637

Ja lauseet “asioilla on tapana järjestyä” ja “kaikesta selviää” ovat totta. Joskus asiat ottavat enemmän aikaa, mutta jostain se ratkaiseva tai helpottava asia tai muutos tulee. Joskus se vaatii jaksamista ja kestämistä, mutta asiat järjestyvät. Joskus on parasta antaa asioiden mennä vaan omalla painollaan.

Minut on petetty, jätetty, hyväksikäytetty. Mutta aina on myös löytynyt ihmisiä joilta on saanut tukea, kun itse ei ole meinannut tolpillaan pysyä. Kun elämä on ollut vain päivästä toiseen selviytymistä, on silti aina ollut niitä, jotka pysyvät vierellä. Ja aina on tullut se päivä, kun on ollut helpompi hengittää. Asiat ovat omalla painollaan löytäneet tasapainon ja yllättäen sitä onkin yhtenä aamuna herännyt hymy huulillaan.

Kaikesta selviää. Kaikki järjestyy lopulta.

 

 

Sanat muokattu: Juha Tapio – Kelpaat kelle vaan

Pienen mietteitä…

“Äiti, näkyykö sulla punasta ripsissä?”
“Ai kun laittaa silmät kiinni?”
“Niin.”
“Näkyy, nyt kun tuo aurinko paistaa.”

Ihanaa millaisia huomioita 2,5v tekee! 😄❤

 

Aikaisemmin neidin suusta on kuultu mm.:

 

“Minä en voi syödä tätä. Se on väkevää! Ja siellä on kääpäsiä.” (Mielipide hedelmäpommi jogurtista.)

 

“Heppäkeettu kutitti minua. Se odottaa meitä.”

 

“Minäkin haluan muumitaloon.”
“Se on kulta huussi.”
“Minä haluun mennä.” (Meidän mökin huussi, joka on sisältä sininen.)

 

“En osaa lukee. Niin tylsää.”

 

20171019_121739.jpg

Avoliitto, avioliitto.

Yksi asia mistä en tykkää, on se miten avioliitosta sanotaan “jaaha, saat pallon jalkaan” tai “nyt on akalla lupa sitten lihoa”, TAI “avioliitto alkaa, elämä/ilo/hauskuus loppuu” ja “mies se sitten vaan kittaa kaljaa ja rapsuttaa muniaa, naisen paikka on keittiössä”.

Anteeksi mutta ei se niin mene! Ei avioliitto ole sen kummempaa kuin avoliitossa eläminenkään! Ellei kyseessä ole jotenkin sairas ihminen, joka on piilotellut todellista minäänsä siihen asti, että oikeasti on saanut toisen “kiikkiin”.

Meidän parisuhdettamme avioliitto ei muuttanut ihmeemmin mihinkään suuntaan. Miksi olisikaan. Samat ihmiset me olemme. Minä en ole lihonut tai rupsahtanut, enkä varmasti olisi tehnyt niin avoliitossakaan. Mies ei kittaa kaljaa vieläkään ja hänkin osallistuu kodinhoitoon! Ja naimisissa on oltu jo 6 vuotta! Mikään väittämistä ei siis pidä paikkaansa!

Avioliitossa on se ero, että mikäli ero tulisi, ei voisi vaan siirtää tavaroitaan muualle ja ilmottaa sukulaisille, että näin kävi. Vaan olisi hoidettava lakiasiat. Tosin niitähän olisi myös mikäli avoliitossa olisi lapsia saatu.

Parisuhde on parisuhde, on sitä sitten naimisissa tai ei. Minä halusin naimisiin rakkaani kanssa, mutta ei kaikkien parien silti tarvitse naimisiin mennä! Mikä omasta mielestä kivalta tuntuu. Ei avioliitto kuitenkaan saa paria eroamaan tulevaisuudessa vaan eron syyt varmaankin löytyisi ihan avoliitossakin ja tulos olisi sama.

Mielestäni avioliitossa saattaa jopa nähdä suhteen eteen enemmän vaivaa ja naimisiin mennessä on halu olla loppu elämä yhdessä!

Eikä parisuhdestatuksen muuttuessa itse parisuhteen kuulu muttua.

Avio- vai avoliitto, kirjain sinne tänne… laulaa Erinkin!

Kännykän kätköistä.

Entinen työkaverini Outi teki omaan blogiinsa hauskan postauksen kännykän kätköistä löytyneistä kuvista! Päätin napata idean ja jakaa muutaman kuvan!

 

20171017_081657Toisinaan aamuisin on itselläkin vaikeaa päästä sängystä ylös. Tänään oli meidän perheen naisilla kaikilla vaikeuksia nousta ylös ja pienin kiskoi peittoa päällensä ja nauroi kun häntä sieltä yritin kiskoa ylös!

 

20171016_124305Aurinko teki ihanalta näyttäviä varjoja puuvajamme seinään eräänä päivänä!

 

20171017_110516.jpgAURINKO! Voi miten se kaunistaa kaiken. Saa luonnon hehkumaan ja piristää omaa oloa valtavasti!

 

20171015_120135On ihanaa kun tästä meidän yli kulkee paljon muuttolintuja! Monta lintuparvea on bongattu!

 

20171010_145101Voisi sanoa, että tässä kuukauden siaällä on satanut ihan riittävästi. Pariinkin otteeseen on tainnut tälläsiä lukemia olla mittarissa, plus ne pienemmät määrät päälle!

 

20171011_161819Kudon tosiaan siskolleni jättihuivia, johon tulee taskutkin. Tässä kohtaa aloin miettiä saako siskoni huivin, vai tuleeko siitä sittenkin peitto minulle!

 

20171009_185018Meidän pienempi on höpönassu joka tykkää hassutella siskonsa kanssa. Kuten kuvasta huomaa, selkeästi piilossa ollaan!

 

20171004_222952Fammu osti lapsosille Halloween juttuja ja nämä lepakkovalot ovatkin menneet kivasti yövalona tyttöjen huoneessa!

 

20170930_142713Tänä syksynä on tullut vastaan monen monta kärpässientä ja onneksi myös muitakin sieniä! Kuvan nappasin itseasiassa palatessani metsästä.

 

20170929_100951Kun täällä jaksaa kaupassa käydä, silloin hamstrataan kaappiin yleensä useammalle päivälle tarvikkeet. Ei tuota reilua 10 kilometriä jaksa joka päivä ajella.

 

20171017_105255.jpgMeillä etenkin kuopus on tykästynyt kasvoväreihin. Isin kaupasta löytämillä kynillä saa tämä äiti taiteilla etenkin My Little Ponyjen merkkejä! Tässä Rainbow dash!

 

 

Nappaa kiinni ideasta ja paljasta mitä sinun kännykkäsi kätköistä löytyy! 🙂

Hammaskeijuvitsailua.

Esikoisella heilui jälleen yksi hammas niin paljon, että se oli tipahtamassa hetkenä minä hyvänsä.

Eilen hän kysyi, että mitä tapahtuu jos hän nielaisee hampaan vahingossa.
Isi lohdutti kertoen, ettei tapahdu mitään, vaan hammas tulisi sitten luonnollista reittiä ulos. Mutta minä olin kamala äiti ja heitin vitsiksi:
“Eikä tule, sieltä tulee kolikko.” 😂

Niin ja se hammas irtosi eilen, kun katsoimme Smurffi-elokuvaa. Eikä se päätynyt vatsaan, vaan tyynyn alle! Johon myös hammaskeiju toi kolikon vaihtokaupaksi!

IMG_20171015_134823_607.jpgKuva otettu ensimmäisen hampaan irrottua keväällä. 

Pitkien hiusten problematiikkaa.

Pitkien hiusten omistajana on juttuja, joita ei tajua edes ajatella, ennenkuin on pitkät hiukset. Ja siis tarkoitan oikeasti pitkät hiukset. Hartiamitta ei vielä riitä näihin juttuihin.

Katsokaas kun:

• pitkät hiukset voivat jäädä kainaloon jumiin

• pitkät hiukset voivat hyökätä naamalle, ja niitä saa olla pyyhkimässä pois tieltä

• pitkät hiukset jäävät jumiin, nimittäin jos eivät itsesi alle, niin sitten puolison käden alle ja täten pään siirtämisestä seuraa joskus kiva pään nykäisy

• hiuksia lähtee se sama, normaali määrä, mutta hiusharja näyttää harjauksen jälkeen siltä kuin kaljuuntuisit

• hiuksia ei laiteta hetkessä, paitsi ponnarille, koska kaikki muut suoristamiset ja kihartamiset vievät oikeasti joskus paljonkin aikaa!

 

Toisinaan iskee haave taas lyhyemmästä kuontalosta. Polkkatukka houkuttaa etenkin keväisin. Silti nyt, kun olen ystäväni Mikon sanoja lainatakseni, saanut kasvatettua Bond-tyttöjen tukan (joka altaasta noustessa peittää rinnat, haha) niin eihän tätä voi leikata. Vihdoin kun on oikeasti pitkät hiukset, niin kai niiden voi vielä vähän antaa kasvaa. Rajansa kuitenkin kaikella, siihen en suostu, että hiukset jäävät minun, saatikka jonkun toisen takamuksen alle!

 

IMG_20170904_102422_693.jpg

“Vain” kotiäiti.

Toisinaan tulee olo, että kun on “vaan” kotiäiti, on jotenkin laiska tai vähän mitätön. Kuitenkin heräsin tässä päivänä eräänä ja tajusin, että höpöhöpö! Keväällä kun olin tämän äidin roolin lisäksi täyspäiväisesti töissä, olin nääntyä! Sillä pelkästään kodin pyörittämisessä, tai töissä käynnissä yksistään on ihan riittävästi hommaa!

Nyt kun olen kotona, soi kello 7.45 aina arkisin. Eskarilainen täytyy viedä koululle aina aamuisin, ja parina päivänä viikossa pienempi menee päiväkodille muutamaksi tunniksi saamaan kaipaamaansa virikettä. Joskus suuntaan heti aamusta “lähikauppaan” 10 kilsan päähän ostoksille, joko yksin tai kuopuksen kera. Kello on parhaimmillaan jo 10 kun selviämme kotio purkamaan tavarat. Sitten keitän ehkä itselleni teetä ja pienempi leikkii tai katsoo Muumia tai Pipsa possua. Eskari kestää 4 tuntia, jonka aikana usein pesen pyykkiä, siivoan, imuroin… kuopuksen ollessa kotona vietän aikaa tietysti myös hänen kanssaan ja vastailen pienen tarpeisiin. Joskus harvoin otan löhöpäivän ja saatan tuijotella sängyssä pötkötellen Neiti Marplea tai katsoa jonkun elokuvan (Still Alice on muuten ihana), rentoutua siis sen muutaman tunnin, mutta puolen päivän jälkeen on oltava taas koululla hakemassa eskarilaista ja päiväkotipäivinä pienempi vähän myöhemmin välipalan jälkeen. Saatan katsoa Murhasta tuli totta-sarjan jakson kun se tulee yhden aikaan, ja kutoa. Tai  sitten saatan lukea vapaa-aikanani. Kuitenkin kun molemmst lapset on kotio taas saatu, saatamme lähteä puistoon, tai joskus ottaa päiväunet porukalla, sadepäivinä voidaan katsoa elokuva, piirtää, muovailla, joskus leivotaan. Itse saan taas hetken omaa aikaa kun neitokaiset leikkivät keskenään (kuten kirjoittaessani tätä postausta odotellessani omenapiirakkaa uunista). Yleensä lasten katsellessa Pikku kakkosta minä laitan ruokaa kaikessa rauhassa ja niihin aikoihin mies tuleekin kotio ja ilta menee yhdessä ollessa ja iltapuuhissa.

Eli se joka väittää kotiäitejä laiskoiksi, ei ole itse ollut kotiäitinä päivääkään!

IMG_20171010_175608_586

Itselläni ei ollut väärää kuvaa kotiäidin työstä, koska olin ollut vastuussa kahdesta lapsesta työni puolesta. Hoidin parhaimmillaan klo 7-19 pientä 10kk ikäistä ja hänen 4-vuotiasta isosisarustaan jo vuonna 2009. Perhekerhossa lapsia luonnollisesti luultiin omikseni, vaikka olin vasta täyttänyt 20. Kuitenkin lasten kanssa olen aina osannut luonnollisesti olla ja hoivaviettini on kova. Joten tuosta vaan hyppäsin “yh-äidiksi” 5 päivänä viikossa. 😀

Tällä viikolla yhtenä päivänä vein lapset klo 9 “omiin osoitteisiinsa”, sitten kävin äitini kanssa kaupassa ja vein hänet kotiin. Päästyäni itse kotiin, laitoin ensin omat ostokseni, söin vähän ja imuroin, sitten laitoin pyykkiä ja hain esikoisen. Tämän jälkeen katselin hetken telkkaria ja kudoin, laitoin takan ja lisää pyykkiä, kunnes haimme yhdessä kuopuksen. Kotiin päästyämme olimme hetken pihalla, minä täytin puukorit ja laitoin uudet pihalyhtymme lasten leikkiessä. Sitten oli välipalan aika, jonka jälkeen lapset painelivat leikkeihinsä ja minä hoidin taas vähän pyykkihuoltoa. Olin päättänyt leipasta omenapiirakan ja sen teinkin! Ruoka oli onneksi valmiina, kun edellispäivänä tein reilun satsin nakkisoppaa. Halusin vielä vähän lihaskuntoakin huoltaa levytangon avulla Pikku kakkosen aikana, kun ruokakin oli valmiina! Siinä kohtaa mies tulikin kotio! Illalla oli ohjelmassa vielä suihkussa käynnit. Ja kun oli taas lasten nukutukset hoitanut kissan pötkötellessä vatsalla, oli ihanaa kaivautua miehen kainaloon katsomaan pari jaksoa Frendejä!

 

Niin, että laiska lattemamma?

Ehei, en edes pidä kahvista!

IMG_20171010_175507_350.jpg

Pusuja kaikille!

Tänään iltapäivällä päätin lähteä tyttöjen kanssa käymään kylällä. Ensin haimme postipaketin, sitten kävimme ostamassa vähän kynttilöitä ja villalankoja, minkä jälkeen päätin vihdoin viedä tytöt monen kuukauden tauon jälkeen kirjastoon.

Kun astuimme ulos kirjastosta, tuli pihalle juuri nelihenkinen perhe. Potkupyörällä paikalle potkutteli pieni poika, jonka luokse meidän pienempi neiti suuntasi. Neitimme kapsahti pojan kaulaan ja antoi pusun poskelle. Tuosta noin vaan! Ja sitten ihan kasuaalisti jatkoi pieni neiti matkaa autollemme. Ja siis perhe oli ainakin minulle täysin vieras!

Pikku pojan äiti kysyi naureskellen jälkikasvultaan, että “saitkos pusun”, enkä itsekkään voinut kuin nauraen todeta neidillemme hänen olevan aika tapaus. Tähän tyttö totesi topakasti, että hänelle ei saa nauraa. Kun koitin tirskuen kertoa, että se oli oikein söpösti tehty, tuli uudelleen kielto, että ei hänelle saa nauraa. Yritimme siinä sitten isomman tyttömme kanssa pitää naurun sisällä ja jatkoimme matkaa hymyt korvissa.

Lapset… On ne vaan niin ❤!

 

20171011_153317.jpgKuvan lapsi liittyy tapaukseen.

 

 

Hyvää tyttöjenpäivää! Me jatkamme nauttien meidän kahden ihanan, fiksun, kiltin, itsepäisen ja maailman rakkaimman tyttäremme kanssa iltaa!

Vauvakuumetta.

Ei tosin sellaista, että meille sitä perheenlisäystä haluaisin.

Tahtoisin vain päästä tuoksuttelemaan vauvaa. Voisin hoitaakkin vaikka päivän pari. Mutta kivaa olisi, kun sen sitten voisi antaa vanhemmilleen ja kiittää lainasta. 😄

Lähipiiristä ne jotka ovat lisääntyäkseen, ovat kaiketi sen jo tehneet. Muutama saattaa 10 vuoden sisällä vielä yllättää ja pari kappaletta on sellaisia, kun varmaan lapsia haluaa, mutta aika ei vielä ole oikea.

Eli ei auta kuin odottaa ja toivoa, että lähipiiriin jossain kohtaa pieni vauva vielä tulee!

Nyt kun nuo omat ovat jo noin isoja (2,5v & 6v) niin sitä nauttii tästä kun arki taas helpottuu koko ajan. Kyllä sitä kolmannenkin kanssa pärjäisi, mutta ei ole sellaista oloa, että enää haluaisi käydä läpi raskautta ja vauvavuotta. Ja kädet, sekä hermot varmaan kolmannen tullessa ei enää riittäisi. 😄

IMG_20171010_123526_183.jpg

Eli seuraava tähän talouteen tuleva vauva saa luvan olla koiravauva! ❤

 

Kuva napattu Baby blues-kirjasta Herkkuperhe.