Proosa: Ymmärrän, en hyväksy

"Ja miltä se sinusta tuntuu?"Paskalta, minä ajattelen. En kuitenkaan halua vastata niin, sillä en ole valmis käymään asiaa vielä tänään läpi. Haluan pureskella sitä itse vielä tovin. "No ymmärränhän minä sen, että toinen on väsynyt taistelemaan." Vastaan ensimmäisen ajatukseni sijaan. "Tämä on äitisi kolmas syöpä, muistanko oikein?""Kyllä." Oikea kolmen suora. Rinta, sitten toinen ja lopulta … Continue reading Proosa: Ymmärrän, en hyväksy

Hormoneja ja väsymystä

14.9.2022 Istun sohvalla suihkun jälkeen ja olisin aivan valmis nukkumaan. Kello on puoli yhdeksän illalla. Tänään on ollut jopa vähän energisempi päivä, kuin mitä edeltäjänsä. Pitäisi treenata, mutta lähinnä on vain nälkä koko ajan. Kroppaan pumpataan hormoneja kierukasta ja pillereistä, minkä lisäksi on ollut puhetta pillereiden tuplaamisesta. En tiedä onko nälkä ja painonnousu lähtöisin vain … Continue reading Hormoneja ja väsymystä

Talveen varautumista

On vasta syyskuu, mutta nyt se on jo aloitettava. Myssyjä ja sormikkaita on kaiveltu laatikoista, kaulahuiveja kiedottu kaulaan. Kengät ovat vaihtuneet kevyistä kesätossuista saapikkaisiin ja syyslenkkareihin. Vaatelaatikoihin on haettu täydennystä pitkin housuin ja pitkähihaisin paidoin. Ostoslistassa lukee kuopuksen kohdalla: syyskengät ja paksumpi takki. Kerrospukeutumisen aika on täällä. Kotona pyörin viherkasvieni ympärillä ja mutisen "älkää kuolko". … Continue reading Talveen varautumista

Kiukkupyllystä hymyyn

Tuijotan valkoista alustaa ja haluaisin kirjoittaa jotakin positiivista ja onnellista. En kuitenkaan pysty. Proosatekstit menevät väkisin kiukkuun tai ahdistukseen. Samoin meinaa käydä myös oman pään kanssa. Perkeleen syksy. Vai perkeleen maailma? Kuka tietää. Vihaan kaikkea ja kaikkia. (No en sillai oikeesti.) Inhoan kuitenkin ihmisten satunnaista itsekkyyttä ja sokeutta omalle käytökselleen. Mietitään maailman parantamista, mutta unohdetaan … Continue reading Kiukkupyllystä hymyyn

Proosa: Näkökenttä tyhjä

Lopulta minun on luovutettava ja ajettava sivuun. En näe kyyneliltäni enää tietä. Itkuni on hiljaista, sellaista jossa kyyneleet vain valuvat poskia pitkin. Oloni on lohduton. Kuinka paljon toista voikaan rakastaa ja samalla sisimmässään tietää, että se ei välttämättä riitä. Painan pääni rattiin ja annan itkun vavahdella kroppani läpi. Mietin olenko valmis luopumaan kuinka paljosta toisen … Continue reading Proosa: Näkökenttä tyhjä

My day!

Jos olen joskus tällaisen toteuttanut, niin siitä on kyllä aikaa. En kerro miltä päivältä tämä tarkalleen on, mutta menneeltä viikolta kuitenkin! Herätys on soimassa 7.20, mutta havahdun unestani jo hieman ennen sitä. Olen saanut nukuttua ruhtinaalliset 9 tunnin yöunet ja silti meinaa väsyttää. Kuopus kömpii oman kellonsa herättämänä olohuoneeseen ja hoidamme aamun hommat omassa tahdissamme. … Continue reading My day!

Ihana elokuu!

Tällaisena kesäyönä, laulaa Scandinavian Music Group ja elokuun yöt ne ovat ihan omanlaisiaan. Illat pimenevät, mutta koirien kanssa iltalenkeillä tarkenee shortseissa. Kotona voi sytytellä jo kynttilöitä, mutta pitää samalla parvekkeen ovea auki koko illan. Elokuussa vietettiin esikoisen synttäreitä pienellä porukalla ja juhlat jatkuivat ystävieni kanssa iltaan saakka. Seuraavana viikonloppuna kerättiin muutama ystävä viettämään minun syntymäpäiviäni … Continue reading Ihana elokuu!

Proosa: Viskaiskos omenalla?

Tiedäthän sen, kun metsässä aurinko siivilöityy puiden läpi ja valonsäteet näyttävät tanssahtelevan ilmassa. Kun mäntyjen rungot värjäytyvät kultaisiksi ja hohtavat sinistä taivasta vasten. Ympärilläsi tuoksuu sammal ja kaupungin äänet hiljenevät taustakohinaksi. Hienoa! Tämä on se kuva jota yritän palauttaa mieleeni toimiston äänisaasteessa. Happi loppuu ja käytävän toisella puolella paikkaansa pitävä Marko on ärsyttävin tyyppi ikinä. … Continue reading Proosa: Viskaiskos omenalla?

KOLKYTKOLME

Niin se kilahti 33 mittariin! Olo iän suhteen on aika neutraali. En ole vanha, enkä enää lapsikaan. 32 kuulosti itse numerona hyvältä, mutta 33 on vähän sellainen tjaa. Välinumero. Haha. Mutta en valita. Kohti seuraavaa lukua kuljetaan hyvillä mielin. Edelleenkään ei ole suurempia ikäkriisejä. Ainoa asia minkä suhteen tässä iässä jonkin sortin kriisejä voisi alkaa … Continue reading KOLKYTKOLME

Proosa: VIILTO (K18)

Kivun tarve on niin valtava, että etsin mitä vain terävää. Käyn läpi laatikon laatikon perään. Lopulta yhden perältä käteeni osuvat sakset. Eivät kätevin vaihtoehto, mutta jotain niilläkin saa aikaan. Valutan itseni lattialle istumaan ja vedän shortsin lahjetta ylös. Paljastan reiteni ja vedän ihon pintaan viisi senttiä pitkän viillon, alhaalta ylöspäin. Puren hampaitani yhteen terän painuessa … Continue reading Proosa: VIILTO (K18)