Pari päivää tässä on nyt elelty vuotta 2018, rennosti perhe-elämää viettäen. Voi kun jatkuisikin yhtä rauhallisena, mutta ensi viikolla on paluu arkeen. Mies menee töihin ja eskarilainen koululle, ja minä jatkan kuski-pyykkihuolto-kokki-ÄITI -linjalla ja koitan selvitä metatyöstä taas kunnialla! Ilman että pää räjähtää kuten raketit uutena vuotena! 😅
Uusi vuosi vaihtui kotoilemalla. Mies kävi hoitamassa serkkunsa muuton. Minä katselin lasten kanssa elokuvia, ja käytiin ulkona sieniä ja muita keskitalven merkkejä bongaillemassa. 😄
Illalla ammuttiin vähän raketteja ja kun lapset olivat nukkumassa, istuimme me miehen kanssa keittiössä teekupit ja omenapiirakat edessämme ja naureskelin hurjaa juhlimistamme. Silti vuoden vaihtuminen tapahtui oikein hyvällä tavalla. Omien rakkaiden kanssa ilman paineita suurista juhlimisista ja kaiken oikein menemisestä. Yöllä nukkumaan mennessämme nauroin vielä sängyssä niin, että en meinannut henkeä saada ja se oli mitä parhain tapa aloittaa uusi vuosi. Oman rakkaan kainalossa hihittäen, kahden pienen rakkaan tuhistessa viereisessä huoneessa. ❤
Tällä vuodella on varmasti annettavanaan rakkautta, muutoksia, juhlia ja perus arkea. Pienin täyttää pian jo 3. Isompi aloittaa syksyllä koulun. Itse mietin omaa kuntoutumistani ja työkuvioita. Niin ja jännitystä tuo myös se, vaihtuuko asuinpaikkamme tänä vuonna vai pysymmekö edelleen maalaisina. Ei voi tietää, ja toisaalta, kai sitä vähän jännitystäkin pitää olla! 😊