Pieni elämä

En ole aikaisemmin kirjoitellut kirja-arvosteluja, tai kertonut mielipiteitäni lukemistani kirjoista. Tämän vuoden 59. kirja jonka luin, Hanya Yanagiharan Pieni elämä, on kuitenkin kirja, jollaista en koskaan ennen ole lukenut. Ensimmäistä kertaa minulle tuli pakottava tarve kirjoittaa lukemastani.

Ystäväni pyysi jokin aika sitten minua suosittelemaan kirjoja itselleen. Samalla hän kysyi myös lempikirjaani. Kerroin hänelle kasan hyvien kirjailijoiden nimiä ja kirjoja joista olin itse tykännyt. Lempikirjaa en kuitenkaan osannut mainita.

Olen toki lukenut paljon hauskoja, surullisia, seksuaalisia, pelottavia ja raakojakin kirjoja. Mikään niistä ei kuitenkaan ole jättänyt niin lähtemätöntä vaikutusta, että suosittelisin sitä suorilta käsin. Mutten koskaan olekkaan lukenut mitään tämän kaltaista.

Varasin kirjan kirjastosta luettuani Sailan kirjoituksen kirjasta.

Pieni elämä on kevyt, yli 900 sivuinen kirja. Ja kun sanon kevyt, olen sarkastinen.

Kirjan hahmot ovat todella todellisia. Tarina on edetessään riipaiseva, ja samalla toiveikas. Ahmin sivun toisensa jälkeen välillä naurahtaen, välillä kuvotusta tuntien, välillä vuolaasti kyynelehtien. Kaikesta tästä huolimatta, kirja on kirjoitettu niin taidokkaasti, että se soljuu vaivatta eteenpäin. Tahdot tietää lisää, oikein vaadit saada tietää lisää ja samalla toivot henkilöhahmoille pelkkää hyvää. Toivot kaiken päättyvän hyvin, vaikka aavistat, ettei niin ehkä käy.

Kirjan pääosassa on Jude. Voi Jude. Siinä on hahmo, joka tekisi mieli vetää syliin ja hokea hänelle miten rakas ja täydellinen hän on. Tahtoisi pyyhkiä kaiken pahan pois ja vain pitää kiinni. Harvoin yksikään hahmo tulee näin iholle aitouden tunteellaan. Kirjan toinen päähahmo Willem on aivan yhtä aidon tuntuinen ja hänen hyvyytensä koskettaa. Rakkaus ja sen voima ovat itsessään jotain aivan käsittämätöntä, ja sen saaminen paperille on vielä käsittämättömämpää. Hanya Yanagihara onnistuu siinä ongelmitta.

Toivon, että tästä kirjasta tehdään vielä jonain päivänä elokuva. Mutta kun se tehdään, se täytyy tehdä taidokkaasti ja tarkasti kirjan mukaan. Toivon myös, että jonain päivänä onnistun edes kerran kirjoittamaan kirjan, jonka hahmo on yhtä todellinen kuin Yanagiharan Jude. Myönnän, olen rakastunut.

IMG_20180915_152651_638Jos aiot lukea tänä vuonna vain yhden kirjan, lue tämä.

8 thoughts on “Pieni elämä

  1. Kiva kun luit, ja kiva kun tykkäsit 🙂 Tää on aivan huikea, ja pyörii mielessä pitkään. On käsittämätöntä, millaisen tunnekirjon kirja pystyi herättämään. Välillä itkin, välillä nauroin, välillä voin todella rankasti pahoin. Uskomaton kirja.

    Liked by 1 person

    1. Todella! 900 sivua ei tuntunu missään! Sen lukeminen oli niin soljuvaa. Ja tosiaan tunteina mahtu vaikka ja kuinka. Jos tästä tehdään leffa, ni mun mielestä Jeremiah Brent ois täydellinen Jude! 🙈

      Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s