Paino ei saa määrittää meitä.

Painan tällä hetkellä ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Kyse tosin on vain pienestä määrästä enemmän, mutta kuitenkin. Niin ja tietysti raskauskilot poisluettuna. Niitä keräsin sievoisen summan, kröhöm. Mutta niistäkin päästiin.

Olen aina ollut pieni ja hoikka, eikä minua vieläkään voi ylipainoiseksi kutsua. Osat, joita tällä hetkellä haluaisin muokata, ovat vatsani ja reiteni, mutta olen päättänyt jättää kuntokuurin ensi vuodelle. Joulukuussa nautitaan! Ja siis todella kunto-, ei laihdutus.

Nyt kun olen hieman “runsaampi”, niin suoraan sanottuna nautin siitä! Rakastan rintojani (voiko niin sanoa?), pyllyni näyttää hyvältä, ja mikä tärkeintä; voin hyvin. Olen tyytyväisempi olooni, kuin 15 kiloa hoikempana!

IMG_20181210_152941_212

Ahdistuksen ollessa pahimmillaan aikoinaan, kävi painoni muistaakseni noin 43 kilossa. Ei ollut selluliittia, ei ollut vatsamakkaroita. Sen sijaan oli jatkuva huono olo, oli jatkuva väsymys. En halunnut olla niin hoikka, mutta stressin räjähdettyä, räjähti ahdistus ja IBS. Oli ihan sama mitä söin, ihan sama mitä tein, vatsa oli sekaisin, ja oksetti. Kroppa löi hanskat tiskiin aiheuttaen kamalan olon, minkä takia paino karisi hurjaa vauhtia.

Ruokahalun menetys ja laihtuminen ovat ensimmäiset oireet joita saan, kun stressi ja ahdistus lyövät yli. Olenkin niitä harvoja ihmisiä jotka ovat voineet sanoa kasvattavansa painoaan. Olen moista tehnyt muutaman kerran elämässäni. Painoni on siis raskaudet mukaan ottaen heitellyt useampia kymmeniä kiloja! Ja vaikka vatsamakkarat ja muhkurat ovat poissa muodista (pliis Marilyn, tule takaisin muotiin) niin pidän silti mielummin painoni siellä “reilumman” puolella. Koska voin silloin paremmin ja olen myös turvallisemmilla vesillä IBS:n ja ahdistuksen suhteen. Jos ne hyökkäävät kimppuuni, ja menetän muutaman kilon, ei kuntoni romahda samantien liian pahaksi.

Olen siis itse ollut todella hoikka. Ja saanut siitä kuullakin. Kauhistelua, voivottelua jne. Kun taas silloin, kun minulla on vielä ollut 4kk synnytyksen jälkeen raskauskiloja, on minulta kyselty, olenko taas raskaana. Aina keksitään jotakin, jos et ole juuri standardien mukainen! Ja se on syvältä!

Omien kokemusteni lisäksi minulla on hyvin erikokoisia ystäviä, joilta olen saanut kuulla kokemuksia. Ne joilla on ylipainoa, ovat siitä saaneet myös kuulla. Yksi ystäväni nauroikin, kun oli lääkärille mennessään ensin päässyt hoitajan tarkastukseen ja hoitajan naama oli venähtänyt hänen verenpaineensa ollessa vallan hyvä. Minua tämä ärsytti. Siis ei ystäväni verenpaine, vaan hoitohenkilökunnan asenne. Painomme tai kokomme ei kerro koko totuutta! Tunnen urheilullisia, hoikkia ihmisiä joilla on korkea kolesteroli. Tunnen ylipainoisia joilla ei ole yhdenkään arvon kanssa ongelmia. Ulkonäön perusteella ei voi arvioida ihmistä!

Ja kaikista uskomattomimpia ovat ne tapaukset jossa ulkopuoliset käyttäytyvät törkeästi. Isompikokoiselle on ilmeisestikin ihan ok sanoa, että: “Hittoako tuo on uimahalliin tullut. Hyi v*ttu, tollaset oksettavat sais pysyä kotona…” Tai sitten voi XL-kokoisen selän takana tehdä yökkäys-ääniä ja nauraa paskaisesti päälle. Järkyttävää!

Se muotti mitä meille tuputetaan, osuu oikeasti todella pieneen osaan ihmisiä. Ja sitten kaikki muut ovatkin yhtäkkiä vääränlaisia.

Joiltakin painoaan ja vartaloaan sairaalloisesti tarkkailleilta ja sitä tavoiteltavaa vartaloa ylläpitäneiltä naisilta onkin nyt saatu kuulla, kuinka he olivat kaukana onnellisista. Sali ja ruoka määrittivät elämää. Kun haistatti paskat sille, ja alkoi sen sijaan syödä ja liikkua miten tykkäsi, ja vaikka vatsalihasten näkyminen vaihtui isompiin rintoihin ja pehmeämpään vartaloon, vaihtui myös kituuttaminen elämästä nauttimiseen. Olo oli vihdoin hyvä!

Ja minä sanon heidän älynneen jotain olennaista. Paskat ulkonäöstä, hyvä olo ratkaisee. Eikä tämän sanominen tarkoita sitä, että kehottaisin ihmisiä lihomaan ja hankkiutumaan ylipainoisiksi. Ei, liikunta on hyvästä ja reilu ylipaino voi olla vaarallista. Mutta järki kaikessa! Annetaan jokaisen olla vartaloltaan juuri sellaisia kun ovat.

 

Ja monesti tällaisiin keskusteluihin joku täräyttää: “No tuo nyt on rumien läskien höpinöitä.”-kommentin. Mutta minä vastaan, että ei todellakaan ole. Itse en koe olevani ruma, enkä läski. En todellakaan. Eikä mielestäni kenenkään pitäisi tuntea olevansa kumpaakaan! Kaikki on vain kiinni siitä, mitä meille milloinkin tuputetaan. Joskus muodot ovat olleet muotia ja joskus poikavartalo. Mutta hitot muodista. Vartalo ei saisi olla muotia. Vaatteet voivat olla, me emme. 

IMG_20181208_133743_508

Kuva täältä.

9 thoughts on “Paino ei saa määrittää meitä.

  1. Niin ajatella, että Marilyn käytti vaatteita kokoa 42!!
    Minä olen samanlainen, stressi ym. Saa minut menettämään ruokahaluni.
    Jäin miettimään tuota ensimmäistä virkettä, että onko siinä kirjoitusvirhe vai oletko vain grammoja painavampi, ei kai sellainen näkyisi?

    Liked by 1 person

    1. Niin siis muutamat sadat grammat painavampi, kuin mitä koskaan. Joskus nuorempana painoni nousi kun asuin kaukana kotoa ja ruokavalio ei ollut paras. Silloin painoni nousi. Mutten muista mitä silloin painoin. Voi kyse olla kiloistakin. Mutta en vuosiin ole ollut niissä mitoissa. Joten on taas kiva olla pyöreämpi. 😊 Tarkoitin sitä, että en nyt ensimmäistä kertaa paina melkein 60 kiloa. 😊

      Like

  2. Mie olen lähes koko aikuisikäni ollut hoikka, joskus jopa laihakin ja jossain takaraivossa on kyllä kaihertanut, että voisi olla hoikempikin…mutta nelikymppisenä pidin itselleni puhuttelun ja päätin nostaa painoani viitisen kiloa, ihan siksi että katsoessani ikäisiäni laihoja naisia, he näyttivät kärsiviltä ja kuivakoilta ja en halunnut näyttää samalta. Viisikymppisenä päätin, että vaikka en mahda puntarin kyylämiselleni mitään, niin niin kauan kuin vaatteet sopivat päälle ja minulla on hyvä olla, en laihduta vaan jopa sallin taas pari kiloa lisää. Päätin että minun 175 senttisen kroppani painon ei tarvitse enää alkaa kuutosella ja että en saa hepulia, jos se eka numero onkin 7.
    Rakastan itseäni ja tiedän että näytän hyvällekin, jos vähän nään vaivaa, mutta kyllä se joskus se seiskalla alkava paino on suurensuuri…
    Omituinen on ihmisen mieli.

    Liked by 1 person

    1. Niin eikö ole hullua! Että yksi kilo tekee paljon siinä kohtaa jos se heittää toiselle kymmenykselle! Mä olen päättänyt, että mulle se paras paino on siinä 57 kilon hujakoilla, mutta 60 on vielä ok. Sen yli ei kauheasti tälläsen pätkän kannata painoaan välttämättä päästää. Vaikkei sekään maailmanloppu olisi!

      Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s