Projekti: pikku makkari

Alkusyksystä kun miehen kanssa järjesteltiin toista varastoamme, törmäsin pussiin, joka sisälsi tapetteja. Talon rakennusvaiheen ylijäämät oli säilötty varastoon. Olin ne joskus siellä nähnyt ja sittemmin unohtanut. Noh, minähän tietysti innostuin tästä, sillä en ole ollut erityisen rakastunut pikku makkarimme oransseihin tapetteihin boordeineen. Muualla yläkerrassamme on vaalean harmaat tai violetit tapetit, sekä vaaleat maalit. Tuo oranssi huone on ollut poikkeus. Aloin heti suunnitella sen remppaamista.

Mies myöntyi remontille, sillä ehdolla, että nakitan pappani tapettimestariksi. Vaikka mieheni tekee pääosin aina  itse kaiken minkä vaan itse saa tehdä, on tapetointi asia joka ei kiinnosta häntä pätkän vertaa. 😄

Sain papan kanssa sovittua, että loppuvuodesta, kunhan hänen talonsa projektit ovat tauolla, laitamme tuon oranssin ihmeemme kuntoon. Osa seinistä maalattaisiin ja osa tapetoitaisiin samalla tapetilla, jota löytyy olohuoneesta ja makuuhuoneestamme. Koska huoneessa on kaksi ikkunaa, pääsee sen ihana valoisuus vaaleilla seinillä oikeuksiinsa!

Vihdoin pari viikkoa sitten kävimme huoneen kimppuun. Remontti vähän laajeni kun syksyllä roikkumaan alkanut kattopanelointi piti ensin korjata. Menikö se niinkuin strömsössä? Ei tietenkään…

Aikoinaan, kun panelointi on laitettu, on naulapyssyssä ollut rakentajilla vissiinkin liian kovat paineet. Nimittäin osa paneloinnista ei ollut kiinni, vaan naulat olivat menneet paneelipahveista läpi! Ihme ettei se ole aikaisemmin retkahtanut. Mahtavaa toimintaa. Viimeiset kolme paneelia rojahtivat katosta siinä kohtaa kun mies oli viimeisen niitä edeltäneen kiinnitetyn paneelin irroittanut. Lopputuloksena oli repeillyttä paneelia pitkin lattiaa ja leijaileva pölykerros. Päädyimme K-raudan sivuille selailemaan mitä uusi panelointi tulisi maksamaan.

Seuraavana päivänä aloimme irroittamaan tapetteja. Menikö se niinkuin strömsössä? Ei tietenkään. Tapetti oli pinnaltaan sellaista, että edes tapetin irrotusliisteri ei imeytynyt siihen. Näin ollen kiskoimme tapetin kahdessa osassa. Ensin päälikerroksen. Ja sen jälkeen yritimme irroittaa irrotusliisterillä läpi käydyn jämäkerroksen, joka seinään oli jäänyt. Tapetin poisto on kyllä sanonko mistä…

Se päivä kului siis tapetin kimpussa, sekä uusia paneeleita hakiessa. Pappani ilmoitti tulevansa paikalle sitten kun panelointi aloitettaisiin ja näin ollen sovimme treffit maanantaille.

Maanantaina jatkoin tapetin irti nyrhimistä. Hermo oli mennä samantien sentin paloina lähtevän ohuen tapettikerroksen kanssa. Lapsetkin nyppivät tapettia. He sen sijaan innoissaan!

Iltapäivällä pappani tuli ja aloitti pitkänä miehenä vanhojen naulojen irroittamisen katosta. Ennen sitä hän katseli tapetin jämäkerrosta ja pohti voisiko sen jollain keinoin jättää seinään. Avasin suuni ja sanoin edellisenä iltana kyselleeni mieheltäni maalattavista tapeteista. Turun kodissamme mies laittoi lasikuitutapettia yhteen seinään, jonka hän rakensi täysin uusiksi. Ja se maalattiin sitten päältä. Pappa totesi sen olevan hyvä idea.

Kun mies tuli töistä, miehet pääsivät aloittamaan katon paneloinnin. Ja kätevästihän se kävi. Mies kiinnitti, ja pappa piteli pitkän paneelin toista päätä. Itsehän olen niin lyhyenläntä, että olisin ollut varmaan enemmän haitaksi. 😂

Sovimme sitten porukalla, että hankimme seinään lasikuitutapettia. Sen kun voi tosiaan iskeä suoraan seinään ja maalata päälle. Avot! Tasaista tulee ilman tapetin jämien kanssa taistelua. Tosin saumojen kanssa homma oli välillä hyvinkin millin tarkkaa hommaa, etenkin kun kumpikin mies on perfektionisti tällaisissa asioissa! 😅

Tapetit saatiin kerralla seinään ja jätettiin sitten vuorokaudeksi kuivumaan.

Lauantaina päästiin papan kanssa maalaamaan lasikuitutapetin päälle. Mies sen sijaan lähti kaverilleen kantoavuksi muuttoon. Maalaus sujui kuin vettä vaan! Parissa tunnissa saatiin valmiiksi, ja sitten jätettiin maali kuivumaan.

Kun oli aika vetäistä toinen kerros maalia, huomattiin pienoinen ongelma. Kaksi vuotaa olivat täynnä ilmakuplia. Ei muuta kuin niistä kohdista tapetti pois ja uudet tilalle. Huoh. Aina pitää tulla jotain kommervenkkejä, mutta niille ei mahda mitään. Siinä meni alkuviikko…

Onneksi kuviotapetin laitto keskiviikkona sujui loistavasti, kunhan ensimmäinen vuota oli saatu paikoilleen. Jestaa, että voi seinät ja kulmat olla vinoja ja vönkyröitä ties mihin suuntaan! Aina sama juttu. Pakko kuitenkin sanoa, että on se tapetti vaan hieno! Ollaan sitä olkkarissa ja makkarissa katseltu jo yli 6 vuotta, enkä ole vieläkään kyllästynyt! Ja kyllä huoneen ilme muuttuu täysin uusien värien myötä!

Torstaina minä maalasin sen lasikuitutapetilla uudelleen tapetoidun kulman ja illalla vedettiin päälle toinen kerros maalia vihdoin!

Viikonloppuna mies laittoi pappani kanssa listat paikoilleen.

Ja lopultakin huone oli valmis!

Lopputulosta kun katsoo, niin kyllä siitä vaan tuli hyvä! ❤ Raikas ja ihana!

Vielä kun saadaan sitä kevätaurinkoa ja kattoon kauan uneksimani lamppu, niin laitan uutta kuvaa! 😊

 

Jotta projektit eivät loppuisi, niin mies huomasi meidän makkarin kattopaneloinnista parin paneelin hiukan roikkuvan. Ja haaveilee hän keittiönlattiankin vaihdosta. 😄 Saa nähdä mitä tuo vielä keksii kahden lomaviikkonsa aikana!