Rajattu some.

Miksi kaksi instasivua? Miksi niin vähän facebook-kavereita? Mikä kaikki päätyy blogiin?

Vaikka kirjoitankin julkista blogia, jää täältä aika iso pala oikeaa elämääni pois. Lukijani eivät tiedä kuinka arkeni tarkalleen rakentuu. En ole koskaan paljastanut tarkkoja työpaikkojani, en tarkkaa asuinpaikkaani. En tuo avioliitostani,kuin pieniä osia blogiini, lapsista varmaan vielä vähemmän.

Instagramissa valitsen yksityisen sivuni seuraajat aika tarkkaan. Täytyy olla oikeasti ystäväni tai tuttuni, täytyy olla vähintään yhteisiä tuttuja, tai sitten tunnemme somen kautta jo paremmin. Miksi? Koska julkaisen kuvia lapsistamme.
Julkisen instani puolella on pääasiassa viitottuja videoita, mutta storyn puolella voi nähdä paloja elämästäni. Sen sijaan en koskaan paljasta lastemme kasvoja siellä. Se on julkinen sivu, enkä voi tietää kuka sivujani käy katsomassa. Siksi rajat.

Facebookkia en pitäisi ollenkaan, jos en pitäisi blogisivuani siellä. Sen kautta kirjoituksiani kuitenkin seuraa sellaisia ihmisiä, jotka eivät muuten ehkä blogia lukisi. Aikoinaan poistinkin facebookin, mutta nyt kun sitä blogin takia pidän, pidän siellä myös ainoastaan tietyt ihmiset. Poistin suurimman osan “kavereista” aikoinaan, koska ei minua kiinnosta mitä joku vanha tuttu tekee. Eikä kaikki asiana myöskään kuulu kaikille. Sen sijaan jos joku minua nyt kaverikseen pyytää, niin kyllä minä hänet voin kaverikseni lisätä. Nykyään kun omaa sivuani en siellä ihan hirveästi päivittele.

Lastemme kuvia on näkynyt joskus blogissa. Kun he olivat pienempiä, laitoin jopa kasvokuvia. Mutta mitä isommiksi ja tunnistettavammiksi he ovat kasvaneet, sen vähemmän olen kuvia täällä jakanut. Ja nekin joita olen laittanut, ovat olleet sellaisia, että kasvot eivät näy.

Tämä on minun tapani. Minua ei häiritse bloggaajat, jotka laittavat kasvokuvia lapsistaan ja kertovat lastensa koko nimet. Minua ei haittaa vaikka bloggaaja kertoisi kotiosoitteensakin! Somessa voi olla niin monin tavoin ja jokaisen tulee tehdä se itselleen sopivalla tavalla. Tunnen minä ihmisen, joka venyi tasan irc-galleriassa oloon joskus vuosia sitten, enkä ihmettelisi vaikka hänellä olisi vanha Nokia taskussaan vielä tänä päivänäkin, siitäkin huolimatta, että hän on vasta kolmenkymmenen.

Ja jos ihan rehellisiä ollaan, minä kaipaan toisinaan vanhan ajan tekstiviestejä. Minä tykkäisin olla kirjeen vaihdossa. Minusta olisi kiva, jos ihmiset soittelisivat toisilleen enemmän. Olen aikamoinen someihminen, ja silti joskus mietin miten kivaa oli silloin, kun ei vielä ollut facebookkeja ja instagrameja. Toisinaan, jopa minä ajattelen kaikkien sivujeni sulkemista. Kaipaan simppelimpää, somettomampaa elämää. Ja silti, tämä on nykypäivää.

 

IMG_20190321_092449.jpg

14 thoughts on “Rajattu some.

    1. No just tämä! Vaikka oikeasti sitten kun joskus tulee soitettua, niin huomaa saaneensa siitä kaveristaan paljon enemmän irti ja on ihan eri fiilis kuin pelkistä viesteistä! 😄 Viesteille on aina aikaa, ja roikutaan netissä, mutta soittamaan ei ehdi! 😅

      Like

  1. Rajat on tärkeitä varsinkin silloin, kun blogi jotenkin koskettaa muitakin ihmisiä. Mä olen miettinyt kuinka suoraan kerron esimerkiksi uudesta työpaikastani ja aikoinaan piti miettiä tuonko fysioterapiaa blogiini vai en. Myös Miehen kanssa ollaan puhuttu rajat siitä mitä hänestä ja yhteisestä kodista saa julkaista.

    Liked by 1 person

    1. Joo, jos oisin yksinäinen sinkku tai meitä ois vaan mä ja mies, niin mun oma instasivuni voisi helposti olla julkinen. Ja blogissakin voisi olla laajemmin asioita. Mutta etenkin lasten takia rajaan paljon pois.

      Liked by 1 person

  2. Siis tiietkö just yks päivä mietin, että oispa taas ihan oikea kirjekaveri niin kuin lapsena! Vielä parikymppisenäkin kirjoiteltiin yhden kaverin kanssa kirjeitä, kun hän muutti opiskelemaan parin sadan kilometrin päähän, mutta sitten se tapa vain jäi. Nykyään tulee kirjoitettua enää todella vähän käsin ja se näkyy kyllä käsialasta, valitettavasti…

    Liked by 1 person

    1. Nä kirjottelin kanssa vielä 18-19 -vuotiaana parin kaverin kanssa. Toiselle olin se armeijan “sotaleski”, koska sillä ei ollu tyttöystävää jolle kirjotella. 😂 Mut siis vitsit miten kivaa oli saada kolmesivuisia kirjeitä. Toisen ajatuksen virtaa ja joskus todella(!!!) syvällisiäkin juttuja. Ihan parasta! ❤

      Like

      1. Haha, oon ihan samanlainen! Aina kun bongaan semmosen kortin mistä tulee joku kaveri mieleen, niin lähetän ja joskus ihan muutenki vaan piristykseksi laittelen menemään. 😀

        Liked by 1 person

    1. Kiitos!

      Joo, en mä haluaisi tarkkaa kotiosoitettani julkaista sosiaalisessa mediassa! Ja oikeasti nekin, joista ehkä ajatellaan, että ne kertoo kaiken, niin ei nekään oikeasti kerro. On myös hauskaa millaisia olettamuksia yhdestäkin bloggaajasta joskus tehtiin. Joku lukija ajatteli ettei sillä ole ystäviä, kun ei ne blogissa näkyneet. 😂 Mutta siis en mäkään aina kun näen kaveria tai kyläilen jossain, niin tee siitä merkintää someen!

      Like

  3. Ihana ja minulla on “kunnia” ollaseuraajasii myös yksityisellä puolella. Nyt oon rinta rottingilla :D.

    Minun lapseni ovat niin isoja, että en voi julkaista missään heidän kuviaan, kysymättä lupaa. En ole siis julkaissutkaan. No “päättömiä” kuvia kyllä 😉

    Kyllä se pieni varovaisuus ja maalaisjärki kannattaa olla aina mukana, kaikessa tekemisissä. Sitähän sinulla kyllä onneksi riittää!

    https://kulkurinelamaa.blogspot.com/

    Liked by 1 person

    1. Joo, sä olet päässyt sisäpiiriin! 😄

      Isommilta lapsilta saa jo kysyttyä luvan ja he ymmärtävät mitä kuvan julkaisu mahdollisesti tarkoittaa, mutta pieni lapsi ei sitä vielä ymmärrä. Meidän lapset tietävät, että kuva voi joskus päätyä instaan ja että lähettelen niitä isovanhemmille (saattavat itse pyytää lähettämään kummeilleen), mutta haluan kuvien pysyvän piirissä jonka tiedän ja jota pystyn jotenkin pitämään käsissäni. Blogissa en moiseen pystyisi.

      En halua niuhottaa jne. eikä muiden käytös kuulu minulle, mutta tämä tyyli sopii minulle. 😊

      Like

  4. Mulla on samoja mietteitä (vaikka mulla lapsia ei vielä olekaan). Jos en blogini ja työjuttujeni takia joutuisi olemaan Facebookissa, en olisi siellä lainkaan. Facebookista saa aika vähän lisäarvoa nykyään. Vaikka sitä julkista blogia kirjoittaakin, on suuri tarve rajata tiettyjä asioita sen ulkopuolelle, ja siksi mäkään en ole paljastanut ystävieni tai kumppaneideni tai työpaikkojeni nimiä enkä tarkkaa asuinpaikkaani. Näin on mulle hyvä.

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s