Kiksit kuntopyörästä.

En ole koskaan ollut juoksija. Ja uskokaa tai älkää, olen tosissani yrittänyt. Ihan jo juoksemista rakastavan mieheni takia. Mutta ei, juokseminen on tylsää. Piste. 😂

Nuorempana kävin viikoittain juoksemassa ystäväni kanssa. Hän oli lukenut kirjan juoksemisesta ja me aloitimme juoksemisen kirjan ohjeiden mukaan. Ja kyllähän me kehityimmekin. Kerran kaksi viikossa me juoksimme pitkin Naantalia ja juokseminen alkoi olla siedettävää, ehkä jopa kivaa. Sitten jossain kohtaa juokseminen jäi muiden juttujen jalkoihin (ammattikoulun ja lukion) ja samalla hävisi kiinnostukseni juoksuunkin.

Yritin kyllä herätellä vuosi kaksi sitten juoksua taas menneisyydessä päähän iskostuneilla vinkeillä. Sain taas hyvin juostua, mutten kyllä nauttinut siitä ja muutaman kerran jälkeen haistatin pitkät. Kun ei ole minun juttuni, niin ei ole.

Minä rakastan pilatesta, tykkään ryhmätunneista, levypainojen kanssa treenaamisesta, bodycombatista jne. Rullaluistelu on myös kivaa. Tanssitunteja rakastin joskus aivan valtavasti ja edelleenkin tunnen toisinaan halua palata niille. Ehkä jonain päivänä.

20190403_211232

Nyt kuitenkin treenaan kotosalla ja olen aivan koukuttunut kuntopyöräilyyn! Siis pyörähän meillä on ollut jo pari vuotta(?) ja olen sitä käyttänyt kyllä. Mutta tänä keväänä olen vasta oikein innostunut siitä. Ensin polkaisin muutaman kilsan ihan vaan alkulämmön saadakseni, ja siirryin sitten painojen pariin. Hiljalleen kuitenkin aloin polkea enemmän ja erään kerran pidemmästä lauantaipolkaisusta tuli jäätävän hyvä fiilis! Ja kun pääsin sängystä ylös seuraavana päivänä ongelmitta, eikä polveni särkeneet, kuten joskus aikaisemmin, aloin olla vaan enemmän innoissani! Tätähän voisi oikeasti jatkaa.

Polveni ovat alkaneet kestää rasitusta paremmin ja paremmin, vaikka edelleenkin ne saattavat särkeä niin polkiessa kuin kyykätessäkin. Ja jos ei vielä silloin treenin aikana, niin illalla saattaa olla särkyä havaittavissa. Olen kärsinyt polvieni takia ihan teinistä asti ja aikoinaan showcheerissa jouduin sitomaan niitä, jotta kestin hypyt ja alastulot. Vettä ne eivät sentään ole viimevuosina pahemmin keränneet.

Olen ottanut nyt tavakseni polkaista 2-3 kertaa viikossa. Jalat kertovat kilometrien määrän. Jos alkaa kivistää liikaa, on älytöntä jatkaa vain saadakseen tietyn määrän kilsoja. Pääasia on, että hiki virtaa ja fiilis on hyvä. Pyöräilyn lisäksi treenaan edelleen aktiivisesti painoillakin. Treenaamiseni ei sisällä tavoitteita polkea tiettyä kilometrimäärää vuodessa tai tiputtaa rasvaprosenttia tiettyyn lukemaan. Kunhan on kivaa ja tuntuu hyvältä. Lisäksi jo parissa kuukaudessa kropassa tuntuva ja näkyvä muutos on helkkarin ihana asia! Painoa on pudonnut jonkin verran (niin kuin toiveissa oli) ja fiilis on parempi kuin tammikuussa. Liikunta ja hyvä olo kropassa kyllä heijastuu ulospäin! Tästä on hyvä jatkaa.

Mitä sitten teen kun poljen pyörällä? No luen tietysti! Hyvän kirjan kanssa aika menee kuin siivillä, eikä tule keskityttyä siihen paljonko on jo polkenut ja paljonko vielä olisi hyvä polkea. Kun jaloissa alkaa tuntua, niin vilkaisen mitä on mittarissa ja jatkan sen jälkeen hyvältä tuntuvan ajan.

On ihan sama onko hyvää fiilistä tuottava liikuntamuoto just sitä mitä kaikki lehdet hehkuttavat mitä suurimmaksi trendiksi, tai mitä vanhin liikuntamuoto (kävely, juoksu, pyöräily, uinti). Pääasia on se, että itse tykkäät siitä. Ja minä tykkään polkea kirja edessäni. 😄

IMG_20190412_111116_878.jpg

6 thoughts on “Kiksit kuntopyörästä.

  1. Meillä oli (ja on edelleen) kotikotona kuntopyörä ja nuorempana kotona asuessani tykkäsin sillä poljeskella ja katsoa samalla elokuvia tai sarjoja. Meni aika nopsasti, eikä tullut tosiaan kurkkailtua matkoja sun muita sen tarkemmin. Polkemisen vaan lopetti, kun jalat oli saanu tarpeekseen. 😀

    Liked by 1 person

    1. Vielä kun polvet ois kestävämmät niin ois kiva. 😄 Mä saatan välillä tehdä vaan nopsan treenin painoilla. Oon aatellu et seki on parempi ku ei mitään. 😊

      Like

  2. Voi kun hauska idea polkea ja lukea yhtäaikaisesti! Saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla😀 Olen itse myös aloittanut ja lopettanut juoksemisen moneen otteeseen. Olen kuitenkin todennut, että kävely on enemmän mun juttu. Kuten sanoit, tärkeintä on että nauttii urheilusta 😊🌿

    Liked by 1 person

    1. Mä tykkään kanssa kävelystä! Esikoisen synnyttyä, asuttiin vielä Turussa. Mä kävin lähes päivittäin vaunulenkillä ja tallasin kilometritolkulla jokirantaa ja lähialueen asuinalueita. Jos oli sadepäiviä ni mulla oli kauhee hinku ulos parin päivän jälkeen. Täällä maalla on niin tylsät kävelyreitit, että se on huomattavasti vähentäny kävelyillä käyntiä.

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s