Joitakin ikävöi.

Iidan matkassa-blogin Iida puhui ikävästä eräänä päivänä instagramissaan. Ikävästä, joka jää tiettyjä ihmisiä kohtaan. Ihmisiä, jotka ovat olleet tärkeitä jossakin elämäsi vaiheessa, mutta joiden kanssa tiet ovat eronneet myöhemmin.

Minulla on yksi ihminen, joka vuosia kulki enemmän ja vähemmän rinnallani. Ihminen, jonka tiesin olevan aina vähintään taustalla. Kunnes jossakin kohtaa kasvoimme kai liian aikuisiksi, eikä toinen enää ollutkaan siellä, missä piti.

Siitä jäi outo ikävä. Näen edelleen toisinaan kyseisestä ihmisestä unta ja unet ovat aina uskomattoman todentuntuisia. Unen jälkeen minulla on muutaman päivän hassu ikävää muistuttava tunne, kunnes se jälleen hautautuu syvemmälle.

Vuosien ajan vaihdoimme kuulumisia säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta viimeisestä viestistä on jo muutama vuosi aikaa. Enää en edes usko saavani uutta. Välillä toivon, että jonain päivänä törmäämme kadulla, kaupungissa jossa toisen ei edes pitäisi olla. Tai, että jonain päivänä toisen alitajunta kolkuttaa ja muistuttaa olemassaolostani ja sittenkin saan tutun viestin, jossa kysytään, mitä minulle kuuluu. Ehkä hänellä yhä on numeroni.

 

On eräs toinenkin jota kaipaan. Kaipaan sitä mitä meillä oli silloin 17-kesäisinä. Kun oltiin, kuin paita ja peppu. Istuttiin jokirannassa ja katsottiin jokilaivoja odottaen, että se kauan odotettu 18 vuotta tulisi täyteen. Kun katseltiin elokuvia ja nukahdettiin vierekkäin. Kun oltiin tekemisissä päivittäin. Kun voitiin puhua tuntitolkulla, tai olla vain hiljaa. 

Mutta ihmiset kasvavat erilleen. Ja vaikka toisen kuulumiset ympäripyöreästi somen kautta tietääkin, niin eihän se ole ollenkaan sama asia. Joskus toivoisi, että välimatkan voisi kuroa umpeen. Että voisi korjata sen railon, joka tuli väliin, muttei se välttämättä onnistu. Ja silloin voi vaan muistella niitä ihania nuoruuden aikoja, kun oltiin vapaita menemään miten lystättiin.

IMG_20190519_114801_885

Toiset ovat mukanamme aina, toiset kulkevat samaa matkaa vain pienen hetken. Kuitenkaan se ei ole se yhdessä vietetty aika, joka kertoo ihmisten tärkeydestä tai merkityksellisyydestä parhaiten. Joku, jonka on tuntenut vain hetken, saattaa pysyä muistoissa aina, kun taas jonkun toisen unohtaa oikein mielellään.

Minä uskon että kaikki kaipaavat toisinaan ystäviä 15 tai 50 vuoden takaa ja muistelevat kaiholla menneitä aikoja. Ehkä kaikki kaipaavat jotakuta menneisyydestään. Ehkä useampaakin. Ehkä kaikki toivovat, että olisivat voineet pitää jonkun elämässään, eikä olisi kasvettu erilleen. Ehkä kaikki toivovat, että ne erityiset ihmiset olisivat pysyneet vierellä.

 

Onko sinulla joku tietty ihminen, jota kaipaat?

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s