Riipaista kevyet kännit.

Kaiken tämän paskan keskellä on välillä tullut sellainen olo, että nyt kun saisi viettää yhden sellaisen illan, kuin joskus teininä. Unohtaa kaikki murheet.

Olla pienessä hiprakassa. Flirttailla kaikille. Nauraa räkättää sydämensä kyllyydestä. Ja tuntea olonsa kevyeksi.

Ongelma on siinä, että en harrasta nykyään edes kevyitä kännejä. Vanhat bilekaverit ovat levittäytyneet ympäri maailmaa. Ja olen perheenäiti. Jotenka se siitä.

IMG_20190611_174814_308

Ja se mikä helpottaisi ehkä hetkeksi omaa oloani, ei toimisi lasten kanssa.

4-vuotias ei kuolemaa vielä ymmärrä samalla tavalla kuin melkein 8-vuotias. Pienempi tyttäremme puhuu kyllä ystävästäni ja mummostamme. Siitä miten he ovat kuolleet. Hän puhuu kuolemasta ja se selvästikkin mietityttää häntä. Hänen kanssaan on ikätasoisesti asiasta puhuttu.  Kuitenkaan hän ei vielä sure samalla tavalla, kuin vanhempi lapsi. Koululainen ymmärtää jo asian toisin ja kahden rakkaan kuolema kahden kuukauden sisällä on kyllä ollut pienen mielelle kovaa. Tietysti, kun se on sitä minulle aikuisellekin ollut.

Muistan kuinka aikoinaan serkkuni kuolemasta ei puhuttu meidän lasten kanssa pahemmin. Silloin lähes 20 vuotta sitten ei asioita käsitelty samalla tavalla, eikä keskustelujen tärkeyttä aina ymmärretty. Aikuiset sukulaiset puhuivat kyllä keskenään, mutta me lapset jäimme niissä keskusteluissa monesti ulkopuolelle.

Meillä sen sijaan on nyt kuolemasta puhuttu ja muistutettu lapsia siitä, että nyt menehtyneet rakkaamme olivat olleet pitkään kipeitä, mutta nyt heillä ei enää kipuja ole. Olemme yrittäneet tehdä kuolemasta vähemmän pelottavan asian ja jutelleet siitä, kuinka muistot rakkaistamme pysyvät. Isin syli on ollut koululaiselle turvapaikka. Ja olemme sanoneet, että surra saa, itkeä saa. Tunteet saa näyttää ja niitä saa olla.

Todella toivon, että loppuvuodella olisi tarjota meille hyviä ja onnellisia asioita.

8 thoughts on “Riipaista kevyet kännit.

  1. Kovia aikoja kokee teidän perhe kyllä 😦 Meillä keväällä yllätti miehen mummon äkillinen menehtyminen ja omat isovanhempani (kolme jäljellä) ovat kaikki enemmän ja vähemmän sairaita. Totuus on se, että lähiaikoina he alkavat yksi kerrallaan tipahtelemaan ja siihen on nyt koitettava asennoitua 😥

    Liked by 1 person

  2. Voi jos olisit tuossa vieressä, niin en sanoisi mitään vaan antaisin ison tiukan halauksen. Näin netin välityksellä voin vain sanoa, että minäkin toivon teille hyviä ja onnelisia asioita. Paljon. ❤

    Like

  3. Inhottavia juttuja, toivottavasti teille tulisi kaiken paskan tasapainoksi pian jotain hyvääkin..
    Mutta näissä asioissa onneksi se klisee – aika parantaa haavat, pitää paikkansa. Jaksamisia ❤
    Ps. Tiedän ton tunteen kun haluaisi vaan hetkeksi päästää irti kaikesta, juoda muutaman siiderin liikaa ja olla murehtimatta. Harmillisesti oma elämä tulee kuitenkin väliin eikä se olekaan niin helposti toteutettavissa. Mut aina saa haaveilla 😀

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s