Lapsille kuuluu puhua asioista.

Kun kerroin lähipiirissämme tapahtuneista kuolemista ja niiden vaikutuksista lapsiin, sain kommenttia, että on hienoa kun puhumme asioista lasten kanssa. Ja onhan se hienoa, mutta toisaalta sen pitäisi olla itsestäänselvyys.

Keväällä/kesällä on lähipiiristämme kuollut kolme ihmistä, joista kaksi oli lapsillemme tärkeitä. Ja tietysti asioista keskusteltiin kummankin lapsen kanssa ikään sopivalla tavalla. Koska jos asioista ei puhuta, täyttää lapsi puuttuvia kohtia omalla mielikuvituksellaan, eikä se ole aina hyvä asia.

Olen puhunut lapsille myös paniikkihäiriöstäni. Siitä miten en tykkää paikoista, joissa on paljon ihmisiä jne. Koska heidän on hyvä tietää miksi äiti ei välttämättä tule mukaan jonnekkin tai miksi jokin tilanne ei äidistä ole kiva. Mutta sen enempää se ei heidän elämäänsä vaikuta. Olen yrittänyt itse opetella armollisuutta itseäni kohtaan ja muistuttaa, että lapsilla on muitakin turvallisia aikuisia joiden kanssa he voivat tehdä asioita. Se on ollut minulle vaikeaa, koska olen aina ollut se joka on pääasiassa vastuussa lapsista. Se joka on hoitanut arjen lisäksi harrastukset, kaverit ja uimahallit/sirkukset/puistoilut jne. Siitäkin huolimatta, etten ole yksinhuoltaja. Viime vuosina olen opetellut siihen, että mamma voi viedä uimahalliin. Ja jos mies on lähdössä vanhemmilleen, voin lähettää hänet ja lapset matkaan yksin, saadakseni hetken omaa aikaa. Minun ei aina tarvitse olla lasteni kanssa ja osallistua kaikkeen. On ok, jos kummit vievät lapset Linnanmäelle. Kyllä, olen nakittanut heidät siihen hommaan, koska laitteet eivät kiinnosta minua pätkääkään enää. Eehehe.

Puhuin lapsillemme myös aikoinaan terapiasta. Mietin monestikkohan päiväkodissa tai koulussa on kuultu äidin käyvän terapiassa. Haha. Mutta se on elämää, joten en ole moisesta välittänyt.
Terapian selitin sanoilla “äiti käy juttelemassa yhden tädin kanssa”. Joskus taisin verrata terapeuttiani sairaanhoitajaan, jonka kanssa jutellaan. Ja sanoin, että se auttaa äitiä paniikkihäiriön kanssa. Niin helppoa senkin asian selittäminen lapsille oli. Ei salailua. Eikä lapsilta kyselyjä. Arkipäiväinen juttu.

En ala nyt neuvomaan ketään kasvatuksessa, mutta annan kyllä vinkin, puhukaa lasten kanssa vaikeistakin asioista. Koska lapset ovat uteliaita otuksia, jotka kaivavat asiat tietoonsa kyllä jotakin kautta. Ja jos haluat heidän tietävän sen oikean version (tai ainakin sinun version), niin kannattaa itse avata suu.

IMG_20190511_151735_205

 

Löydät minut myös Instagramista ja Facebookista.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s