Minä rakastan kesää, kroppani ei.

Minä rakastan aurinkoa, lämmintä ilmaa, kesää kaikkinensa. Kroppani sen sijaan ei rakasta.

Olen kehotyypiltäni Pitta (doshani auyervedassa), mikä tarkoittaa sitä, että minussa on ilmeisestikin sisäsyntyisesti jo hyvät määrät tulta ja lämpöä. Kesällä kun sitä pukkaa sitten ulkoakin, niin keittää yli. Kun mittari kohoaa yli 22 asteen, saapuvat oireet.

Alan kärsiä pahoinvoinnista, vatsani saattaa mennä sekaisin, migreenini aktivoituu ja parin päivän sijasta päätä saattaa jomottaa päivätolkulla enemmän tai vähemmän.
Minun on todella vaikea saada pidettyä neste- ja suolatasapaino sopivana. Siitäkin huolimatta, että minulla on hellepäivinä tapana kaataa suolaa kämmenelle, viskoa se suuhuni ja hulauttaa alas vedellä. Se helpottaa oloa, hetkeksi. 

Minulle parhaiten sopiva lämpötila lienee siinä +18 ja +22 välillä. Vaikkakin lämpimien kelien jatkuessa pitkään, alkaa kroppanikin tottua hiljalleen ja sietämään lämmintä keliä paremmin.

Myöskin uima-altaamme on todettu vallan hyväksi, kuten merivesikin. Vaikka aluksi vesi tuntuukin jäätävän kylmältä, niin kyllä se siitä sitten helpottaa ja olo on viileä edes jonkin aikaa!

On hassua odottaa kesää ilolla, mutta helteitä kauhulla. Nauttia kesän muista puolista, mutta kärsiä lämpötilan kohotessa liian ylös. Mutta sellaista se on. Onneksi helteet nyt hellittävät, ainakin hetkeksi!