Kuin perheenjäsen.

“Se on teidän huoneessa.” vastasi äitini ystävälleni joskus vuosia sitten, kun vielä asuin kotona. Hän ei sanonut minun olevan omassa huoneessani, vaan meidän huoneessa, niinkuin ystäväni olisi asunut meillä. 😀

Vaikka emme lapsuudenystäväni kanssa paljoa olekkaan enää tekemisissä, niin välillä laitamme edelleen viestiä. Muistelemme lapsuuden ja nuoruuden juttuja, ja naureskelemme niille. On ihanaa, että on ihmisiä, jotka ovat tunteneet sinut lapsesta asti.

Me ystävystyimme jo ala-asteella. Olimme samalla luokalla koko peruskoulun ajan. Me vietimme ylä-asteella aikaa samassa porukassa, ja vaikka olimme koulupäivän yhdessä, olimme monesti illatkin yhdessä, tai vähintäänkin puhuimme puhelimessa tai mesessä illalla. Äitini ihmetteli usein, miten ihmeessä meillä riitti juttua aina ja aina vaan.

Haluaisin kirjoittaa muutamista ihanista muistoistamme. Ne eivät välttämättä ulkopuolisille niin aukene tai ole yhtä hauskoja, mutta viis minä siitä. Haluan kirjoittaa ne ylös!

KAUHUELOKUVAT

Ei ollut kerta, eikä kaksi, kun kiljumisellamme herätimme äitini, katsoessamme elokuvaa. Joskus äitini katsoi elokuvia jopa meidän kanssamme. Kauhuelokuvat olivat yhteinen harrastuksemme. Vakkarimme oli Halloween! Osasimme sen lähes ulkoa ja silti se piti aina katsoa. Niin ja kauhuleffojen jälkeen kuului katsoa Nalle Puhia tai muuta vastaavaa, jotta sai aivot nollattua pelottavista kuvista.

SOUTUREISSUT

Ystäväni oli monta kertaa mukanamme toisen pappani luona, kun he vielä asuivat Taivassalossa. Heidän silloinen talonsa sijaitsi veden äärellä, ja pienen matkan päässä oli kioski, johon pääsi myös vesiteitse. No mehän päätimme soutaa sinne pari kertaa. Ongelmia meinasi tuottaa aina se pirun matala ja ahdas silta, jonne meinasi jäädä jumiin, ja jonka ali mennessä rukoiltiin, ettei kukaan vaan tulisi vastaan! Sekä ne äksyt joutsenet, jotka pesivät sillä kivellä, jonka ohi piti soutaa.

SAUNAMÖKKI

Samaisessa paikassa, pappani rannassa, oli myös saunamökki, jossa oli makuutilat. Me yövyimme ystäväni kanssa aina siellä, parvella. Erään kerran kun menimme mökkiin, kuulimme ylös kiivettyämme kummallista ääntä. Hyssyttelimme toisiamme ja kuuntelimme mistä ääni tulee. Se tuntui kuuluvan verhon takaa, jonka takana oli pieni tila. Itsehän pinkaisin salamana alakertaan, mutta ystäväni jäi ylös paikoilleen jähmettyneenä. Käskin häntä tulemaan alas ja vähän äkkiä. Vastaukseksi hän sopersi, ettei voisi liikkua, koska siinä kohtaa hänet ainakin murhattaisiin! Vitsit mikä logiikka. Tälle olemme nauraneet monet kerrat. 😂

AHVENANMAA

Olipa ystäväni mukanamme myös pidemmillä reissuilla. Kyseisellä reissulla olimme jo täysi-ikäisiä ja otimme yhtenä päivänä aurinkoa mökin pihalla maaten. Ystäväni poltti selkänsä niin pahasti, että mietimme saako hän seuraavana yönä ollenkaan nukutuksikaan. 😄

 

Vaikka aikuisena ystävyssuhteet monesti muuttuvat, eikä itselle tärkeitä ihmisiä näe kovin usein, on meillä kuitenkin aina muistot! ❤

friends-become-family-1561481784

Ginizu, sisters 4ever! 😉

 

 

 

Kuva täältä.

10 thoughts on “Kuin perheenjäsen.

  1. “On ihanaa, että on ihmisiä, jotka ovat tunteneet sinut lapsesta asti.”

    Niinpä! ❤ Minulla on kaveriporukka, jossa pisimpään tunnetut tyypit on jo päiväkerhoikäisestä ja matkalla samaan porukkaan on tullut lisää ihmisiä niin ala-asteelta kuin lukiostakin. Lukioaikojen jälkeen oli pitkä aika, ettei oikeastaan oltu tekemisissä, mutta sitten ruvettiin taas ja nykyään tapaamme vähintään pari kertaa vuodessa koko porukalla (asutaan eri paikkakunnilla ja osalla on lapsia, niin ei voi ihan jatkuvasti nähdä :D) ja useammin muuten vaan milloin kenenkin kanssa. He tietää mistä oot tullut, mitä matkalla kokenut ja minne suurin piirtein saatat olla matkallakin. Parasta! 🙂

    Liked by 1 person

    1. Meillä on aikalailla porukka hajonnut. Joskus koitettiin nähdä kerran vuodessa. Mutta tämän yhden spesiaalityypin kanssa ei haittaa vaikka ei nähtäiskään, silti tietää, että viestiä voi aina laittaa. Hän on just sellanen positiivari ja kaikkien kaveri. ❤

      Liked by 1 person

  2. Kivoja muistoja!
    Mun pitkäaikaisin ystävä on ala-asteen kolmannelta. Oltiin joka päivä tekemisissä peruskoulun loppuun. Sitten vähän harvemmin ja vuosia ei juuri ollenkaan. Nykyisin meillä on kiva yhteys ja olemmekin pian lähdössä toiselle yhteiselle ulkomaanmatkalle.

    Liked by 1 person

    1. Oi miten kiva!

      Monesti ne kaverit siinä jää kun lähdetään eri suunnille opiskelemaan ja työskentelemään. Mutta sitten lasten myötä jne. saatetaankin taas lähentyä ja ajan myötä päätyä takaisin kotiseudulle.

      Like

  3. Ystävä joka tietää ja tuntee niin ettei isommin tarvitse selitellä omia viirauksiaan (jos ei halua) on onni millaisen soisi jokaiselle.
    Minä lähden ensi viikonloppuna tapaamaan omaani, jonka kanssa olemme tunteneet kuusivuotiaista asti ❤

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s