Kuin perheenjäsen.

“Se on teidän huoneessa.” vastasi äitini ystävälleni joskus vuosia sitten, kun vielä asuin kotona. Hän ei sanonut minun olevan omassa huoneessani, vaan meidän huoneessa, niinkuin ystäväni olisi asunut meillä. 😀

Vaikka emme lapsuudenystäväni kanssa paljoa olekkaan enää tekemisissä, niin välillä laitamme edelleen viestiä. Muistelemme lapsuuden ja nuoruuden juttuja, ja naureskelemme niille. On ihanaa, että on ihmisiä, jotka ovat tunteneet sinut lapsesta asti.

Me ystävystyimme jo ala-asteella. Olimme samalla luokalla koko peruskoulun ajan. Me vietimme ylä-asteella aikaa samassa porukassa, ja vaikka olimme koulupäivän yhdessä, olimme monesti illatkin yhdessä, tai vähintäänkin puhuimme puhelimessa tai mesessä illalla. Äitini ihmetteli usein, miten ihmeessä meillä riitti juttua aina ja aina vaan.

Haluaisin kirjoittaa muutamista ihanista muistoistamme. Ne eivät välttämättä ulkopuolisille niin aukene tai ole yhtä hauskoja, mutta viis minä siitä. Haluan kirjoittaa ne ylös!

KAUHUELOKUVAT

Ei ollut kerta, eikä kaksi, kun kiljumisellamme herätimme äitini, katsoessamme elokuvaa. Joskus äitini katsoi elokuvia jopa meidän kanssamme. Kauhuelokuvat olivat yhteinen harrastuksemme. Vakkarimme oli Halloween! Osasimme sen lähes ulkoa ja silti se piti aina katsoa. Niin ja kauhuleffojen jälkeen kuului katsoa Nalle Puhia tai muuta vastaavaa, jotta sai aivot nollattua pelottavista kuvista.

SOUTUREISSUT

Ystäväni oli monta kertaa mukanamme toisen pappani luona, kun he vielä asuivat Taivassalossa. Heidän silloinen talonsa sijaitsi veden äärellä, ja pienen matkan päässä oli kioski, johon pääsi myös vesiteitse. No mehän päätimme soutaa sinne pari kertaa. Ongelmia meinasi tuottaa aina se pirun matala ja ahdas silta, jonne meinasi jäädä jumiin, ja jonka ali mennessä rukoiltiin, ettei kukaan vaan tulisi vastaan! Sekä ne äksyt joutsenet, jotka pesivät sillä kivellä, jonka ohi piti soutaa.

SAUNAMÖKKI

Samaisessa paikassa, pappani rannassa, oli myös saunamökki, jossa oli makuutilat. Me yövyimme ystäväni kanssa aina siellä, parvella. Erään kerran kun menimme mökkiin, kuulimme ylös kiivettyämme kummallista ääntä. Hyssyttelimme toisiamme ja kuuntelimme mistä ääni tulee. Se tuntui kuuluvan verhon takaa, jonka takana oli pieni tila. Itsehän pinkaisin salamana alakertaan, mutta ystäväni jäi ylös paikoilleen jähmettyneenä. Käskin häntä tulemaan alas ja vähän äkkiä. Vastaukseksi hän sopersi, ettei voisi liikkua, koska siinä kohtaa hänet ainakin murhattaisiin! Vitsit mikä logiikka. Tälle olemme nauraneet monet kerrat. 😂

AHVENANMAA

Olipa ystäväni mukanamme myös pidemmillä reissuilla. Kyseisellä reissulla olimme jo täysi-ikäisiä ja otimme yhtenä päivänä aurinkoa mökin pihalla maaten. Ystäväni poltti selkänsä niin pahasti, että mietimme saako hän seuraavana yönä ollenkaan nukutuksikaan. 😄

 

Vaikka aikuisena ystävyssuhteet monesti muuttuvat, eikä itselle tärkeitä ihmisiä näe kovin usein, on meillä kuitenkin aina muistot! ❤

Ginizu, sisters 4ever! 😉

 

 

 

Kuva täältä.