“Mitä sul on nois pusseissa?” rallateltiin Siskonpeti-sarjassa. Siinä tosin kyseltiin kauppakassien sisältöä, kun minä taasen kyselen silmäpussien sisällön perään.
Kolmekymppisenä ei enää auta sen kieltäminen, että ikä näkyy silmien ympärillä. Merkkejä alkaa kerääntyä jo kaksikymppisenä, toisilla enemmän, toisilla vähemmän, mutta kolmenkympin puolelle kun pääsee, niin vaikka olisi kuinka nuorekas ja iho heleä, niin silmien ympäriltä alkaa nähdä, että ei olla enää 17-vuotiaita.
Noh, tänä vuonna tuntuu, että silmien ympäriltä todellakin on vanhennuttu, eikä asiaa ainakaan auta nämä silmäpussit. Siis voi jösses! Ovatko ne tulleet jäädäkseen?
En ole koskaan joutunut käyttämään peitevoiteita silmänalusten peittämiseen, enkä ole moiseen kyllä vieläkään ryhtynyt, vaikka ehkä syytä hiljalleen olisi.
Olen kaiken stressin, surun ja ahdistuksen keskellä kärsinyt huonoista öistä jo kuukausitolkulla. Ja ihme kai se olisi, jos se ei näkyisi.
Joinain aamuina katson peiliin ja mietin, että jaahas, tän sortin pussit tänä aamuna. Onnekseni muutama instassa seuraamani äiti-ihminen on kantanut omia silmäpussejaan ylpeydellä jo vuosia, niin voin solahtaa heidän joukkoonsa nyt pää pystyssä!
Lapsemme ovat pääasiassa aina nukkuneet hyvin, enkä ole heidän takiaan joutunut valvomaan. Kuopus tulee usein jossain kohtaa yötä sänkyymme, ja ennen se ei ollut mikään ongelma, kun sammahdin samantien uudestaan, mutta nyt joinakin öinä en saakkaan sen jälkeen enää puoleen tai kahteen tuntiin unta. Sama tosin pätee myös jos herään miehen töihin lähtöön, tai vessahätään. Kun uni katkeaa, saatan joutua etsimään sitä kauankin. Eikä asiaa helpota yhtään se, että IBS alkaa toisinaan oireilla kun herään yöllä. Lisäksi olen välillä kärsinyt siitä, etten meinaa saada unta, kun pitäisi ruveta nukkumaan. Kahdelta yöllä olen katsonut kelloa ja ajatellut, että nyt sit hei oikeasti.
Elättelen kuitenkin vielä toiveita siitä, että nämä uniongelmat ja niiden sivutuotteet, eli silmäpussit, ovat vaan vierailulla ja keväällä viimeistään näytän taas pirteältä kuin peipponen!
Tykkään tästä kuvasta hurjasti, paitsi silmäpussien osalta. Ne nyt kuitenkin siinä tällä hetkellä ovat, joten mitäpä niitä peittelemään! Eikä ne kai nyt niiiin pahat vielä ole?
Näissä neliöissä 
Mulla on kestokassit silmien alla. Mun yksi kaveri kutsuu silmäpusseja silmäkiveksiksi 🤣
LikeLike
😂😂😂
Kestokassit on ekologiset. 😄
LikeLike
Alkaa olla silmien alla jo sellaiset makuupussit, että voi jo pian heittää olan ylitse roikkumaan – vaihtaisin siis oikein mielellään noihin siun huomaamattomiin silmänalusiin! Putkiremontinvuosi lienee ottanut hieman verojaan ja nyt vielä taas päälle tämä unettomuus, huhhuh. Näitä kasseja ei enää piilota kuin aurinkolaseilla. 😀
LikeLiked by 1 person
Makuupussit. 😂
Toivotaan, että sulla alkaa unettomuus helpottaa!
LikeLiked by 1 person
jos aletaan kisomaan, niin kuulkaas here is the winner! Tai ei mulla koskaan ole ollut silmäpusseja, vaan mustat (siis oikeasti mustat) silmänaluset – ottaisin kulkuset silmien alle anyday!
Ja hulluintahan näissä pusseissa tai kuopissa tai mustissa silmänalusissa on se, että omaan silmäänhän ne vain iskee (ja markkinamiesten), koska ei niitä ystävät ja kylänmiehet katsele – ne katsoo silmiin, ei silmänalusiin. Tai jotkut tietty tuijottaa rintoja.
Mutta ei siis nekään niitä silmänalusia 🙂
LikeLiked by 1 person
Mulla on kanssa yksi ystävä, jolla on aina ollu vaan tosi tummat silmänaluset. Siis jos se ei muuten meikannut, ni ne se peitti aina, jo teini-ikäisenä! 😀
Mutta tästähän tuli kivoja uusia sanoja. Makuupussit, kestokassit, silmäkivekset. 😀
LikeLike