Sateenkaaren tuolla puolen.

IMG_20191218_110839_017.jpg

Cecelia Ahern – Sateenkaaren tuolla puolen

P.S. Rakastan sinua elokuva oli aikoinaan suosittu ja tykkään siitä itse kovasti. Kirjana sitä en kuitenkaan ole koskaan lukenut. En edes tajunnut kirpputorilta tämän kirjan napatessani, että kyseessä on P.S. Rakastan sinua-elokuvaa ennen kirjoitetun kirjan kirjoittaja! Nimi vain kuulosti tutulta.

Sateenkaaren tuolla puolen on hauskasti kirjoitettu kirja. Kaikki tapahtumat ja ihmissuhteet selviävät lukijalle nimittäin kirjeiden, sähköpostien ja lappusten kautta, mikä ei ole sitä ihan tavallisinta tarinankerrontaa.

Pääosassa ovat Rosie ja Alex, jotka ovat olleet ystäviä 5-vuotiaista asti. Vuosien kuluessa elämä kuljettaa ystävyksiä eri suuntiin, mutta ystävyys pysyy viestien avulla.

On avioliittoja, eroja, lapsia ja uusia avioliittoja, ja silti kummankin takaraivossa kytee ajatus, olisiko se oikea sielunkumppani sittenkin ollut se ärsyttävän rakas lapsuudenystävä, jos asiat olisivat menneet toisin. Ja onko jo liian myöhäistä.

Nicholas Sparks – Haikein terveisin

Kirja on ollut hyllyssäni ties kuinka kauan, enkä muista olenko lukenut sen kertaalleen vai en. Elokuvan sen sijaan olen nähnyt monta kertaa. Koska kirjastosta varaamani kirjat olivat sellaisilla jonotusnumeroilla, etten ihan toviin ollut niitä samaassa, nappasin tämän kirjan käteeni.

Haikein terveisin on kaunis tarina rakkaudesta, joka ei koskaan katoa.

John on armeijan “puskajussi”. Sotilas henkeen ja vereen. Savannah taasen on uskonnollinen opiskelijatyttö. Kun näiden kahden tiet kohtaavat Johnin lomilla ollessa, ei mikään ole enää ennallaan.

Vaikka välissä olisi tuhansia kilometrejä, sota, sekä avioliitto, tunteet ovat ja pysyvät.

Nicholas Sparks – Muistojen polku

Muistojen polku oli yksi lempielokuvistani nuoruudessani. Sittemmin en ole saanut sitä käsiini mistään, joten päätin lainata sen kirjana.

Jälleen kerran Sparks kirjoittaa epätodennäköisestä rakkaudesta, joka on vahvempaa kuin uskoisi.

Landon on tuntenut Jamien vuosikausia, muttei ole koskaan oikeasti tutustunut tähän. Kuitenkin Landon päätyy Jamien seuraan ja pian tyttö on muuttanut hänen elämänsä täysin. Mutta Jamiella on salaisuus, jonka paljastuessa Landonin elämältä on pudota pohja.

Kirja, jonka viimeisten 40 sivun lukemiseen suosittelen varaamaan paketillisen

nenäliinoja.

Adam Kay – Kohta voi vähän kirpaista: Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat

Oih, tämä kirja oli ihan mahtavaa luettavaa! Lääkäriopiskelijan/lääkärin kertomuksia oikeista tilanteista sairaalalla. Lääkärien mokia, potilaiden hölmöilyjä, raakaa kerrontaa siitä, miten älyttömästi sairaalan henkilökunnalta vaaditaan. Puhutteleva kirja, joka ei kuitenkaan vedä mieltä matalaksi, vaan tarjoaa monen monta nauruntyrskähdystä.

Yksi monista lemppareistani oli tämä pätkä:

“Aprikoosin kivissä on syanidia.” hän vastasi lakonisesti.
“Kavalakärpässieni tappaa joka toisen sitä nauttineen. Luonnontuote ei tarkoita turvallista. Puutarhassani on kasvi, jonka alla kymmenen minuuttia istumalla pääsisi hengestään.” Viesti meni perille: potilas heitti kapselinsa roskiin.
Tiedustelin Hugolta myöhemmin paksusuolentähystyksen lomassa, mitä kasvia hän oli tarkoittanut.
“Lumpeita.”

😂😂😂

E L James – Grey

Tunsin pientä epätoivoa seistessäni kirjahyllyni edessä. Monet kirjoista olen lukenut useampaan kertaan, tai sitten muistan ne vielä niin hyvin, etten viitsi niitä vielä lukea uudelleen. Kirjastosta varaamissani kirjoissa oli edelleen niin hirveät jonot, että päätin etsiä jälleen omasta hyllystä luettavaa. Lopulta nappasin Greyn käteeni. Pehmopornoa kaiken viime aikoina lukemani romantiikan ja murhien jälkeen. Hah.

Grey on kirja, joka on kirjoitettu Fifty Shades of Greyn ensimmäisestä osasta itse herra Greyn näkökulmasta. Kirja ei ole mikään mestariteos, mutta kyllä se paremman puutteessa menee.

Haavoitetun ja traumatisoituneen miehen mielenoikkujen, ja lopulta pelastuksen löytyminen on mielestäni ollut kyseisissä kirjoissa kiehtovaa. Vaikka raippa viuhuu ja Grey ottaa Anan rajusti milloin mitäkin vasten, ei se ole kirjoissa se pääpointti. Ainakaan minulle. Kaiken sen “seksi myy” hypetyksen alla on oikeasti ihan hyvä tarina.

Lopulta päädyin lukemaan kaikki Fifty Shades of-kirjasarjan osat (viimeinen yhä vielä kesken, koska): osa kirjojen teksteistä saa lähes hakkaamaan päätä seinään. Niin kökköä kerronta välillä on. Ja etenkin viimeisen kirjan lukeminen on ollut oikeaa väkisin kahlaamista. En ymmärrä miten olen aikaisemmin saanut nämä luettua. Kuitenkin halusin lukea kirjat uudelleen niiden juonen takia, joka kaiken sen shaiban alla piilee. 😅

Sillä idea on oikeasti hyvä! Masokistinen, komea nuori mies, joka haluaa hakata “narkkarihuoran”, eli biologisen äitinsä näköisiä naisia henkihieveriin, kostaakseen kamalan lapsuutensa. Nuori nainen, joka tupsahtaa miehen elämään vahingossa, ja päätyy muuttamaan kaiken. Tarina toipumisesta, rakkauden voimasta, hulluista eksistä ja aliarvioidusta naisesta, josta tuleekin kuningatar. Vallan hyvä juonikuvio. Lisäksi kolmeen kirjaan on saatu enemmän, kuin tarpeeksi tapahtumia. Mistä en oikein tiedä onko se hyvä vai ei. Kuitenkin kaikki olisi suht ok, jos hommassa olisi vain ripaus seksiä ja punaista kidutuskammiota, mutta kun niitä on ihan liikaa. Etenkin kun se on sitä yhtä ja samaa kerrontaa, toisinaan kahleilla maustettuna. Naurettavat lauseet ja itsensä toistaminen, sekä voihkinta joka päättyy lähes poikkeuksetta yhtäaikaiseen laukeamiseen ja vieläpä usein herra Greyn käskystä (huoh), saa kaipaamaan edes ripauksen todellisuutta kirjoittajan fantasioihin. Mutta jos unohdetaan pehmoporno ja kirjoittajan toisinaan heikoksi muuttuva tarinankerronta, niin kirjat voi kyllä ihan lukea.

Mutta jestas miten odotan sitä, kun voin pian tarttua toiseen kirjaan!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s