Menneisyydestä tähän päivään.

Yksi teini-iän rakkaimmista ystävistäni kysyi loppuvuodesta haluaisinko tavata hänet joululomalla. No tietysti halusin! Minun on ollut ikävä ja olen vuosien saatossa monesti harmitellut erilleen lähteneitä teitämme. Joskus nimittäin olimme kuin paita ja peppu. Ja siinä kahvipöydässä istuessamme huomasin vastapäätä istuvan sen saman tutun ihmisen, joka hän oli silloin vuosikausia sittenkin. Juttu luisti ihan kuten ennenkin ja hänen lähtiessään halasin sitä samaa tyttöä, jonka viereen käperryin nukkumaan 13 vuotta sitten. ❤

Kirjoitin loppuvuodesta kirjeen ihmiselle, jonka olen tuntenut myös teini-iästä asti. Ihmiselle, jonka kanssa olin kirjeenvaihdossa joskus 12 vuotta sitten, kun hän oli armeijassa. Sain vastaukseksi viestin, jolla kirje kuitattiin luetuksi ja minulle luvattiin vastata, kunhan ensin olisi löydetty tarvikkeet vanhanaikaiseen viestintään, ja paikannettu lähin postilaatikko. Viesti nostatti hymyn huulilleni, ja olin aivan innoissani siitä, että pari kertaa vuodessa vaihdettavat tekstarit saisivat seurakseen ihka oikeat kirjeet! ❤

Ilmoitin jo vuosi sitten jouluna kuultuani vanhan ystäväni toimivan joulupukkina, että hän saa seuraavana jouluna tulla meillekin. Kysellessäni asiaa loppuvuodesta, hän sanoi olevansa tulossa. Joulupukkina toimimisen lisäksi aloimme taas viestitellä enemmän ja oli ihanaa huomata, että ihan sama tyyppi siellä vastaili, kuin jo 12 vuotta sitten. Ja niin minä aattona istuin tutun joulupukin sylissä! ❤

IMG_20191225_092932_240.jpg

Monen vanhan ystävän kanssa yhteydenpito on ollut vähäistä viime vuosina. He, jotka olivat joskus kaikki kaikessa. He, jotka saivat nauramaan. He, joista oli tullut äärimmäisen tärkeitä. He ovat hiljaksiin ajautuneet kukin omiin elämiinsä ja kuka mihinkin päin maata ja maailmaa. Mutta siellä he kuitenkin yhä ovat, viestin päässä. Iän karttuessa hieman muuttuneina, mutta niinä samoina upeina tyyppeinä kuitenkin. Ja olen huomannut kaipaavani heitä aivan valtavasti.

Vaikka näin aikuisena ei ole aikaa samanlaiseen näkemiseen ja yhteydenpitoon, on kiva kuitenkin huomata, että jonkilainen yhteys on yhä mahdollinen ja juttu voi jatkua ihan entiseen malliin. Että se tyttö, jonka kanssa ystävystyin jo ala-asteella, nauraa kanssasi yhä samoille typerille jutuille. ❤ Ja se jonka kanssa lähes 14 vuotta sitten huokaistiin helpotuksesta, koska olimme päässeet valintakokeesta läpi, on ihminen jolle edelleen on helppo puhua. ❤

IMG_20191120_122946_255

Tämä on nyt yhtä sydäntä koko postaus, mutta aivan sama! On ihanaa todeta, että olen aikamoisiin timantteihin tutustunut nuorempana, ja omaksi onnekseni olen muutaman uudenkin sellaisen löytänyt nyt aikuisenakin. On ihanaa huomata, että ympärilläni on ihmisiä, jotka kannustavat ja tukevat. Ystävät ovat kallisarvoisia, ja valtava voimavara. ❤

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s