Tukka takussa.

Muuttoviikonloppuna en meikannut, enkä laittanut hiuksiani. Sitten papan luo muutettuamme en jaksanut ruveta meikkaamaan tai laittamaan hiuksiani. Jotenkin vanhan talon vessaa ei ole mitoitettu sellaiseksi, että sitä voisi vallata kaikilla suoristusraudoilla ja muilla. Ripsiväriin sentään tartuin välillä. Sen laitto onnistui pienemmässäkin vessassa.

Kun mies sitten ensimmäisen evakkoviikon jälkeen toi minulle peilin (oliko vinkki?) jonka saatoin asettaa keittiön pöydälle hyvään luonnonvaloon, teki jo taas mieli tarttua meikkeihin. Ja niin minä teinkin!

IMG_20200406_192500_430

Minulla ei koskaan ole ollut meikkauspakkoa. Olen aina voinut kulkea niin kotona kuin ihmisten ilmoillakin meikittä, mutta olen kuitenkin aina tykännyt ehostaa itseäni. Myös kotona ollessa. Kun vähän viettää aikaa aamulla itseään laittaen on koko päivän jotenkin kivempi olo, ainakin aina peiliin vilkaistessa. 😄

Mitä hiuksiin tulee, niin olen edelleen kulkenut hiukset nutturoilla tai leteillä. Suoristusrauta pysynee jatkossakin laukussa käyttämättömänä. Olen minä sentään hiuspehkolleni harjaa välillä näyttänyt, eli ei se ihan ole päässyt villiintymään, mutta haaveilen kyllä kampaajalla käynnistä. Värjäyksiä läpi käynyt latva on sellaista hamppua, että kai sitä on polkkatukaksi pätkäistävä kutrit joskus kun kampaamoon menen. Pitkiä hiuksia tavoittelen ja kivempi sitä on hyväkuntoisia kutreja kasvatella.

IMG_20200408_192150_221

Onko sinun tyylisi yleensä au naturel, vai vimpan päälle laittautunut? Miten nyt poikkeusaikana? Oletko kaltaiseni “fiiliksen mukaan”-menijä?

2 thoughts on “Tukka takussa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s