Jotenkin valuvaa.

Viime päivät ja viikot ovat tuntuneet jotenkin päivistä toiseen valumiselta. Päivät toistavat toisiaan, eikä mistään saa kiinni. Siinä missä ennen odotin vain talon myymistä, niin minulla oli sentään oma koti. Nyt vain haaveilen omasta asunnosta, omista tavaroista. Arki on periaatteessa samaa kuin omassa kodissakin, mutta ei silti ole. Mikään ei ole omaa. En siivoa omaa kotia. En saa tavaroitamme mihinkään. Vaatteet pyörivät matkalaukuissa. Lasten lelut ja askartelut pyörivät milloin missäkin ja minua ärsyttää. Omassa kodissa tavaroilla olisi paikat. Toisten kodissa niille ei ole tilaa. Vaikka kuinka siivoaisi, niin ei se siltä näytä. Tavaroita ei saa mihinkään!

Päivät ovat odottelua. Sähköpostin avaamisesta on tullut jännittävää, stressaavaa, ahdistavaa. Tulevaisuuden kuvioiden määräytymisestä kertovien sähköpostien odottelu on stressaavaa. Enkä voi tehdä mitään. Taaskaan. Olemme tehneet kaiken minkä olemme voineet. Laittaneet viestiä sinne ja tänne. Soitelleet kerta toisensa jälkeen. Turhaan.

Toisina päivinä ei kiinnosta sitten niin mikään. Odotan vain ajan kulumista. Haluaisin hautautua peiton alle ja nukkua. Toisina päivinä taasen jaksan olla toiveikas ja ajatella, että asiat vielä järjestyvät. Niitä päiviä vaan alkaa olla koko ajan vähemmän…

Herään taas öisin paniikkikohtauksiin. Pyörin pimeässä talossa aamuyöstä kissa kaverinani. Nukuin jo tovin suht hyvin, mutta kun jälleen kerran meille ei tarjottu asuntoa, löi ahdistus päälle. On hienoa kun asioista päättävät ihmiset, joita et ole tavannut. On hienoa kun et pysty vaikuttaaman asiaan. Ollaan tehty se mikä on voitu, ja nyt voidaan vaan odottaa.

Yritän kaikesta huolimatta muistuttaa itselleni, että me löydämme kyllä kodin. Jonain päivänä istun omalle sohvalle ja katselen itse valitsemiani tauluja. Juon teetä paikassa, jota voin kutsua kodikseni. Jonain päivänä lapsilla on taas omat huoneet, joissa on heidän tavaransa. Meillä on keittiö, jossa on meidän astiamme.

Jonain päivänä.

IMG_20200503_153251_500

4 thoughts on “Jotenkin valuvaa.

    1. Niinhän niillä on. Välillä sitä vaan toivoisi niiden järjestyvän vähän nopeampaan tahtiin. On ollut viime vuodet yhtä odottelua tiettyjen asioiden suhteen ja alkaa todella tympiä. Mutta naputin tänään taas sähköposteja, kun puheluihin ei vastattu. Olen hiljalleen se rasittava nainen joka ei jätä ihmisiä rauhaan. 😅

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s