Jos poikkeuksellisesta tulee normaali.

Mietteitä ennen korona-rajoitusten purkua:

Ensin kai kaikki ajattelivat, että kyllä kesällä varmaan jo päästään palaamaan normaaliin. Hiljalleen ajatukset alkoivat kääntymään siihen, että okei, varmaan syksyllä elämä on jo normaalia. Osa ajattelee edelleen näin, mutta itse olen alkanut jo miettiä tulemmeko enää palaamaan täysin siihen, mikä joskus oli normaalia.

Asiat joita itse toivon ovat sellaisia kuin: saisi tavata ketä tahtoo, milloin tahtoo ja ettei tarvitsisi välttää ikuisesti ihmisiä. Että jonain päivänä ei tarvitsisi kävellä leikkipuiston ohi, jos siellä on enemmän ihmisiä kuin toivoisi. Ja ettei kaupan kassalla toivoisi toista ottamaan vielä enemmän välimatkaa, eikä tekisi mieli kiljua toiselle, kun hän hengittää suunnilleen niskaasi. (Okei, ehkä aina tekisi mieli kiljua moisessa tilanteessa.)

Minua itseäni ei henkilökohtaisesti haittaa, vaikka isoja festareita ei enää voitaisi järjestää, tai muitakaan massatapahtumia. Kuitenkin toivon, että teatteri, elokuva, ravintola, konsertti jne. maailma ei loppuisi täysin, vaan keksittäisiin uusia keinoja niiden järjestämiselle. Ehkä eläintarhoihin voisi myydä lippuja tietyn määrän yhdelle päivälle ja ne olisi aikataulutettuja. Ehkä elokuvateatterit laitetaan uusiksi, samoin muutkin vastaavat paikat. Ehkä teatteriesityksistä ja konserteista tulee pieniä ja intiimejä, ja ehkä niitä voisi seurata myös kotoa livenä maksua vastaan.

Ehkä koulumaailmassa aletaan vihdoin!!! arvostaa pienryhmiä ja henkilökunnan lisäämistä. Ehkä työpaikoilla aletaan kannustaa enemmän etätyöhön ja ehkä aletaan myös suosia lyhyempiä vuoroja. Ehkä täten saadaan myös työpaikkoja lisää. Aina saa ainakin haaveilla.

Maailma tulee ehkä pysyvästi muuttumaan meidän ihmisten osalta, eikä meidän auta kuin mukautua siihen. Siksi mielestäni voisi olla hyvä alkaa ajatella myös sen “kohta palataan normaaliin”- ajatuksen lisäksi sitä, kuinka elämä voisi olla hyvää myös tällä rauhoitetulla rytmillä, jossa luonto ja oma perhe ovat isoimmassa osassa.

Minä en kaipaa tukka putkella menemistä, enkä ole enää toviin ymmärtänyt ihmisiä joille kotona oleminen tuntuu olevan yhtä helvettiä (paitsi tietysti jos kotiolot on huonot!). En ihan ymmärrä heitä, joille elämä on elämää vain jos ollaan koko ajan ravintoloissa, elokuvissa, baarissa, konserteissa, ystävien kanssa, hoplopeissa tai jossain missä tahansa muualla kuin kotona. Minulle elämänrytmin rauhoittuminen on oikein tervetullutta. Ainoastaan ihmisten välttäminen on asia joka ahdistaa.

Olen miettinyt sitäkin, että jos joudummekin miettimään itsellemme tulevaisuudessa ympyrän, jonka ihmisiä voimme ainoastaan nähdä, niin keitä siihen kuuluisi? Kuinka suuri piiri saisi ihmisellä/perheellä olla? Millaiseksi elämä pidemmän päälle muotoutuu? Tietynlaista rauhallisempaa rytmiähän on jestas sentään eletty menneisyydessä vuosikausia. Tämä nykymeno on ollut aivan älytöntä ja kiihtynyt vaan vuosi vuosivuodelta. Kaikki matkustelu ja sinne tänne lentely on mielestäni jo pitkään ollut älytöntä. Ennen käytiin ehkä kerran vuodessa etelässä.

Olen onnellinen siitä, että meidän lapsemme ovat tottuneet kotoiluun. Vaikka he ovat kauppakeskuksissa, elokuvissa ja Hoplopeissakin käyneet, eivät arkemme ja viikonloppumme ole olleet 24/7 sinne tänne sinkoilua. Meidän perheemme ei putoa tässä korkealta, kuten jotkut. Popkornit kotisohvalla leffaa katsellen tuntuvat lapsista edelleen yhtä kivoilta kuin ennenkin. Toki lasten, etenkin isomman, suusta kuuluu välillä “mitä tehdään, minne mennään”. Mikä on tässä suunnilleen jatkuvassa kotoilussa normaalia ihan kaikille. Ja kavereita lapset toki kaipaavat. He ovat kuitenkin tottuneet tekemään perheen kesken asioita ja ihan jo pyöräretki rikkoo kotipäiviä kivasti. He eivät ole oppineet jatkuvaan sinkoiluun.

Isoin asia mitä minä ja koko perheemme varmasti kaipaa, on sukulaisten näkeminen. Meillä muutamat lähisukulaiset ovat iso osa arkea ja nyt näkemisen välttely on tuntunut kurjalta. Olisi myös mukavaa edes välillä kutsua ystäviä kahville. Ne ovat ne asiat, joita eniten toivon mahdollisiksi tulevaisuudessa.

Sekavaa ajatuksen virtaa varmaan koko teksti, mutta melko sekavalta ajatukset tässä välillä kyllä tuntuvatkin.

Ajatuksia rajoitusten purun alettua:

Mitä helvettiä?! Oletteko te hulluja? Ymmärtäväthän ihmiset, ettei virus ole kadonnut mihinkään? Muistavatko pitää väliä toisiinsa? Ja ei kai ne tosissaan meinaa avata Lintsiä, Korkeasaarta jne?

Itsehän aion jatkaa kyllä ihmisten välttelyä ja nähdä jatkossakin vain niitä muutamia ihmisiä, joita viimeistenkin viikkojen aikoina.

Kyllä, minä edelleen pelkään koronaa. Ajatuksissani se ei vieläkään ole “vain flunssa” vaan jotakin sellaista, joka voi olla hengenvaarallinen, ja jota emme vieläkään täysin tunne.

Toivon, että pääsemme palaamaan lähelle entisenlaista elämää tulevaisuudessa, mutta vielä toistaiseksi on mielestäni syytä muistaa, että poikkeusaika ei ole ohi.

20200505_100735

Minä tosin nautin siitä, että on lupa pysyä kotona… 😅

 

Kuva täältä.

4 thoughts on “Jos poikkeuksellisesta tulee normaali.

  1. Mie kaipaan jo kauppakeskuksia, ravintoloita ja kahviloita. Huomaan, että synnytyksen jälkeinen masennus on pahentunut taas koronarajoitusten myötä ja välillä seinät tuntuvat kaatuvan päälle kotioloissa. Luulen, että esim. vuosi sitten olsiin nauttinut siitä, että saan kotona puuhailla kaikkea itsekseni, mutta nyt vauvan myötä valtaosa omista puuhailuista on kyllä jäänyt, kun toinen vie kaiken ajan.

    Liked by 1 person

    1. Ton mä ymmärrän! Ja siis kyllä itsestäkin olisi kiva, että voisi välillä lähteä liikenteeseen ilman, että miettii paljonko siellä on muita. Tai lapsille ei tarttisi ainoaksi viikonlopputekemiseksi tarjota jo toista kuukautta metsää tai mökkiä. Ois kiva käydä kylässä tai siellä kauppakeskuksessa edes kerran kuussa.

      Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s