Jonkinlainen trauma.

Ollessani lapsi, hukkui yksi serkuistani uima-rannalla. En itse ollut sillä hetkellä lähelläkään tapahtumapaikkaa, mutta silti sillä tietysti oli iso vaikutus elämääni. Puhumattakaan serkkuni perheestä. Heidän elämänsä muuttui sekunneissa, eikä palannut enää ennalleen.

Minä rakastan uimista. Olen aina ollut vesipeto, enkä pelkää uimista.
Sen sijaan lasten suhteen olen aina huolissani, kun heidät yhdistetään veden kanssa.

Uimarannalla ja uima-altaassa vahtaan lapsia kuin haukka. Haluan koko ajan tietää missä lapsi menee ja vähintään kuulla äänen. Äänihomma tosin toimi ainoastaan omassa uima-altaassamme. Sen äärellä uskalsin lukea samalla, vaikka kyttäsinkin vähän väliä kirjan takaa.

Kaikki tietävät, että lapsia pitää veden äärellä vahtia, kukaan vanhempi ei tietenkään halua lapsilleen tapahtuvan mitään pahaa. Kaikki eivät kuitenkaan ole välttämättä samanlaisessa hälytystilassa, kuin minä olen, etenkin uimarannalla. Hukkuminen tapahtuu sekunneissa ja se kauhistuttaa minua.

Lasten uimakoulut ja koulun uintiretket aiheuttavat minulle pientä ahdistusta. Auttaa kuitenkin, kun tiedän paikalla olevan useammankin aikuisen ja vieläpä oikeasti uimaopettajan. Lisäksi lasten uimataito on niin tärkeä, että siihen on meillä haluttu panostaa. Esikoisemme osaa jo uida ja hän on käynyt uimakoulua pienempänä. Kuopuksemmekin on yllättäen oppinut kuin vahingossa uimaan lyhyttä matkaa ja tätä taitoa nyt koitetaan ehdottomasti edistää tänä kesänä! Uimataitokaan ei toki ole tae mistään ja uimataitoisiakin lapsia pitää yhtälailla vahtia.

Suurin luottamuksen osoitus on ollut, kun olen päästänyt lapsemme toisten kanssa uimarannalle, paljuun tai uima-altaaseen. Ahdistukseni aiheen tiimoilta lakkaa kuitenkin vasta kun lapsi on ehjänä kotona. Päästän lapseni toisten kanssa uimaan, koska en tietenkään halua siirtää pelkoani heihin, mutta itseäni ahdistaa joka ikinen kerta. Äitini on vienyt lapsiamme joskus uimahalliin ja vaikka tiedän voivani luottaa äitiini, niin silti huokaisen helpotuksesta kuullessani kaiken menneen uintireissulla hyvin.

Tämä on asia, josta tuskin koskaan tulen pääsemään eroon. Vanhemmat huolehtivat lapsistaan näiden ollessa aikuisiakin ja minä tulen stressaamaan varmaan lasten uintireissuja vielä vuosikausia, ehkä aina.

Kuitenkin joka kesä olemme lapsia vieneet uimaan ja lapsemme rakastavat vettä, joten olen onnistunut pitämään pelkoni omana tietonani. On ihanaa, että lapset haluavat oppia uimaan ja pitävät vedestä.

IMG_20200623_203654_985

8 thoughts on “Jonkinlainen trauma.

  1. Minäkin olin kotkansilmänä aina lasten kanssa rannalla vaikka molemmat oppivat uimaan ennen eskaria. Kun lapset olivat pieniä, kävimme 2-3 kertaa vuodessa kylpylälomilla ja siitä oli rento lomailu kaukana, kun piti kylpylän vilskeessä pitää silmällä kahta vauhtihousua…
    Nykyään sitten kauhistelen rannalla tai uima-altailla tepastelevia vieraita taaperoita, joiden vanhemmat aivan huoleti istuskelevat tai juttelevat selin lapsiinsa.
    Kai se vain on joillakin ihmisillä sisäänrakennettu tuo “vahtaaminen”. Eikä siinä ole mitään pahaa.

    Like

  2. Minulle vesi on vieras, pelottava elementti. Mitään traumaattista ei ole koskaan tapahtunut, ei minulle eikä lähipiirille, mutta se vaan ei ole minun juttuni yhtään. Uin kyllä, mutta jalkojen on aina yletettävä pohjaan ja aallokkoon en mene. 😀 Veneily ei myöskään ole minulle sellainen superrento tapa viettää aikaa, vaikka veneeseen kyllä menenkin ja on se kuitenkin ihan kivaa.

    Jos minulla olisi lapsia olisin taatusti koko ajan aivan ahdistunut pallo. Kummatytön kanssa olen käynyt uimassa kyllä, ja vahtaan niin, että ihme ettei silmämunat ole pudonnu kuopistaan. 😂

    Arvannet varmaan kuinka paljon rakastan miehen uutta harrastusta…laitesukellusta. 🤦🏻‍♀️

    Liked by 1 person

    1. Et oo mieheen laittanu köyttä ja ja jotain kelluvaa palloa niin, että näet koko ajan missä se menee? 😂

      Mä oon hyppimisen suhteen arka. Että vaikka on tullut paljon uitua niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, niin laituteilta hyppimisen suhteen oon ollu arempi. Ja on ihan kiva, ettei siitä oo kumpikaan meidän lapsista vielä innostunut. 😄

      Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s