Ei mitään ja vähän kaikkea.

Elämässä ei tällä hetkellä tapahdu oikein mitään ihmeellistä ja samalla meneillään on vähän kaikenlaista.
Päivät toistavat edelleen toisiaan ja vaikka kesä on ihanaa aikaa, niin odotan jo syksyä. Odotan sen tuomia uudenlaisia kuvioita ja syksyn raikkautta.

Koronan takia tämän vuoden alku tuntui aivan uskomattomalta ja sitä mietti jo tuleeko tästä vuodesta yhtään mitään. Kuitenkin tämä 2020 on yllättänyt positiivisesti, kun moni asia on niksahtanut eteenpäin.
Itse en vielä koronaa ole unohtanut ja mielestäni ei muidenkaan pitäisi. Toivon kuitenkin syksyllä koulujen ja muiden lähtevän pyörimään normaalisti. Alkaa nimittäin tympiä tämä päivien samankaltaisuus ja jos kotikoulu jatkuu, en tiedä millä saan omat hommat hoidettua. Ja pakko myöntää, että se tekisi jokaisen mielenterveydelle hyvää, kun lapset pääsisivät näkemään kavereitaan enemmän!

Syksystä on tosiaan muodostumassa hyvin erilainen verrattuna viime vuosiin. Odotan sitä sekä innoissani, että vähän kauhuissani. Kaikki menee varmasti hyvin, kunhan vain muistan uskoa itseeni, ja pyydän apua kun sitä oikeasti tarvitsen. Kaikesta ei aina tarvitse selvitä itsekseen.

IMG_20200718_231512_555

2 thoughts on “Ei mitään ja vähän kaikkea.

  1. Sanopa muuta!
    Itse mietin aamulla kalenteria selatessa, että tämän kuun loppuun päättyvä määräaikaisuuteni on kyllä ollut omituisin työsuhteeni ikinä 🙂 Ehdin tutustua työkavereihin pari kuukautta ja sitten huishais etätöihin! Jos en olisi tuota yhdistettyä hallinto-/opintosihteerin tointa saanut, niin en olisi työkavereita livenä kaikkia tainnut edes ehtiä nähdäkään!
    Nyt elokuun alusta mennään kampuksille ja pelonsekaisella innostuksella odotan syksyä – tässä Korona-asiassa en uskalla heittäytyä “ohi on” fiiliksiin ja oma sekä läheisten terveys huolettaa. Yleishuomioiden mukaan kun asiakaskuntamme isolta osalta koostuu juurkin näistä hälläväliä-ihmisistä, joiden mielestä jo alkuunkaan ei mitään rajoituksia olisi tarvinnut.
    Nautin kuitenkin ajatuksesta päästä toimimaan taas tiimissä ja ihan kasvokkain juttelemaan työkavereiden kanssa. Toisaalta kaihoten ajattelen etätyöviikkoja kesämökillä, oi ihanuutta…

    Liked by 1 person

    1. On niin kaksipiippuinen juttu nyt tämä normaaliin arkeen siirtyminen. Sitä odottaa, mutta samalla miettii riskejä. En välttämättä vielä ilmoittaisi lapsia kaikenmaailman harrastuksiin, mutta kun tuo koulu ja kerhotoiminta edes saataisiin pyörimään. Iso juttu jo sekin kuukausien kotoilun jälkeen!

      Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s