Mielenterveys ja parisuhde.

Kuuntelin siskoni itkua. Jälleen kerran hän ei ollut kelvannut, koska ei ole “normaali”. Parisuhde hänen kanssaan vaatisi kuulemma liikaa.
Tunsin surua hänen puolestaan.

Elämä mielenterveyshäiriöstä kärsivän ihmisen kanssa ei varmastikkaan aina ole helppoa ja joskus voi joutua joustamaan erilaisissa asioissa. Itse kuitenkin uskon, että sama pätee kaikissa parisuhteissa ja koskee kaikkia ihmisiä. Ei se elämä ole koskaan pelkkää ruusuilla tanssimista. Toki jokainen saa itse päättää paljonko kestää ja mitä kestää, mutta suoralta kädeltä tyrmääminen tuntuu joskus kohtuuttomalta. Tässä maailmassa on tuudittauduttu johonkin “kaiken on oltava pelkkää ihanaa”-ajatukseen.

Tiedän kuitenkin ihmisiä, jotka ovat rakastuneet toiseen tämän mielessä olevista demoneista huolimatta. Ihmisiä, jotka ovat nähneet sen taakse.
He ovat nähneet toisessa ne hyvät puolet ja päättäneet kestää toisen kanssa yhdessä ne huonotkin. Koska kaikki kuitenkin on sen arvoista. Ja minä arvostan kyseisiä ihmisiä aivan valtavasti!

Montako kertaa minä olen ajatellut olevani huono ihminen ja surkea tapaus, koska en pysty kaikkeen. Miten olen ajatellut, että en kelpaa ystävilleni tai kenellekkään. Ja kuitenkin yksi ystäväni pyysi minua juuri kummiksi esikoiselleen, koska hän tuntee minut tämän ahdistuneisuushäiriön takana. Hän näkee minut, ei pelkkää ahdistustani. Hänelle kelpaan juuri näin, eikä hän vaadi minulta mitään muuta.

Minä olen välillä aivan helvetin ahdistunut. On päiviä jolloin kotiovesta ulos astuminen vaatii minulta aivan naurettavan paljon. On päiviä, kun en usko kelpaavani enää kenellekkään.
Sen kaiken alla olen kuitenkin edelleen minä, joskus kierollakin huumorintajulla varusteltu nainen, joka kaipaa ihmisiä ja huomiota.
Olen ihminen joka kuuntelee ystäviensä huolia, ja haluaa saada heidät paremmalle tuulelle. Ihminen, joka tekee parhaansa. Eikö se ole tärkeintä?

Mielenterveyshäiriöillä on vaikutuksensa kaikkiin ihmissuhteisiin, enkä tietenkään tarkoita, että kenenkään kanssa pitäisi väkisin olla parisuhteessa tai ystäviä.
Itselleni kuitenkin tärkeintä on ihmisen sydän. Se, että se on paikallaan. Ja jos joku näkee minut ainoastaan hankalana tapauksena, niin se on oikeastaan hänen ongelmansa.

Ihmiset, joita haluan ympärilleni, ovat ystävällisiä, rakastavia, lempeitä ja heidän tulee kelpuuttaa minut sellaisena kuin olen. Ja sanoin saman myös siskolleni.
Jonain päivänä hän tapaa ihmisen, joka haluaa hänet juuri sellaisena kuin hän on. Mitään muuttamatta.

IMG_20180620_124546_501

P.S. Kysyin joskus instagramissa olisivatko seuraajani valmiita seurustelemaan mielenterveysongelmista kärsivän kanssa. Olin positiivisesti yllättänyt kuinka moni vastasi kyllä. Kaikki siis eivät näe asiaa ongelmana. He näkevät ihmisen kokonaisuutena, eivät yhtenä osana.

9 thoughts on “Mielenterveys ja parisuhde.

  1. Taisinkin silloin jo siihen kyselyyn vastata, että voisin ja seurustelenkin. Aina ei tosiaan ole helppoa, mutta ei se ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista silloinkaan, kun molemmat osapuolet ovat mieleltään “terveitä”.

    Liked by 1 person

  2. Itsekin tunnen nykyisin hirveän usein olevani riittämätön tai huono. Se ei ole kiva tunne ja kun se olotila iskee päälle, niin se on. Pitää olla kiitollinen, että mies jaksaa….ihmisiähän me kaikki ollaan vikoinemme. Ei yksikään ole toista parempi.

    Liked by 1 person

    1. Ahdistus on lisääntynyt paljon, ja tuo riittämättömyyden tunne. Sitä kokee itsensä huonommaksi kuin muut, vaikka se ei oikeasti pidäkkään paikkaansa. Kuten sanoit, ei kukaan ole toistaan parempi loppujen lopuksi. Ihmisiä kaikki.

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s