Kaipaus sai otteeseensa.

Ajelin tuttuja teitä peltojen keskellä. Tunsin olevani kotona ja samalla jonkinlainen suru kaiversi rintaa. En enää asu näillä seuduilla. Nousiaisten tutut kurvit, kaupat ja muistoilla pään täyttävät alueet. Nouste, josta on muistoja jo yli 15 vuoden ajalta.

Olin päättänyt käydä ystäväni haudalla viemässä kukkia ja sinne päästyäni katkoin käsin ruusujen varsia sopivamman mittaisiksi. Olin kyykyssä hautakiven edessä ja kuiskailin hiljaa elämässä meneillään olevista muutoksista. Ennen lähtöä kosketin hautakiveä, joka oli lämmin kämmentäni vasten. Se tuntui sopivalta. Ystävänikin oli lämmin ihminen. Syli aina avoinna meidän tytöillemme. Aina valmiina kuuntelemaan minua, tietäen voivansa kertoa minulle vuorostaan kaiken.

Vielä vuoden jälkeenkin ikävä iskee välillä. Puristaa rintaa ja saa kyyneleet valumaan poskia pitkin. Miten monista asioista haluaisinkaan tuon vanhemman ja viisaamman kanssa keskustella. Kuunnella hänen järkeviä sanojaan. Kaipaan keskusteluitamme. Sitä, kuinka toisen tukeen saattoi luottaa.

Hautausmaalta päätin suunnata käymään mökillä. Nousiaisista Mietoisiin jouduin väkisinkin menemään vanhoja reittejä, joita ajoin 8 vuoden ajan aina tähän kevääseen asti. Mieli oli samaan aikaan onnellinen, kun katselin tuttuja, kauniita maisemia ja kuitenkin hiukan surullinen. Olisi ollut hienoa, jos olisin pystynyt jäämään sinne ja olemaan kaikenkattavasti onnellinen. Niin ei kuitenkaan ollut. Minun oli päästävä pois.

Siihen, miksi halusin takaisin Naantaliin, oli monta syytä. Kuten siihenkin miksen voinut, enkä halunnut enää jäädä Mietoisiin. Asiat eivät ole mustavalkoisia. Ne ovat useiden sävyjen sekamelskaa. Elämässä on yritettävä valita ne asiat, jotka pidemmän päälle toivottavasti ovat parhaimpia valintoja.

Teinkö oikeat valinnat? Sen vain aika näyttää.

IMG_20200806_161155_501

6 thoughts on “Kaipaus sai otteeseensa.

  1. Minä olen varma, että teit oikean valinnan. Toki hyviäkin muistoja on ja saavat aikaan sen haikeuden, mutta silti, valinta oli oikea!
    Suru on pahin tunne päällä maan. Melkein kaiken voi parantaa, surua ei. Siihen ei ole lääkettä. Sitä kuitenkin tarvitaan, että voidaan olla onnellisia muista pienistä ja isoista asioista. Suru on ihana syy saada itkeä ja huutaa, saada purkautua…Suru on ei kaivattu tarpeellinen tunne.

    Liked by 1 person

    1. Munkaan mielestä suru ei ole paha asia ja on vaan hyvä, että se toisinaan pääsee purkautumaan ulos.

      Ja mä uskon pidemmän päälle mun päätösten olleen oikeita!

      Like

  2. Kliseinen lause, mutta niin totta: suru on hinta, jonka joudumme maksamaan rakkaudesta.

    Mie olen sitä mieltä, että jokainen tehty päätös on hyvä ja oikea, koska jos jää hautomaan ja jahkailemaan päätyy selittämään kaikki töyssyt elämässään, sillä “olisinpa tehnyt silloin sitä ja sitä..”.
    Kun rohkeasti tekee päätöksen ja muutoksen, on suunta eteenpäin. Jos lopputulos on huono, niin sitten tekee korjausliikkeen, mutta eipähän tarvitse loppuikäänsä hautoa, että mitä olisi tapahtunut, jos…

    Liked by 1 person

    1. Tuo lause on kyllä totta.

      Ja niinhän se on noiden päätösten suhteen. Luin myös tänään hyvän kirjoituksen aiheeseen liittyen. Jos se pelottaa, tee se. Joskus täytyy poistua turvalliselta alueelta tai mikään ei muutu.

      Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s