Miljoona asiaa ja tyhjä paperi.

Montakohan luonnosta olen jo poistanut? Päässäni pyörii valtavat määrät asioita, jotka haluaisin purkaa ja samalla en saa niitä mitenkään järkevästi ulos. Postaukset, jotka aikaisemmin tuntuivat hyviltä ideoilta, ovat päätyneet roskakoriin.

Lokakuu on jo kohta puolessa ja mietin mihin aika menee. Keväästä tuntuu olevan ikuisuus ja kaikki on muuttunut. Koti tuntuu kodilta ja edelleen hymyilen välillä ihan pienille, tavallisille asioille. Elämä järjestyy pikku hiljaa ja huomaan ajattelevani, että ehkä minä handlaan tämän.

Arkisin hoidan lapset, koulun ja kohta toivottavasti työtkin. Perjantaisin annan suukot tytöilleni ennenkuin he lähtevät viettämään isäviikonloppua. Kiitän suurempia voimia siitä kuinka hienosti kaikki on lähtenyt sujumaan ja uusi arki tuntuu hyvältä.

Samalla olen kuitenkin edelleen se ahdistuspallo, joka haluaisi toisinaan kaivautua sängyn alle. Jep, sängyn, koska pelkkä peiton alle kaivautuminen ei riitä. Haluaisin repiä tämän irti itsestäni ja olla normaali. Ei kai se voi olla liikaa pyydetty? Samalla ympäriltäni löytyy kuitenkin ihania ihmisiä joiden kanssa olemme hyviä esimerkkejä siitä, että normaali on aika laaja käsite. Ei sitä ihan helppoa ole kaikilla muillakaan. Keräämäni tukiverkko on ollut tänä vuonna kyllä kultaakin kalliimpi.

Aikaa. Pitäisi antaa itselleen aikaa. Viimeisten seitsemän vuoden aikana on tapahtunut isoja, paskoja asioita kerta toisensa jälkeen ja saisin kai olla onnellinen jo pelkästään siitä, että olen tässä ja seison omilla jaloillani. Kuinka monta kertaa olisinkaan halunnut romahtaa? Monta. Koskaan se ei kuitenkaan ole ollut vaihtoehto ja se näkyy. Kun puskee eteenpäin tietämättä edes, että millä voimilla, niin väkisinkin se näkyy jossakin.

Toisinaan sitä olisi kivaa voida vajota lapsen tasolle. Painautua jotakuta vasten ja vuodattaa kaikki paha ulos rumana vollottavana itkuna, samalla toisen paitaa rutistaen. Olla välittämättä siitä näyttääkö heikolta ja tuntea, että tässä on turvassa.

Sitä tilaisuutta odotellessa jatkan reippaalta näyttäen ja välillä jopa itseni sellaiseksi tuntien.

4 thoughts on “Miljoona asiaa ja tyhjä paperi.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s