2020 palautti aitouden.

Kun ihmisiltä vietiin asiat joihin he olivat tottuneet, niin pitikin rauhoittua ja keksiä jotakin muuta.

Keväällä väki suuntasi metsään, niin että liikenneruuhkien sijasta ruuhkaa oli mättähillä. Jotkut aloittivat uusia harrastuksia, kuten maalaamisen tai tarttuivat ehkä pitkästä aikaa kirjaan. Yhtäkkiä arjessa olikin ylimääräistä aikaa ja osa porukasta oli alkuun ihan hukassa sen kaiken ajan keskellä.

Itsellenihän se sopi hyvin! Vihdoin muut alkoivat elää kuten minä olen elellyt. Rauhallinen kotoilu ei ollutkaan enää jotakin “epänormaalia”, vaan tavallista arkea. Ei voinutkaan juosta enää tukkaputkella kaikenmaailman kissanristiäisissä. Ei istua joka ilta ravintoloissa, elokuvissa, tai teatterissa. Kotoilusta tuli normaalitila.

Älkääkä ymmärtäkö väärin! Haluan, että mahdollisuus edellä mainituissa käymiseen palaa. Haluan, että kaupoissa, taidenäyttelyissä ja lähipuistoissa ei tarvitse vältellä muita ihmisiä. Toivon kuitenkin, että ihmiset muistaisivat tämän erikoisen ajanjakson jälkeen sitten joskus, että elämässä saa olla rauhallistakin. Kalenteria ei tarvitse täyttää aamusta iltaan ohjelmalla.

Somessa on tunnuttu hiljalleen herätyn myös aitouteen. Filttereitä on jätetty pois ja someen on kuvattu sitä tavallista arkea, kun glamouria ei ole enää voinut kuvata. Totuus on tullut julki. Verkkareissa ne somejulkkiksetkin kulkee ja ryppyjä heidänkin silmiensä ympärillä on. Ja vaikka glamouria välähtelee yhä heidän somessaan harvinaisista tapahtumista, niin se on ihan okei, koska nyt näkyy myös se toinen puoli. Näkyy se tavallinen osa elämästä, mikä jokaisella kuitenkin on.

Itse olen tänä vuonna kulkenut entistä enemmän meikittä, vaikka aina olenkin voinut ulos lähteä ilman ehostusta. Lisäksi liivien käyttö on vähentynyt entisestään ja tätä menoa niitä ei päälläni nähdä kohta ollenkaan. 😅 Hiukseni sentään koitan muistaa välillä harjata ja toimistopäivinä olen sipaissut kasvoille vähän meikkiäkin.

Tässä teille kuva meikittömästä bloggaajasta äidiltä lainatussa hupparissa. Aiheen vierestä kysyn, että voinko kutsua itseäni enää blondiksi, vai onko oma sävyni jo lähempänä ruskeaa?

5 thoughts on “2020 palautti aitouden.

  1. Mie lopetin kans keväällä meikkaamisen melkein kokonaan ja kun paluu töihin kesällä koitti, niin ei sitä enää oikeastaan edes halunnut meikata suuremmin. Ja kun maskin takaa näkyy vain silmät, niin pääasiassa tulee enää käytettyä ripsiväriä ja jotakin peiteainetta silmänalusille – vapaapäivinä nekin jää usein laittamatta. Välillä tekisi kyllä mieli laittaa huulipunaa, mutta ei viitsi. Ei se näy kuitenkaan ja on vain yhtä suttua sitten, kun maskin ottaa pois. 😀

    Liked by 2 people

    1. Alkusyksystä vielä meikkasin ihan vaan päivien piristykseksi, mutta nyt se on jäänyt. 😅 Olen ajatellut, että ehkä sitä pitäisi välillä yllättää läheiset ja meikata, mutta enpä ole jaksanut. Ehkä sitten kun päästään kotiin asumaan ja arki asettuu taas uomiinsa. Ehkä. 😄
      Tai sitten odotan jouluun! Sen kunniaksi voisi vähän laittautua!

      Liked by 1 person

  2. Mula on arki säilynyt oikeastaan entisellään. Minä en siirtynyt etätöihin (en halunnut), joten joka päivä on yhä pitänyt pukeutua, meikata ja laittaa hiukset.
    Kaupassa käyntikertoja ollaan vähennetty. Käymme siis yhä kaupassa, ei käytetä kauppakassipalveluja. Johtuu siitä, kun haluan itse valikoida omenani, persimoni, kinkkupaketin ja lihat…olen niissä nirso ja tarkka.
    Ulkomaanmatkat ovat jääneet pois ja vanhempien luona vierailut.

    Ehkä en enää blondiksi kutsuisi sinua, mutta en brunetiksikaan….joku välimuoto 🙂

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s