Aikuinenkin tarvitsee huolenpitoa.

Kahden lapsen äitinä sitä antaa koko ajan itsestään, ja sitä huomaa kaipaavansa itsekin huolenpitoa saadakseen omat varastonsa täyteen.

Lapset tarvitsevat aikaasi ja huomiotasi.
Rakkautta, läheisyyttä, hoivaa ja huolenpitoa. Joskus sitä voi melkeinpä tuntea itsensä totaalisen tyhjiin imetyksi, vaikka lapsilta paljon saakin.

Lapset antavat kaiken rakkautensa ja tiedät olevasi heille kaikki kaikessa. Hellyyttäkin saa, lapsi tulee syliin, lapsi rutistaa oikein kunnolla. Silti huomaan ainakin itse arvostavani aivan valtavasti sitä, kun itse pääsen kainaloon. Sitä, että joku pitää vaihteeksi minusta huolta.

Aikuinen voi saada hellyyttä, huolenpitoa ja rakkautta niin ystäviltään, kuin kumppaniltaankin. Miten hyvältä tuntuukaan, kun toinen kysyy mitä kuuluu, rutistaa kunnon halaukseen tai sanoo, että olet rakas. Itse koitan muistaa tehdä näitä kaikkia omille rakkailleni, sillä ainakin itselleni kyseisillä teoilla on suuri merkitys.

Olen myöskin parisuhteessa juuri se, joka ei kyllästy kainaloon käpertymiseen tai ohimennen koskettamiseen. Lähellä on hyvä. En toki tarkoita, että pitäisi elää 24/7 symbioosissa, mutta toisen huomioiminen on tärkeä asia. Jokainen ihminen tarvitsee tunteen siitä, että sinut muistetaan, että olet tärkeä, ettet ole itsestäänselvyys.

P.S. Joskus myös ihan vaan se, että kysyt “mitä kuuluu”, jopa tuntemattomalta ihmiseltä, voi olla todella tärkeää. Itse sain tästä tovi sitten muistutuksen, kun sain toisen kyyneliin kysyttyäni sitä. Huolehditaan toisistamme.