Kaiken takana on pelko

Kaikkea ei voi pelätä. Hah. Katso vaikka. Ahdistuksen kanssa sekin onnistuu.

Pelko asuu rinnassa. On tehnyt jonkinlaisen pesän kylkiluiden taakse. Se on kuin musta möykky, jota ei saa nieltyä. Se on jotakin näkymätöntä, jonka kuitenkin voi fyysisesti tuntea. Se valtaa tilaa ja saa käpertymään sisäänpäin. Huono, huono, huono minä olen.

Riittämättömyyden pelko. Ah, tuo peloistani yksi suurimmista. Se on istutettu minuun niin syvälle, etten tiedä pääsenkö siitä koskaan eroon. Kuinka suuresti se minua määrittääkään. Kuinka monta kertaa olen pitänyt suuni kiinni, koska en ole uskaltanut sanoa, kysyä, väittää vastaan.

Olen niitä jotka ovat valmiita ottamaan syyt niskoilleen. Jokin homma ei toimi, vika on varmasti minussa. Toinen kohtelee väärin, minun olisi pitänyt olla parempi. Tiedän, ettei asia oikeasti ole näin, mutta kun riittävän monta kertaa tietyt asiat on käännetty edessäni päälaelleen, pyöräytetty sanoilla niin, että yllättäen minä olenkin se joka on tehnyt jotakin väärin, niin siihen on helppo alkaa uskoa. Alkusyy on minussa.

Olen pitänyt suuni kiinni. Pitänyt toisten maineet puhtaina. Ollut toisten puheissa ehkä se paska tyyppi. Itse tiennyt paremmin, mutta silti suojellut muita. Pitänyt kaiken itselläni niin, että olen lopulta voinut fyysisesti pahoin. Ei minulla niin väliä, muut ensin.

Sosiaalinen ihminen, joka tulee toimeen kaikkien kanssa, mutta joka uusien ihmisten joukkoon viskattuna sulkee suunsa. Vasta kun joukosta ovat löytyneet ne jotka vaikuttavat olevan turvallisesti samalla aaltopituudella, minä astun kuorestani. Joku on voinut tietää minut vuosikausia, eikä silti tiedä millainen olen kun olen vapautunut. Iskekää minut siskoni seuraan ja saatte kaiken irti.

Äänekäs, joskus paha suustaan, huumorintajultaan kiero kuin korkkiruuvi. Ei se luulemasi hiljainen, ujo, viaton. Ulkokuori hämää. Pelko saa minut näyttämään siltä. Ollessani epävarma, olen hiljaa. Sulkeudun. Kun ei sano mitään, ei voi sanoa väärin. Jos hymyilee, niin on hyvä. Kun on hyvä, ei hylätä.

Ahdistunut ei kuitenkaan ole hyvä, riittävä. On tuntunut joidenkin kanssa siltä, että minulle on käännetty selkä. Kun en ole pystynyt kaikkeen, minut on voinut jättää ulkopuolelle. Ei tarvitse pyytää, kun ei se kuitenkaan tule. Siinäkös sitä vasta tuntee itsensä huonoksi. Ja tämä pelko on vahvasti minussa. En voi kelvata tällaisena. Jossain kohtaa muut kyllästyvät. Se on vain ajankysymys.

Pelkään aivan helvetisti uusia ihmisiä. Noin. Nyt se on sanottu. Uudet ihmiset ovat joukko ihmisiä, jotka voivat jälleen määritellä minut. Arvioida väärin. Sulkea ulkopuolelle. Satuttaa. Uusien ihmisten edessä on jälleen mahdollisuus olla vääränlainen. Mitä jos en kelpaa? En kestä sitä kaikkea henkisesti.

Yritän kaivaa esiin sitä mikä sisälläni on. Tavoittelen sitä mitä olin joskus. Tunnen suurta ikävää vanhaan minuun. Siihen joka kuitenkin uskalsi. Ei mennyt paniikkiin, ei jäänyt oman turvaympyränsä sisään. Ikävöin sitä ihmistä joka tuli ja meni, osallistui. Uskalsi muuttaa lähes parinsadan kilometrin päähän kaikesta tutusta. Tutustui uusiin ihmisiin epävarmuuksistaan huolimatta. Kaukana on se ihminen. Minä haluaisin, oi haluaisin vaikka mitä. Kaipaan ihmismassaa, kaipaan illanistujaisia vieraiden ihmisten keskellä. Haluaisin ajaa ilman päämäärää, tutkia maailmaa. Vaan en pysty. Se vietiin minulta. Pelko vei sen.

EN OLE TÄLLAINEN, haluaisin huutaa.
Anteeksi, että olen tällainen, haluaisin kuiskata.

6 thoughts on “Kaiken takana on pelko

  1. Samaistun jokseenkin. Nimimerkkinikin viittaa juuri samantyyppisiin tuntemuksiin.

    Tosin nykyään olen ottanut asenteen: “Aivan sama! Minä olen minä.. jos en kelpaa omana itsenäni, niin mitä sitten?”. Yks päivä mä vaan päätin: sen sijaan että ahdistuisin liikaa, annan itsestäni sen mitä pystyy. Nimenomaan omana itsenäni, introverttina. Rohkenen jopa jo “nauraa” viallisille piirteilleni.. eivät ne tuntemukset kuitenkaan kadonneet ole, mutta ovat enemmän piilossa 😊

    Hieno ja rohkea kirjoitus! Aurinkoista päivää! ☀️

    Liked by 1 person

    1. Kiitos kommentistasi. 💛

      Itse osaan jo toisinaan ottaa sen kannan, että jos en kelpaa jollekin, se ei ole minun vikani. Minun ei tarvitse olla mitään muuta kuin olen. Se vaan ei ole helppoa silloin, jos ahdistus on päällä. Se sysää helposti riittämättömyyden tunteeseen.

      Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s