Kun on ihan loppu

Vanhemmuus on sitä, että vaikka olisit itse aivan saatanan loppu, niin silti annat itsestäsi toisille. Lohdutat, ratkot riitoja, kuuntelet, autat ja kuskaat silloinkin, kun ei voisi vähempää kiinnostaa ja haluaisit vaan haudata pääsi tyynyjen väliin.

Yksi ystäväni lähetti minulle yhtenä päivänä kunnon ränttäysviestin lapsestaan ja vanhemmuudesta, ja pyysi viestin lopussa anteeksi purkaustaan. Vastasin hänelle, ettei tarvitse pyytää anteeksi. Parempi, että antaa tulla vaan. Nimittäin on tämä vanhemmuus yksi saatanan työmaa!

Voin rehellisesti myöntää, että olen toisinaan suhteellisen loppu. Eikä se ole siis sellaista, että mikään ei kiinnostaisi, tai kaikki olisi ihan kuraa. Ei, ei. Voin nauttia työni tekemisestä, tykätä koulutehtävästä ja lasten kanssa voi arki sujua todella kivasti. Näin se pääasiassa menee. Lapsivapaat viikonloput ovat itselleni voimien keräilyn aikaa ja ne otetaan suht rennosti. Olen kuitenkin vastuussa lapsista 3/4 ajasta, hoidan työni ja koulun, kodinhoidon ja kauppareissut. Välillä tulee väkisinkin niitä hetkiä, kun sitä miettii, ettei vaan jaksaisi. Tahtoisi valua lattialla vollottamaan ja antaa kaiken toisten hoidettavaksi. Vaan teenkö niin? En, en todellakaan. Tirautan ehkä väsyitkut ja sitten jatkan hammasta purren, kunnes olo taas alkaa tuntua kevyemmältä.

Olen onnellinen, että ystäväni kanssa voimme jakaa nämäkin tunteet. Ne kun nyt sattuvat kuulumaan vanhemmuuteen. On ihan kamalaa, miten on opittu, ettei äidit ikinä saisi puhua pahaa äitiydestä, kun se on suurin lahja minkä voi saada. Anteeksi nyt vaan, minä kyllä rakastan lapsiani eniten maailmassa ja he menevät aina kaiken muun edelle, mutta ei tämä elo mitään ruusuilla tanssimista ole koko ajan! Epänormaali on se vanhempi, joka ei joskus ole miettinyt lastensa myyntiä esimerkiksi sirkukseen. 😄

Tällainen ränttäys tähän kohtaan, vaikka just tällä hetkellä fiilis onkin hyvä! 😄

Enkä muista mistä instan syövereistä olen joskus tämän kuvan pöllinyt, mutta se on loistava!

2 thoughts on “Kun on ihan loppu

  1. Pyhä äitimyytti elää ihmeellistä kyllä yhäkin, olevinaan niin modernissa ajassa! Tähän ei tunnu vuodet vaikuttavan, koska aivan sama hyminä oli parikymmentä vuotta sitten kun omien rakkauden hedelmien kanssa eleltiin. Sai kyllä kakkaa niskaansa kun aukoi päätään huonona päivänä.
    Joten mie hurraan aina kun joku uskaltaa ilmi tuomana myös näitä ” pistän postipaketissa isovanhemmille tai lahjoitan kirpputorille”-fiiliksiä 😀
    Ihmisiä me äiditkin olemme!

    Liked by 1 person

    1. Hii! Ihanat vaihtoehdot. Postissa isovanhemmille tai kirpputorille! 😀

      Mä en jaksa pitää täällä somessakaan mitään “kaikki on ihanaa”-lässytystä yllä, koska ei tää elämä sellasta ole. Joskus on paskoja päiviä ja se on ihan okei äitinäkin!

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s