Niin meni toukokuu

Toukokuu tuli pidettyä aikalailla hiljaiseloa kaikkialla. Seurasin kyllä blogeja toisella silmällä, selasin instasta itseä eniten kiinnostavien ihmisten päivityksiä ja pysyin facebookin kautta kartalla tietyistä asioista, mutta en pahemmin raportoinut itsestäni somessa. Ainoat instaan laittamani jutut olivat ystäväni piirtämä kuva, jonka innoittajana sain kunnian olla, sekä ilmoitus siitä, kuinka Warner Music Group oli muuttanut jotakin ja videoitani alettiin blokata. Onneksi ida_viittoo-sivu jatkaa toimintaansa, koska pian sain lisäilmoituksia, että videot on piilotettu vain muutamassa maassa.

Oli kiinnostavaa huomata miten joistakin asioista tuli sellainen olo, että tämä olisi kiva jakaa instassa, mutta samalla sen tajusi olevan aikalailla yhdentekevää ja pistin asiasta vain muutamalle ihmiselle viestiä. Some on yhtäaikaa totaalisen turha ja samalla helppo keino pitää yhteyttä niihin kauempana oleviin ihmisiin. Nopeasti kuitenkin huomasi mikä on se oma piiri, ketkä ovat ne tärkeimmät. Keitä ilman ei pärjäisi. Ja kaikkiin heihin sain yhteyden whatsappin kautta.

Toukokussa tuntui välillä siltä, että olisin kaivannut vain lomaa kaikesta. Huomasin haaveilevani mökille lukittautumisesta. Olisin mielelläni istunut hiljaisuudessa, hionut käsikirjoitustani, saunonut ja uinut järvessä. Mutta kuten opintopäiväkirjaanikin kirjoitin: A mom’s gotta do what a mom’s gotta do. Pusketaan, vaikka itku silmässä. Alan olla jo hiljalleen todella hyvä siinä.

Toukokuussa sain tosiaan taputeltua opinnot kevään osalta loppuun ja viimeisenä ollut proosakurssi oli antoisa. Pidin opettajasta, omassa ryhmässä oli kivasti erilaisia kirjoittajia ja kirjoittaminen tuntui tuskaisan lisäksi myös mahtavalta. Sain pitkästä aikaa taas tunteen siitä, että tämä on se minun juttuni. Vaikka joskus kaipaan taukoa, en voisi elää ilman kirjoittamista. Vain kirjoittamalla osaan purkaa itseäni. Lisäksi on ollut ihana huomata, että tekstejäni ihan oikeasti odotetaan ja halutaan lukea. Julkaisen koulutekstejänikin tänne nyt taas, kun blogin pariin palasin.

Vaihdoin vihdoin ja viimein mullat kasveilleni. Miten sen aloittaminen on aina niin vaikeaa, vaikka se on oikeasti kivaa puuhaa ja uusissa ruukuissa olevia kasveja on ilo katsella. Muutaman kasvin kanssa alkoi pelastusyritys. Kahvin jaoin kahteen ruukkuun. Se on näyttänyt kärsivältä jo pari vuotta, mutta nyt multaa vaihtaessani heitin kaksi kuihtuneinta alkua pois ja säästin vaan isoimmat “puut”, joiden juuret näyttivät hyviltä. Katsotaan kuinka niiden käy nyt isommassa tilassa ja yksin kasvaessaan. Myöskin tovi sitten saamani palmu näytti totaalisen kuolleelta, eikä ihme. Sen juuret oli sullottu pieneen muovipurkkiin, joka oli isomman purkin sisällä. Sitä tosin ei pelastanut enää edes juurien vapautus.

Uudeksi asukkaaksi keittiön pöydälle muuttivat lapsosen äitienpäiväistutus ja toiselta “varastamani” eukalyptus. Osa siemenistä on ainakin lähtenyt itämään, joten nyt jännityksellä odotamme saammeko oikeasti puun tai kaksi! Istutin myös ystävältäni saamat kumkvatin siemenet, sekä sitruunasta löytämäni yhden ainokaisen kiven.

Kävin naapurin kanssa eräänä lauantaina Turussa pyörimässä (olemme tätä nykyä päivittäin tekemisissä), söin artesaanijäätelöä, ostin ihanan Uhana Designin puseron ja vietin naistenillan, jonka aikana nauroin täydestä sydämestäni ja koin löytäneeni itselleni sopivia ihmisiä. Tein asioita, joihin en ollut kyennyt vuosiin ja kaikesta sisällä olleesta myllerryksestä huolimatta olo oli hetken jopa kevyt. Sitten tulin kotiin nukkuakseni surkeat neljä tuntia, koska olo oli ihan hirveä muista syistä. Aikalailla on siis seilattu tunteiden kanssa laidasta laitaan tässä kuussa.

Järjestettiin ystävän kanssa piknik kesäisen kuumana päivänä. Oli ihanaa istua viltillä, syödä herkkuja ja jutella lasten juostessa ympäriinsä. Söimme jäätelöt rannassa, kävelimme vanhassa kaupungissa ja nauroimme omille jutuillemme. Lähtiessä halasimme tiukasti ja päässä pyöri ajatus siitä, miten rakas toinen voikaan olla. Miten ihanaa on, kun elämässä on joku joka aidosti ymmärtää ja jonka kanssa ollaan suhteessa tasavertaisia. Joku jonka kanssa yhdessä olo on niin yksinkertaista. Vietimme myöhemmin myös erään aamupäivän ostelemalla pihakukkia, suunnittelemalla parvekettani, kävellen omakotitaloja katsellen ja istuskelemalla koiran kera Naantalin Aurinkoisen pihalla. Keskustelimme tuntitolkulla kaikesta. On ihanaa, kun voimme terapioida toisiamme. (Olet rakas.)

Vietin yhden kaupunkipäivän lisäksi muutenkin tosiaan paljon aikaa naapurimme kanssa. Söimme sushia, järjestimme Euroviisujen kisakatsomon, kävimme rannassa syömässä etanoita ja jäätelöä (olen kohta kolunnut kaikki kioskit läpi), sekä kävimme galleriassa. Juoksutimme arkisin koiraa ja lapsia pitkin metsiä ja rantoja. Näimme yhteistä ystäväämme. Nauroimme paljon. Avauduimme milloin mistäkin.

Seurasin myös kotikatumme kirsikkapuiden puhkeamista kukkaan harkiten pienimmän puun ylös kaivamista ja parvekkeelle raahaamista. Kuuntelin musiikkia tuntitolkulla. Purin sisällä ollutta pahaa oloa ulos ja sitä tuntui riittävän niin paljon, että se tulvi jatkuvasti yli äyräiden peittäen välillä kaiken muun alleen. Samalla ympärillä on ollut niin valtavasti rakkautta, että sen tajuaminen on tuntunut välillä pakahduttavalta. Miten moni ihminen pitääkään minua erityisenä, millainen joukko kopin ottajia minulla onkaan. Jokainen heistä erityinen yksilönsä, jokainen niin rakas.

Olen puristanut toisen kättä kuin hukkuva ja siltä ahdistuksen keskellä on lähestulkoon tuntunutkin. Olen voinut takertua toiseen ja ottaa ahdistuksen vastaan turvallisessa sylissä. Toinen on ollut se, joka on kannatellut siinä hetkessä. Ennen olisin työntänyt kaikki pois, enää en tee niin. Olen löytänyt turvapaikkani, ihmiset joiden kanssa päälle lyövät pahat olot, hengen haukkomiset ja tärinät on helpompi ottaa vastaan. Löytänyt sylit, joissa olo helpottaa. Ikävää vain on se, että nykyään ahdistukset on sitten vaikeampi kestää yksin.

Lisäksi näin muitakin rakkaita, olin oikeasti super sosiaalinen! Kävin äänestämässä. Ostin uuden julisteen, joka täytyy kehystää. Olen edelleen tuntenut oloni hyväksi kodissamme.

Toukokuussa tuli vuosi täyteen Naantalissa asumista. Vuoden aikana tästä asunnosta on tullut koti, sen kaikissa merkityksissä. Tänne on hyvä tulla, täällä on hyvä olla. Täällä näyttää minulta. Aikamoinen vuosi se on ollutkin, olen kasvanut ihmisenä varmaan enemmän kuin koskaan. Ystäväni sanovat minun muuttuneen silmissä, hyvällä tavalla. Ex-mieheni sanoo näkevänsä minussa taas sitä Idaa, johon hän aikoinaan tutustui. Ahdistus on minussa, mutta se ei ole enää isoin osa minua. Koen voivani hengittää vapaammin. Tunnen olevani lähempänä sitä, mikä oikeasti olen.

Olen vuoden aikana opetellut elämään yksin. Nauttinut omasta ajasta. Pärjännyt kahden lapsen kanssa hoitaen samalla työt ja opinnot. Ollut evakossa vesivahingon takia ja välillä rehellisesti ajatellut millä hitolla sitä jaksaa. Kammennut itseni kerta toisensa jälkeen kuitenkin ylös ja todennut, että minä helvetti sentään jaksan, minä pärjään. Ympäriltä on löytynyt ihmisiä, jotka ovat tarvittaessa puskeneet ja kannatelleet. Olen rakastanut ja tullut rakastetuksi. Olen tehnyt asioita, joihin en muutamaan vuoteen pystynyt. Olen alkanut taas elää.

Minä uskon elämän kantavan. Tällä hetkellä otan vastaan mitä tulee. Tarjoan muille sen mitä voin ja otan heidät sellaisina kuin he ovat. Enempää ei voi keneltäkään vaatia. Olen sydän auki maailmalle.

7 thoughts on “Niin meni toukokuu

  1. Mukavaa että olet taas läsnä täälläkin ❤
    SInä muuten ulit juuri tänä aamuna mieleeni kun aloitin Bookbeatistä uutta kirjaa ja tahkottuani sitä muutaman luvun, mietin että miksi tällaista on julkaistu ja sitä sinun tarinaasi ei. Kirjasi on sata kertaa parempi, niin tarinaltaan kuin kieleltäänkin.

    Liked by 1 person

    1. Voi kiitos! ❤ Lienee tuuri peliä tuo, että kenen kirja pääsee seulan läpi! Mutta mä olen hiljalleen alkanut muokata käsikirjoitustani nyt opinnoista mukaan tarttunein vinkein. En ole luovuttanut!

      Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s