2,5 lasta, puoliso, talo ja koira sinulla oleman pitää

Keskustelimme yhden ystäväni kanssa siitä, kuinka ahdistava tämä oletus on. Olen itse kertaalleen toteuttanut tämän ja suht oikeassa järjestyksessä, mutta enää se ei ole se mitä tavoittelen. Enkä näe, että kyseinen kaava olisi se jota jokaisen pitäisi toteuttaa.

Minulla on lapset ja osaan pyörittää arkeamme yksin, kiitos kysymästä. En syksyllä etsimällä etsinyt itselleni ketään. Se, että rakastuin, oli sattumaa. En kaivannut ketään pelastamaan itseäni. Arki pyöri kivasti kolmestaan. Olin onnellinen siinä hetkessä.

On toki ihanaa jakaa arkea jonkun kanssa, mutta täytyykö sen olla oletettavasti vain kumppani ja täytyykö avioliiton olla se mitä kohti mennään? Ystäväni ilmoitti hyvin suoraan, että hänen häitään ei tulla tanssimaan. En itsekään haikaile naimisiin.

Minä voin asua keskenäni lasten kanssa. Minä jaan arkeani ystävieni kanssa. Kerron tekemisistäni mielelläni toiselle ja otan osaksi elämääni. En kuitenkaan vaadi 24/7 symbioosia. Jos pääsen toisen viereen nukkumaan toisinaan, loistavaa. Kunhan toinen ilmoittaa olevansa elossa, niin huidelkoot viikon kaksi vaikka missä. Jos toinen haluaa joskus muuttaa saman katon alle, teen kodista mielelläni yhteisen. Silti molemmilla saa olla omaakin elämää. Omiakin kavereita.

Aikuiset voivat rakentaa elämänsä kuten haluavat. Perheen voi perustaa ystävien kesken. Lapset voi hankkia yksin. Saa haluta parisuhteen tai olla haluamatta. Ja jos sen haluaa, siitä voi tehdä sellaisen kuin itselle on hyvä.

En itse suostuisi sisarvaimoksi, mutta kukin tyylillään. En ehkä kestäisi 500km välimatkaa, mutta joillakin se voi toimia. Jos joku haluaa naimisiin, tulen mielelläni juhlistamaan tapahtumaa.

Minulle riittää uskollisuus ja turvallisuuden tunne. Se, että toisen kanssa on hyvä olla. En stressaa tulevaa, ehkä koska omat haaveeni ovat menneet päin helvettiä niin monta kertaa. Elän tässä hetkessä. Jos nyt on hyvä, niin hitot ensi vuodesta. En enää osaa ajatella, mitä voisi olla viiden vuoden päästä. Missä elän ja keiden kanssa. Aika näyttää.

Olen kerännyt ympärilleni turvallisen piirin ihania ihmisiä ja kumppanin tulee olla yksi heistä. En enää ripustaudu vain yhden ihmisen varaan hyläten kaikki muut. Olen tehnyt sen virheen joskus. Olen jättänyt kaiken oman, hypännyt tuntemattomaan. Palatessani huomannut kaiken muuttuneen ja tuntenut ulkopuolisuutta siellä missä ennen oli kaikki minulle tärkeä. Sitä virhettä en enää tee. Minulla on oma elämäni, toisella saa olla omansa. Kun ne limittyvät, kaikki on hyvin.

Nostan maljaa ystävälleni, joka ei suostu kirjoittamaan nimeään vihkitodistukseen. Ilman sitäkin voi rakastaa. Mielelläni jossain kohtaa jaan perhe-elämän kumppanin kanssa saman katon alla. Mutta asioilla ei ole mikään kiire. Tai ehkä pistän pystyyn harkitsemani kommuunin ystäväporukalla. Ehkä joskus kasvatammekin lapsemme yhdessä isolla jengillä. En minä nytkään laske perheekseni vain meitä kolmea saman katon alla elävää. Perhe on itselleni laaja käsite. Se pitää sisällään kaikki rakkaimmat.

Missä olen viiden vuoden päästä? Kuten sanottu, aika näyttää.

P.S. Sen koiran kyllä haluaisin.

2 thoughts on “2,5 lasta, puoliso, talo ja koira sinulla oleman pitää

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s