Valoisat yöt ja ystävät

Kaksi sanaa: MINUN IHMISENI

Elän monen vuoden tauon jälkeen sitä elämää, johon olin ennen tottunut. Olen sosiaalinen, nautin ihmisten keskellä olosta, nauran poskeni kipeiksi. Tällainen minä olin 15 vuotta sitten. Se ihminen on edelleen minussa, vaikka luulin sen kadonneen. Kesästä tuntuu sittenkin tulevan vallan mainio! ❤

Juhannus

Kokosimme kasan yksinäisiä sieluja Naantalissa yhteen ja valtasimme paikkamme Kirkkopuistosta. Oli piknik, riippumatto, slackline ja uimarengas. Oli paljon naurua, juotavaa, vähän petankia ja muutama tasapainoilun jäljiltä kipeytynyt jalka.

Makasin lattialla huskyn vieressä ja kotini oli täynnä ihmisiä & eläimiä. Yksi grillasi, yksi vahti perunoita, yksi otti nokosia, muut jutustelivat kaikesta maan ja taivaan välillä. Osa tappeli siitä, kuka saa tiskata.

Lähdimme yöuinnille, kun emme päivällä olleet veteen asti päässeet. Kyselin kenen idea yöuinti oli ja sain vastaukseksi, että oma ideani. Ilma tuntui kylmältä, vesi tuntui kylmältä. Yksi viuhahti veteen alasti.

Istuin rantakalliolla täristen, kun yksi joukosta ojensi nahkatakkinsa käyttööni. Katselin kuinka pimein yö alkoi väistyä ja kastelin toisen takin.

Kiipesin ylemmäs kalliolle ystäväni viereen. Kuuntelin kitaran soittoa ja hänen möreää ääntään keskellä yötä. Olin turvallisten ihmisten seurassa.

Kömmin suihkun kautta sänkyyn neljän jälkeen aamulla, täynnä hyvää mieltä.

Seuraavana aamuna heräsin kärsien jonkun toisen krapulasta. Meidän porukassa kukaan ei humaltunut, mutta silti jotkut meistä kärsivät viikonloppuna krapulan oireista. Ei muuta kuin Buranaa nassuun, jaffaa kaveriksi ja uuteen nousuun.

Keräsimme naapurin kanssa itsemme puoliltapäivin koiran kera lenkille ja nautimme sitten aamupalan, minkä jälkeen suuntasimme porukalla kaupan kautta jatkamaan puistoilua.

Sama kattaus, parilla vaihtuneella ihmisellä. Lisänä shisha ja twisteri. Jäin kaverin alle pelissä ja nappasin hyvän mustelman muistoksi. Kyllä jälkiä pitää jäädä!

Istuimme vilteillä, kuuntelimme sen päiväisen kitaristin lauluja ja nauraa räkätimme hänen esittäessään Leikolan version Päivänsäteestä ja Menninkäisestä.

Pussailin labbista ja otin toisten koirista kaiken ilon irti viikonlopun aikana. Harjasimme huskysta sellaisen kasan karvaa, että sain siitä tarvikkeet omaan koiraan!

Kävimme taas yöllä uimassa ja koska mukana oli koirat, joista yksi oli turhankin vahvalla pelastusvietillä varusteltu, olin reissun jälkeen naarmuilla ja mustelmilla. Mutta hauskaa oli!

Kuvasimme oman versiomme Mamma Mian pätkästä ja meillä oli niin hauskaa, että seuraavat lyhyt elokuvat ovat jo mietinnässä ja casting on aloitettu.

Hipsimme keskellä yötä takaisin luokseni syömään mansikka-raparperikakkua ja lopulta paransimme osan kanssa maailmaa sängyssäni maaten.

Päätimme järkätä yhteisiä iltoja jatkossa ihan ilman mitään juhlapyhiä.

Aivan ihana juhannus!

Niin ja miltä näytin juhannuksen jälkeen? Noh, laitan kuvan, jossa eivät edes näy kaikki mustelmani. 😂

Muistutan, että kukaan meistä ei juhannuksena ollut humalassa. Selvinpäin on hyvä olla; sattuu ja tapahtuu, mutta myös muistaa kaiken! 😄

2 thoughts on “Valoisat yöt ja ystävät

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s