Heinäkuu

Heinäkuussa alkoi minun kolmen viikon lomani. Olin odottanut sitä kuin kuuta nousevaa. Mitään ihmeellisiä suunnitelmia lomalle ei ollut tehtynä, mutta jo pelkkä ajatus siitä, että ei tarvitse tehdä mitään, oli kutkuttava!

Jatkoin eteisen valokuvaseinän kasaamista. Kuvia on jo paljon, mutta niitä mahtuu siihen vielä lisää. Yhden rakkaan kanssa olemme sopineet, että ensi kuussa otamme nähdessämme yhteiskuvan! Kuvaseinä muistuttaa miten paljon ihania ihmisiä meidän ympärillämme on. Se tuo hymyn huulille. Hymyn tuo huulille myös Musteaukolta eteiseen tilaamani taulu, joka saapui postin mukana kuun lopussa.

Näimme ystäviä. Paljon. Yksien kanssa vietimme koiratreffejä. Toisten kanssa kävimme mansikkapellolla, söimme hyvää ruokaa ja pidimme lettukestit. Yhden kanssa kävimme testailemassa vähän parkour puistoa ja vietimme sitten leffaillan. Yksien kanssa istuin koko yön ulkona ja koukkasin Hesen kautta kotiin. Yhden luona kävin aamupäivällä päivän toisella aamupalalla, toisen luona makasin riippumatossa koiran kanssa, kolmannella kuuntelin kitaran soittoa sohvalla maaten.

Naapurivaimon kanssa olimme jatkuvasti tekemisissä. Hoidimme yhdessä kauppareissuja, käytimme lapsia uimassa, hän vahti lapsia kun minulla oli menoa ja otti päikkäreitä sohvallani. Teimme ruokaa yhdessä, vietimme rauhallisia aamuhetkiä, kävimme syömässä sushia kallioilla merta ihaillen ja istuimme öisin parvekkeillamme jäätelöä syöden ja jutellen. Kuskasin häntä töihin ja pois sieltä, hän toi minulle kukkia. Elämme hiljalleen symbioosissa ja se on erittäin jees.

Vietin aikaa eksäni kanssa ja lapset olivat aivan täpinöissään nähtyään toisen muutaman viikon tauon jälkeen. Yhdessä olo oli edelleen luonnollista. Kiitos hänen opin, että minulla voi olla turvallinen olo ihmisten parissa. Hän muokkasi minua tahtomattaankin parempaan suuntaan tietyissä asioissa. Hyvillä ihmisillä on sellainen vaikutus.

Käytin lapsia monen monta kertaa uimassa yksin ja yhdessä. Kiitos lämpimien kelien uin monesti itsekin. Kroppani on kestänyt helteitä kiitettävän hyvin verrattuna aikaisempiin vuosiin. Edelleen se alle +25°C on minulle silti vallan riittävä. Hellejaksojen kanssa tosin iskee aina se syksyn odotus, joka tavallaan tuntuu minusta kivalta. Pitkä lämmin kesä kantaa pitkälle talveen!

Sotkin unirytmini aivan totaalisesti. Asiaa eivät ole auttaneet ystävät jotka työskentelevät ihmeellisiin aikoihin. Kun yksi valvoo koko yön töissä, yksi pääsee puoli neljältä ja yksi herää töihin kolmelta, niin sitä saattaa itse huomata olevansa hereillä vielä kahdelta tai jopa puoli viideltä! Toisaalta en valita, tämä on ollut ihan parasta. ❤

Heinäkuussa tunteet heittelivät laidasta laitaan. Välillä olin äärettömän onnellinen ja suuren osan ajasta fiilis oli ihan hyvä. Välillä taasen käytiin totaalisen pohjalla. Koin olevani aivan solmussa. Oli paha olla henkisesti ja fyysisesti. Aina sieltä kuitenkin noustiin ja iso kiitos tästä kuuluu ystävilleni. He ovat osanneet sanoa juuri ne oikeat sanat oikeilla hetkillä. He ovat saaneet minut itkemään siitä onnesta, että minulla on heidät. Olen tuntenut itseni rakastetuksi, spesiaaliksi.

Elämä kantaa, sanotaan. Olen hiljalleen alkanut ottaa lähes kaiken kanssa sen asenteen, että nostan kädet ylös ja katson mitä tapahtuu. Koskaan ei tiedä mitä tulee eteen, mutta aika monesti seuraava kuva kuvastaa hyvin menoa:

Joten antaa mennä vaan! Onneksi niitä positiivisiakin lauseita saa huudahdella välillä. 😄

P.S. Kuva napattu aikoja sitten jostain netin syövereistä, varmaan jodelinparhaat-sivulta instasta.

2 thoughts on “Heinäkuu

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s