Minun viikkoni

Ajattelin paljastaa teille yhden tavallisen viikkoni. Arkipäivisin herätyskelloni soi 7.00 ja viimeistään 9.00 ovat molemmat muksut eskarissa ja koulussa. Sen jälkeen ohjelmani on suht vapaata noin neljään, jolloin alamme taas olemaan kaikki kotona. Tekstiä on paljon, mutta jos kiinnostaa mitä Näissä neliöissä tapahtuu, niin kannattaa lukea!

Maanantai

Tapasin naapurini, Maailman Parhaan Vaimon Jennan kanssa pihalla puoli yhdeksän jälkeen. (Hän päätti ehkä oman nimityksensä itse.) Olin vienyt kuopuksen hetkeä aiemmin eskariin ja koululainen oli juuri lähdössä kouluun. Kävelimme koiran kera metsän kautta rantaan ja juttelimme aivan mahtavasta viikonlopustamme. Olimme viettäneet synttäreitäni ja olin vihdoin vuosien tuntemisen jälkeen nähnyt rakkaan Mikkoni! Oli ollut aivan ihana lauantai. Olimme koonneet kasan rakkaita ihmisiäni yhteen.

Päivällä kävin pikaisesti lääkärissä, tein töitä ja pidin teehetkeä Jennan kanssa. Kävimme myös hakemassa minulle maalaustarvikkeita synttärilahjaksi saamallani lahjakortilla, sekä pyörähdimme 157:ssa, josta mukaamme tarttui treenivaatteita. Jyskistä sen sijaan emme löytäneet etsimäämme ja olemme edelleen kukkapöytiä vailla. Lopuksi kävimme vielä kaupassa ennenkuin palasimme kotiin.

Iltapäivällä kun kotona oli taas koko sakki, niin söimme yhdessä. Tämä tapa on ollut meillä aina. Ruoan jälkeen muksut menivät omiin puuhiinsa ja minä siivosin keittiön. Musiikki pauhasi taustalla tuttuun tapaan. Lapset piirtelivät ja itse aloitin kaksi uutta maalausta.

Illalla sain treenattua kahden viikon tauon jälkeen. Halusin odottaa parantuneeni kunnolla flunssasta ja kyllä piiikkasen huomasi treenitauon vaikutuksen. Meinasi olla hapokasta. Lisäksi tein vielä hetken koulu- ja työjuttuja ennenkuin söin iltapalan ja menin nukkumaan.

Tiistai

Aamulla herätyskellon soidessa olin aivan seis. Haaveilin vaan päiväunille pääsystä. Herätin kuopuksen, hoidimme aamutoimet ja esikoinen teki omansa hissuksiin. Hänen koulunsa alkoi myöhemmin kuin siskonsa eskari. Kuskattuani pienimmän päiväkodille lähdin taas Jennan kanssa lenkille. Ilma oli ihana ja istuimme meren äärellä kalliolla.

Kotiin tultuani söin aamupalaa ja painuin takaisin nukkumaan. Herättyäni aloitin töiden teon ja lomaileva Jenna tuli seurakseni. Nyt kun töitä ei tehdä toimistolla muiden kanssa, niin aika kuluu välillä todella hitaasti. On kiva saada seuraa, töiden teko kun onnistuu tietokoneella siinä samalla. Joskus olen ajanut äidille tekemään töitä ihan vain saadakseni juttukaverin.

Iltapäivällä sain soiton terveydenhoitajalta, joka ilmoitti minun saavan labrojen perusteella antibioottikuurin. Kävin hakemassa lääkkeeni, sekä kuopukseni ja suuntasimme hakemaan kaupasta edellisenä päivänä ostamatta jättämäni tarvikkeet, kuten vaniljakastikkeen. Kotona meitä odotti esikoinen ja lapset painuivat samantien omiin hommiinsa. Purin kauppakassin, maalasin hetken ja sitten ryhdyin tekemään ruokaa, jonka söimme yhdessä. Treenailin parin biisin sanoja ja viittomia, jotta saisin ne myöhemmin viikolla viitottua videoille.

Illalla leivoin omenapiirakkaa ja Jenna tuli vielä luoksemme iltapalalle. Lisäksi kirjoittelin illan aikana blogia, luin Jani Toivolan kirjaa ja poltin kynttilöitä.

Keskiviikko

Heräsin ennen kellon soimista. Joko antibioottikuuri tai ahdistus aiheuttivat inhottavan olon. Saatuani muksut kouluun ja eskariin suuntasin ostamaan maskeja. Olen ollut laiska keittelemään niitä viime aikoina, mutta kun tämä näyttää edelleen jatkuvan, niin kai se on taas hommaan ryhdyttävä. En halua niiden olevan vaan kertiskamaa.

Päätin aloittaa syyskuun hurjasti ja laitoin itseni Tinderiin. Tuntui typerältä mennä sinne, kun elämässä on jo ihminen jonka kanssa olisi hyvä. Koska aina ei kuitenkaa saa mitä haluaa, niin paskaakos sitä sitten. Ei se ota jos ei annakaan, ajattelin. Parissa tunnissa olin kerännyt sen +99 tykkäystä, mutta päivän aikana mätsäsin vain parin kanssa. Ronkeli mikä ronkeli. Vastaan tuli lähinnä omia ystäviä ja tuttuja, iso kasa suoraan vasemmalle lentäviä ja sitten tyyppejä joiden kanssa olin mätsännyt vuotta aiemmin tinderöidessäni. Jes.

Päivä meni töitä tehdessä ja musiikkia kuunnellen. Vatsa ei tahtonut rauhoittua, vaan jatkoi ärsyttävänä. Välillä maalasin ja join teetä. Katselin eukalyptuksiani ja mietin selviääkö ne mullanvaihdon aiheuttamasta shokistaan ikinä. Kävin yksikseni lenkillä, kun keli oli vielä tuulta lukuunottamatta kiva.

Olin päättänyt hemmotella lapsiani ja hoidimme ruokapuolen Heseltä. Kotiin päästyä vaan oli pettymys suuri, kun maksamiani majoneeseja ei löytynytkään mistään. Ei vaikka miten kassalla kaveri vielä luetteli kaiken tilaamani. Kiukutti. Majoneesien takiahan minä Hesellä käyn! 😂

Illalla hoidin vielä alta pois treenin, matchasin Tinderissä todella hauskalta vaikuttavan tyypin kanssa ja pistin Jennan korjaamaan muksun pyörän ketjut. Koska olin ottanut pienet torkut alkuillasta, niin uni ei tullut kovin aikaisin.

Torstai

Aamulla hoidin muksut omille teillensä ja suuntasin kotiin tekemään töitä. Jenna tuli aamukahville, puoliltapäivin lähdin ystävältä hakemaan retkipatjaa toiselle ystävälle ja sitten menin työhaastatteluun. Minut olisi oltu valmiita palkkaamaan samantein, koska viittomakielen osaamiseni on niin hyvää ja olisin heidän mielestään sopinut porukkaan hyvin. Olisin päässyt työskentelemään vanhojen tuttujen kanssa, vanhaan työpaikkaani, mutta ikävä kyllä työajat jne. eivät ole minun arkeeni sopivia. Tätä nykyä laitan oman ja perheeni hyvinvoinnin työn edelle. En jousta väkisin joka suuntaan. Siitä ei seuraa kuin pahaa kaikille.

Iltapäivällä saimme viestin, että koululaiselle ja hänen luokalleen lävähti koronakaranteeni päälle. Voin rehellisesti myöntää, että tuli itku. Kaikki suunnitelmat meni siinä. Saatoin olla vain onnellinen siitä, että altistuminen tuli tällä viikolla, eikä edellisellä. Mutta ei perjantain leffateatteria, ei lauantain ystävien näkemistä. Sovimme lasten jäävän minulle viikonlopuksi isälle menon sijaan. Se tarkoitti kolmen viikon lapsiputkea, koska lapsen kaverisynttärit on sovittu seuraavalle minun vahtiviikonlopulleni. Olin kiukkuinen ja väsynyt. Kun pyöritän 24/7 yksin arkea, niin oikeasti kaipaan niitä 48 tuntia, jotka ovat minulla lapsivapaita 3 kertaa kuussa. Nyt ne pyyhkäistiin tuosta noin vaan pois.

Iltapäivällä tein ruokaa, söin omenapiirakan jämät, hoidin työjuttuja ja tiskasin. Olisin ollut henkisesti aivan valmis painumaan nukkumaan jo viideltä, mutta a mom’s gotta do… ja niin edelleen. Illalla osallistuin koko koulun vanhempainiltaan, jonka jälkeen oli vielä luokan oma vanhempainilta. Saimme ensin terveydenhoitajalta tiedon, että vapautuisimme karanteenista 10.9.

Vaikka vain esikoiseni asetettiin luokkakavereineen karanteeniin, niin eihän meille voi väkeä kutsua ja ajatus 1,5 viikosta yksin lasten kanssa tuntui musertavalta. Onneksi kuopus sai jatkaa eskarissa normaalisti.

Illalla ovikellomme soi. Oven takana seisoi pizzakuski, joka sanoi lähetyksen olevan yllätys. Jenna oli töistä käsin tilannut meille piristykseksi pizzat! ❤ Olen ennenkin sanonut ystävieni olevan parhaita ja aion sanoa jatkossakin. Lapset olivat riemuissaan ja oma fiiliksenikin koheni, kun söin pizzaa ja katsoin Netflixiä!

Koska olin ottanut pienet torkut illalla, valvoin aivan liian myöhään katsoen The good doctoria ja jutellen ihmisten kanssa. Onneksi Jennakin valvoi jälleen, niin saatoimme valittaa yhdessä möykkäävästä naapuristamme.

Perjantai

Aamu alkoi normaalisti koululaisen karanteenimääräyksestä huolimatta. Ainoa ero oli se, että koululainen jäi kotiin ja minä hain hänen tavaransa koululta, kun olin vienyt eskarilaisen. Juttelin instassa yhden tutun kanssa ja hän sanoi, että ajatus altistumisesta ja mahdollisesta tartunnasta kauhistutti häntä, vaikka he eivät olleet vielä kertaakaan altistuneet. Itse en osannut edes panikoida. Jotenkin koronaan on jo turtunut. Toivoin meidän pysyvän terveinä, jotta suunnitelmat eivät menisi viikkoa enempää perseelleen. Itse tautia en suuremmin ajatellut, vaikka sen kaikin keinoin haluankin meidän välttävän. Eniten minua ahdisti kuitenkin yksinäisyys. Taloudessa ei ole toista aikuista. En voi painautua kenenkään kylkeen. En jakaa arjen pyöritystä. Yleensä näen kuitenkin ystäviä. Me halaamme, me teemme arjen asioita yhdessä. Nyt olinkin totaalisen yksin. Leffateatteri ja ystävän luokse meno vaihtuivat maalaamiseen ja puheluihin.

Jenna tosin paukkasi ovesta aamupäivällä. Hän ilmoitti, ettei karanteenimme koske häntä. Samaa talouttahan tässä jo aikalailla ollaan. Päätimme, että veisimme lapsia yhdessä ulos koiran kanssa. Karanteenilainen oli saanut luvan ulkoilla, kunhan pysyisi kaukana ihmisistä. Koiran kanssa juokseminen purkaisi hyvin lasten energioita.

Iltapäivällä ystäväni Lana kävi pihallamme ja löpisin hänen kanssaan puolisen tuntia. Palelin mielelläni tuulessa sen hetken, jonka hänen kanssaan sain viettää. Huomaan elämäni muuttuneen viimeisen kuuden kuukauden aikana aivan valtavasti. Ennen olisin mielelläni sulkeutunut kahdeksi viikoksi yksin kotiini, mutta nyt kaipaan omia ihmisiäni ympärilleni. Saan lähes vieroitusoireita, jos en pääse rakkaitteni lähelle. Lanan näkemisen jälkeen tunsin kuin latautuneeni. Olin saanut halata itselleni tärkeää ihmistä ja jutella kaikesta itselleni tärkeästä. Minulla on ihana, tiivis piiri ihmisiä ympärilläni ja siitä on tullut aivan äärettömän tärkeä minulle. Vaikka koen yksinäisyyden tunteita, niin tiedän olevani oikeasti todella onnekas. Pystyn laskemaan äkkiseltään seitsemän ihmistä, joille en ole mitään sukua, mutta joiden oven taakse voisin paukahtaa ja minusta otettaisiin koppi. Tiedän, ettei jokainen voi sanoa niin. Olen joskus ollut oikeasti yksinäinen ja sen takia minä todella osaan arvostaa ystäviäni.

Iltapäivällä myös äitini ja siskoni pyysivät minut pihalle käymään. Siskoni oli saanut idean kerätä kaupasta kaikkia herkkuja minulle ja tytöille, ja he toivat pussillisen hyvää meille. Totesin meidän pärjäävän sillä ehkä viikonlopun yli. Haha! ❤
Päivällä kärsin väsymyksestä ja päänsärystä. Otin päiväunet ja join Puhdistamon energiajuoman, ja tunsin olevani kuin uusi ihminen! Tein meidän poppoolle kattilallisen nakkikeittoa, jolla pärjäisimme myös lauantain. Maalasin, kirjoitin blogia, katsoin The good doctoria ja itkin (olen aivan toivoton sen sarjan ääressä).

Lauantai

Olin saanut unta varmaan vasta joskus lähempänä kolmea, mutta silti heräsin ensimmäisen kerran jo kuudelta. Sen jälkeen nukuin mitenkuten noin yhdeksään, jolloin kuopus tepsutti huoneestaan viereeni. Hoidin heti aamupäivästä pois vessan pesun ja koko kodin imuroinnin. Jenna piipahti kahvilla ja minä kävin suihkussa, sekä laittauduin videoiden kuvaamista varten. Sain kuvattua kaksi videota yllättävänkin nopeasti ja muistin taas miksi etukäteen harjoittelu pitkin viikkoa kannattaa. Pistin instassa pystyyn kyselyn siitä kumman videon julkaisisin ensin ja päädyin vaihtamaan muutaman sanan toisen artistin kanssa. Molemmat artistit itseasiassa ovat niitä ihania ihmisiä, jotka laittavat instassa kommenttia minulle ja vastaavat viesteihin. Heistä jää hyvä fiilis.

Pappa kävi oven takana tuomassa itse savustamansa lohen ja minun tarvitsi vain hakea sille kaupasta perunoita seuraksi. Perjantain nakkikeitto säilyi siis sunnuntaille ja olin siitä äärettömän onnellinen. Olen kurkkuani myöten täynnä kokkaamista, etenkin jos se täytyy tehdä yksin. Eksänkin kanssa parasta on aina se, että ruokaa tehdään joko yhdessä tai sitten hän ruokkii minut. Tie sydämeeni käy ruoan ja kukkien kautta, ja hän hoitaa edelleen molemmat. Nyt karanteenissa ruoka piti tehdä ihan yksikseen. Onneksi edellisenä lauantaina saamani kukat ilahduttivat yhä pöydällä.

Päivän aikana yksi ystävistäni soitti minulle pari kertaa. Olin Tinderissä matchimme jälkeen sopinut meille “treffit”, mutta enpä päässytkään sitten kylään. Onneksi kuulumisten vaihto onnistuu puhelimessakin. Minusta on hauskaa, että kyseinen ystäväni on soittelija. Nykyään niin moni pistää vain äkkiä tekstarin.

Illalla julkaisin videoni, tein lasten kanssa poppareita ja katsoimme elokuvan. Lasten mentyä nukkumaan katsoin vielä hetken Netflixiä ja painuin sitten itsekin suht ajoissa sänkyyn. Olin henkisesti ja fyysisesti aivan loppu. Sitä on ollut ilmassa viimeiset 4 kuukautta.

Sunnuntai

Nukuimme lasten kanssa pitkään. Aamupäivä mateli omalla tahdillaan. Jenna kävi pikaisesti hörppäämässä aamukahvinsa ja lähti liikenteeseen. Ajattelin sitä miten normaalitilanteessa olisimme varmaan lähteneet porukalla. Nyt moista vaihtoehtoa ei ollut. Oli kolmannen kotipäivän vuoro. Teki melkein mieli alkaa laskea tunteja perjantaihin.

Oikea hartiani oli jo lauantaina niin jumissa, että venytellessä sen kipu lamaannutti lähes hengityksen. Niinpä yritin särkylääkkeellä ja hierontapallolla saada kipua helpottamaan. Aika surkealta tuo yritys tuntui, mutta eipä minulla muutakaan siihen hätään ollut tarjolla. Puuhasimme lasten kanssa omiamme, söimme nakkikeittoa ja kulutimme aikaamme parhaamme mukaan.

Illalla minulla oli vielä endoryhmän etäpalaveri, jossa oli ihana “nähdä” vihdoin ihmiset kunnolla. Tovin olen jo ollut osa endometrioosi-tiliä ja oli kiva päästä juttelemaan teamsin kautta kasvotusten. Sovin myös illaksi Jennan kanssa lenkkitreffit. Lapset ja koira saivat purkaa energioitaan ja minä sain aikuista seuraa. Lisäksi nähtiin vielä ihana cane corson pentukin!

Ennen nukkumaan menoa söin vielä iltapalaa ja kasasin Jennalle pikaisesti teepaketin. Maailman paras vaimo maksoi muuten teensä karamellisoiduilla poppareilla. Ei huono vaihtokauppa! Lisäksi katsoin vielä hetken The good doctoria, sekä kasasin tämän postauksen loppuun.

Hassua muuten, että pari vuotta sitten viikon tai kahdenkin eristys muista olisi ollut siunaus. Nyt se tuntuu lähinnä rangaistukselta. Haluan itse päättää koska näen tai en näe ihmisiä. Onneksi nykyään osaan jo sanoa ei, joten jatkossa pystyn toivottavasti säilyttämään vointini tällaisena, että voin sanoa halutessani myös kyllä.

Sellainen viikko tässä osoitteessa. Miten sinun viime viikkosi meni?

Ihanaa uutta viikkoa! 💛

One thought on “Minun viikkoni

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s