Saako enää olla “tavallinen”?

Yksiavioinen. Haluaa perheen. Omakotitalo kultaisella noutajalla. Seksiä sängyssä 20 vuotta saman kumppanin kanssa. Ennen edellä mainitut olivat asioita joista puhuttiin. Joita tavoiteltiin.

Nyt tungetaan fetissikerhoa, polyamoriaa, mihinkään sitoutumattomuutta, maailman matkailua jne. joka tuutista. Eikä siinä ole mitään pahaa. Maailmaan mahtuu paljon. Mutta juuri kahdelta mieheltä kuulin tovi sitten sanoja “onko multa mennyt jotain ohi” sekä “mä kai vaan olen niin boomer, kun en ymmärrä”, kun puhuttiin tämän hetken yleisistä ilmiöistä. Toinen oli hetero, toinen homo. Toinen alle 30 ja toinen päälle 30.

Ja itsestä on alkanut tuntua siltä, että nykymaailmassa me jotka arvostamme niitä vanhoja perinteisiä asioita, niin olemmekin täysiä paskoja, emmekä ymmärrä mistään mitään. Kuolemme tylsistyneinä, emmekä ikinä saavuta mitään. Tylsää, harmaata elämää.

VÄÄRIN. Me saavutamme paljonkin. Olemme tyytyväisiä omiin valintoihimme, viis siitä jos ne joidenkin mielestä ovat tylsiä. Eläkää te kuten tykkäätte, mutta älkää luulko meidän myöhemmin katuvan. Siinä missä jotakuta oksettaa ajatus kotiäitiydestä, koirasta ja kumppanuudesta. Niin meitä joitakin ajatus teidän elämäntyylistänne kuvottaa. Silti ne molemmat mahtuvat tälle pallolle.

Joskus kuulee väitettävän, että me “tylsät tavalliset” estämme joitakin elämästä. Ja näin varmasti joskus tapahtuukin. Mutta älkää tekään yrittäkö talloa meitä tavallisia.

Olen sitoutuja. Äärettömän monogaaminen. Olen nuori nainen joka halusi aina äidiksi, ja äitiys on elämäntehtäväni. Minä haluan sen noutajan. Olenko tylsistynyt? Onko elämäni väritöntä? EI OLE. Sen sijaan kun vertaan elämääni erääseen joka tuntuu tavoittelevan aina jotain enemmän, eikä koskaan ole tyytyväinen siihen mitä hänellä on, niin olen aika vahvoilla.

Minulla on läheinen tukiverkosto, oma lauma. Hän on yksin, koska kukaan ei koskaan pääse oikeasti lähelle. Minä en takerru yhteen ihmiseen ollakseni onnellinen. Hänen on aina löydettävä uusi joku, kukatahansa josta saada elämäänsä kiksit. Hän odottaa reissuja, projekteja. Aina on oltava jotain. Minä koen onnea omasta kodista, ystävien kanssa vietetyistä teehetkistä. Tavallisesta arjesta. Ja jumalauta sitä perus arkea meidän elämämme suurimman osan elämästämme on. Koittakaa ihmiset hyväksyä se.

Se on toki hänen elämänsä, eläkööt miten haluaa. Hän pitää minun elämääni kai tylsänä. Minä taasen pidän hänen elämäänsä tunnepuolelta tyhjänä. Ja jos se tekisi hänet onnelliseksi, niin mikä jottei. Mutta kun se loistaa kauas, että hän ei kykene olemaan onnellinen. Ei oikeasti. Koska mikään ei riitä. Ja tämä on nykyaikana monen ongelma. Mikään ei ole riittävästi.

Joskus me tavalliset tylsät olemme niitä, jotka löytävät onnen.

P.S. Avoimet ja polysuhteet ovat olemassa. Ovat aina olleet ja tulevat olemaan. Se on fine. Mutta älkää vedotko siihen, että ihminen ei ole monogaaminen. Että monosuhteet eivät kestä. Paskat. Minä olin yli 10 vuotta monogaamisessa suhteessa. Ja ne polysuhteet joista olen kuullut, ovat olleet maksimissaan parisen vuotta kestäneitä. Tv-ohjelmassa hehkuttivat 1,5 vuotta kestänyttä suhdetta. Ei se ole saavutus, anteeksi vaan. Tunnen avoimissa suhteissa aikoinaan olleita. Jokainen on sanonut sen vain pilanneen kaiken. Joten jos se sopii teille, niin eläkää niin. Mutta älkää saakeli sanoko niiden olevan täydellisiä ja ongelmattomia. Kaikki missä on ihmisiä osallisena, ei koskaan ole täydellistä. Ja jos ongelmat ovat sinun pääsi sisällä, niin et ratkaise uusilla suhteilla tai kaiken jännittävän tavoittelulla mitään.

4 thoughts on “Saako enää olla “tavallinen”?

  1. Onko tämä nyt se hetki, jolloin tällainen tavallinen tallaaja pääsee vähän kehuskelemaan omalla päälle 30 vuotta kestäneellä suhteellaan? Onneksi maapallo on iso paikka ja me kaikki erityisen erilaiset ihmiset tänne mahdumme. Olen sun kanssa kyllä samaa mieltä ❤️

    Liked by 1 person

    1. Te ootte kyllä ihan mahtava pari! Te olette ne jotka olette ymmärtäneet rakkauden voittavan kaiken. ❤

      Elämä ei ole aina helppoa, eikä sen kuulukaan olla. Helppous ei ole asia jota tavoitella, vaan se että vaikeuksien keskellä on ihmiset joihin nojata.

      Like

  2. Mä olen tavallinen ihminen, joka nauttii arjesta ja odottaa pieniä kohokohtia innostuneena (viikonloppu, loma, lahja, hyvä ruoka, lapsien näkeminen, uusi vaate….). Silti en tartte mitään erikoista ollakseni onnellinen ja nauttiakseni täysillä ❤

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s