KOLKYTKOLME

Niin se kilahti 33 mittariin!

Olo iän suhteen on aika neutraali. En ole vanha, enkä enää lapsikaan. 32 kuulosti itse numerona hyvältä, mutta 33 on vähän sellainen tjaa. Välinumero. Haha. Mutta en valita. Kohti seuraavaa lukua kuljetaan hyvillä mielin.

Edelleenkään ei ole suurempia ikäkriisejä. Ainoa asia minkä suhteen tässä iässä jonkin sortin kriisejä voisi alkaa kehittelemään, olisi lisääntyminen. Ihan vaan koska “aika loppuu”. Mutta kun tutut 40+ ihmiset ja lehdissäkin 46-vuotiaat ilmoittelee perheenlisäyksistään, niin endoa lukuunottamatta tässä ehtisi kai vielä hankkia halutessaan vaikka suurperheen. Ja toisaalta, kuka sanoo, että mahdollisen perheenlisäyksen pitäisi olla biologista sorttia?

Tällä hetkellä kädet ovat kuitenkin täynnä kahdesta omasta koululaisesta, kasasta lapsia töissä, kissasta ja välillä parista koirasta, sekä yleisesti tämän perhearjen hallinnasta.

Voin rehellisesti myöntää saavani tyydytystä siitä, kun pidän paletin kasassa. En ole koskaan ollut suuremmin kiinnostunut yritysmaailmasta tai johtotehtävistä työelämässä, mutta jumankauta kun hallitsen lapsiryhmää tai kotielämää, niin rintaan kilahtaa papukaijamerkki. Koska raaka totuushan on, että kaikki ei sovi kaikille ja kotipaletinkin kun lykkäisi kokemattomalle sinkulle, niin sillä voisi tulla itku silmään. On taitolaji pitää kasassa monen ihmisen menot, kotityöt, kaupat, harrastukset, eläimet ja vielä se oma elämä pari- ja ystävyyssuhteineen. Listaan lisättäen toki lapsiperhe-elämän “pienistä” jutuista koostuva metatyö; kaverisynttärit, vaatekaapin sisältö, kumpparit, lenkkarit, lapaset ja pipo. Ja kun edellämainitussa kaiken pyörittämisessä kokee onnistuvansa, niin siitä tulee hyvä fiilis.

Mitään valtavan suuria haaveita, esimerkiksi maailman valloituksesta, minulla ei ole. Sen sijaan haaveissani on, että jonain päivänä minulla on oma koira (sillai ihan paperilla minun ikioma), jatko-opintojen keksiminen (viittomakielen opettajan paperit kiinnostaisi, mutta sen kannattavuudesta en enää tiedä), sekä viherhuoneen hankkiminen (koska viherkasvit best). Jossain kohtaa voisin myös ehkä yrittää palata käsikirjoitukseni pariin, mutta se pysyy koneella ja tikulla tallessa. Joten ei kiirettä. Haave oman tekstin julki saamisesta kuitenkin elää yhä.

Kolmekymmentäkolme. Oikein hyvä ikä ja antaa tulla lisää vuosia vaan. Niin ja kaikenlaisia kivoja kokemuksia!

4 thoughts on “KOLKYTKOLME

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s