Proosa: Henkinen mustelma

Fyysiset jäljet katoavat hiljalleen. Henkiset eivät. Ensimmäinen isku tuli yllättäen, shokeeraavana. Vuotta myöhemmin osasin jo odottaa milloin napsahtaa. Näin muutoksen hänessä, joskus jo viikkoa ennen iskua. Hänen kärsimättömyytensä, hänen pisteliäät sanansa. Tiesin odottaa sitä viimeistä pisaraa, jonka minä tahtomattanikin hänen jo ylitse vuotavaan lasiinsa jollakin väärällä teollani kaataisin. Minun maailmassani vesipisara, hänen maailmassaan niskaan putoava …

Ihan helmi helmikuu

Ai ettien että! KEVÄT! Huomenna voi vihdoin sanoa olevan kevät. Ihan vielä ei tarkene tennareilla (en minä ainakaan) ja toppatakkia kannattaa pitää vielä eteisessä, mutta kohta se kunnon kevät on täällä. En malttaisi odottaa hiirenkorvilla olevia puita ja pensaita, maasta kurkistavia kukkia, sekä lämpimiä kelejä! Valoisat illat meinaavat saada sekoamaan onnesta ja auringon lämpö kasvoilla …

Rakastaminen on pelottavaa

Antaa itsestään ja luottaa. Rakentaa ajatuksissaan yhteistä tulevaisuutta ja siirtyä siitä konkreettisesti rakentamaan sitä. Toivoa ja uskoa suhteen kantavan. Ajatella, että tämä tuntuu niin oikealta, näin tämän kuului mennä. Tähän meidät on tarkoitettu. Ja silti mieleen tunkeutuu toisinaan pelko. Epäilykset itsensä riittämisestä ja kaiken toimimisesta luikertelevat ajatuksiin. Sanon ystävilleni olevani maailman tylsin ja tavallisin nainen; …

Proosa: Kahvipöytäkeskustelua

Istahdan kahvilan nurkkapöytään. Avaan läppärini, hörppään kahviani ja huokaisen syvään. Deadline on tänään. "Jaska tuli eilen kotiin. Jumankauta lähes hammasharjalla hinkkaamaani kotiin. Huomasiko mitään? Sanoiko mitään? No ei!" Kuulen viereisessä pöydässä istuvan punapään puuskahtavan. Neljä noin nelikymppistä naista istuu vasemalla puolellani. Yritän olla piittaamatta heidän keskustelustaan ja keskittyä työhöni. Kursori vilkkuu näytöllä."No mitä sanoi Make …

Tammikuu taas taputeltu

Tammikuun alku meni flunssassa, joka oli alkanut jo ennen joulua. Kyseessä oli joko kestoflunssa, tai sitten nappasin jostain toisen, ennenkuin olin edellisestä ehtinyt parantua. Sitten vietin parisen viikkoa itse terveenä, mutta lapsilla kävi jokin vatsaflunssa kylässä, minkä jälkeen olinkin taas itse flunssassa. Pikkasen alkoi jo sairastelut kyrsiä. Tosin mitä olen tuttujen somepäivityksiä seurannut, niin aikamoista …

Netflixiä ja päiväunia

Herään yhdeltätoista ja menen päiväunille kahdelta. Korva on lukossa ja nenäsumute jälleen kaveri. Koiralenkin jälkeen olen hiestä märkä ja voin todeta, etten ole turhaan sairaslomalla. Kun nyt hoidan itseni rauhassa kuntoon, olen ensi viikolla taas enemmän hyödyksi töissä. Tuijotan tuntitolkulla Netflixiä. Kahlaan jo ties monettako kertaa läpi You:ta ja mietin kuinka kieroutuneen hienosti pääosan hahmo …

Arjessa tapahtuu, blogissa ei niinkään

Luonnoksissa on muutama teksti, pari proosan pätkääkin. Välillä käyn muokkaamassa niitä ja sitten en kuitenkaan tule päivittäneeksi blogin puolelle mitään. Nautin tästä, paineettomasta kirjoittamisesta. Laitan tekstit jakoon sitten, kun siltä tuntuu. Joskus lykkäsin blogiin 2-3 postausta per viikko, nyt saan saman määrän ulos ehkä kuukaudessa. Ja se sopii minulle vallan mainiosti. Vuosittaiset kävijämäärät ovat toki …

Uusi vuosi, sama vanha minä

Mitä sitä hyvää muuttamaan, sanoisi Grinchikin. Aion tänäkin vuonna olla rakastava ja rakastettava, itsepäinen, pain in the ass, nauravainen, välittävä, hellä ja kertakaikkisen ärsyttävä. Kysykää vaikka mieheltäni, osaan kaikki edellä mainitut erittäin hyvin. 😁 Ahdistus hyppäsi vuoden vaihtuessa mukaan tällekin vuodelle, mutta kestäkäämme sen. Toisinaan se saa sydämen sykkeen nousemaan, kädet tärisemään, rinnan päälle muuttaa …

Melkoinen vuosi 2022

Tämä vuosi on ollut paljon kaikenlaista. Olen rakastanut, ehkä tavalla jolla en ole rakastanut koskaan ennen. Nähnyt vihdoin ja viimein taas tulevaisuudenkuvia, jotka puuttuivat vielä parisen vuotta sitten. Olen tuntenut itseni pitkästä aikaa itsekseni ja satunnaisista ahdistuskohtauksista huolimatta päässyt jälleen osalliseksi normaaliin elämään. Olen pitänyt lempi-ihmistäni kädestä ja ottanut riskin muuttamalla ystävyytemme parisuhteeksi. Olen upottanut …

Jouluviikko!

Joululahjat on ostettu, paketoitu ja laitettu odottamaan aattoa. Sormet on ristissä, että jokainen meidän joulunviettoporukasta pysyy terveenä ja pääsemme viettämään aattoa yhdessä. (Räkäsiä ollaan, mutta kunhan korona ja muut yhteisen vieton estäjät pysyisi poissa.) Ensimmäistä kertaa 3 vuoteen oikeasti odotan joulua ja joulu tuntuu joululta! Minä olen jouluihminen päästä varpaisiin ja olen niin onnellinen, kun …