Huhtikuussa heitin talviturkin ja otin tatuoinnin

Huhtikuun listauksen vuoro! Lainasimme maailman parhaimman naapurini kanssa vuorotellen toisillemme maitoa ja sahaa. On kiva, että omasta rapusta löytyy ihminen, jonka kanssa on kiva olla tekemisissä! Tästä lähtien tottelemme myös nimiä Maitomuija & Mämmimuija. 😂 Käytin kissamme eläinlääkärillä. Kaksi putkiloa verta ja lääkärin tekemä sydämen kuuntelu köyhdyttivät minua 240€ verran. Homma oli kuitenkin pakko hoitaa, … Continue reading Huhtikuussa heitin talviturkin ja otin tatuoinnin

Mistä sitä kirjoittaisi?

Olen aloittanut montakin blogitekstiä, pyöritellyt niitä ja pohtinut sisältöä. Lopulta poistanut niistä ison osan. Jotenkin mikään teksti ei ole tuntunut sellaiselta, että haluaisin niitä julkaista, tai sitten en saa vielä tekstiä loppuun syystä tai toisesta. Mistä oikein kirjoittaisi? Voisin kirjoittaa siitä miten tajusin eräänä päivänä olevani pitkästä aikaa oikeasti onnellinen. Sillä tavalla kaikenkattavasti. Onnellinen vierelle … Continue reading Mistä sitä kirjoittaisi?

Vatsasi on hyvä juuri noin

Voin ihan rehellisesti myöntää, etten ole täysin pitänyt vatsastani raskauksien jälkeen. Raskausvatsani oli valtava, ja olin onnellinen, että vatsani säilyi ilman arpia. Kuitenkaan vatsani iho ei palautunut yhtä kiinteäksi, kuin mitä se oli ennen raskauksia ja napanikin näyttää erilaiselta, kiitos venyneen entisen napakorun kohdan. Vatsani ei ole ruma! Se ei vain vastaa 100% kauneusihanteita. Ja … Continue reading Vatsasi on hyvä juuri noin

Onnenhippuja

Halusin listata nyt ränttäysten jälkeen vaihteeksi niitä pieniä onnelliseksi tekeviä asioita, jotka elämässä ovat tärkeitä. Viime aikoina itselleni niitä ihania juttuja ovat olleet muunmuassa: Yhdessä nauraminen Lasten ihanat uudet ulkoiluvaatteet ja tossut Kevään tuoksu ilmassa, sekä lämpimät kelit Kahdenkeskiset hetket Tuplatreffi-ilta, joka tuntui uskomattoman sosiaaliselta tänä korona-aikana Ihanat Naantalin rannat ja ulkoilureitit Viikonloput ja se … Continue reading Onnenhippuja

Kun on ihan loppu

Vanhemmuus on sitä, että vaikka olisit itse aivan saatanan loppu, niin silti annat itsestäsi toisille. Lohdutat, ratkot riitoja, kuuntelet, autat ja kuskaat silloinkin, kun ei voisi vähempää kiinnostaa ja haluaisit vaan haudata pääsi tyynyjen väliin. Yksi ystäväni lähetti minulle yhtenä päivänä kunnon ränttäysviestin lapsestaan ja vanhemmuudesta, ja pyysi viestin lopussa anteeksi purkaustaan. Vastasin hänelle, ettei … Continue reading Kun on ihan loppu

Kyllä, minä pelkään koronaa

Olen somessa seurannut kahden perheen korona-arkea. Molemmissa tapauksissa on kyse äideistä, jotka sairastavat kotona lasten kanssa. Itselleni hyvin samaistuttavaa, sillä jos karanteeni napsahtaisi, tai perheessämme sairastuttaisiin, niin olisin aivan yksin lasten kanssa, ellei kumppani sattuisi altistumaan samalla ja näin ollen jäisi mahdollisesti kanssamme kotoilemaan. Toisten oireita kuunneltuani ja sairaaloiden koronapotilasmääriä, kuolemantapauksista puhumattakaan, seurattuani pelkään tartuntaa. … Continue reading Kyllä, minä pelkään koronaa

Näiden neliöiden aakkoset

Suttastiinalta bongasin tämän hauskan aakkospostauksen. Katsotaan mitä minun aakkosistani löytyy! A - Aurinko, ihana aurinko. Saan siitä ihan valtavasti energiaa ja fiilikseni on aurinkoisina päivinä helposti tyystin erilainen, kuin harmaina päivinä. B - Burana, pistetään pistetään buranaa poskeen. Pakollinen lääke kaapissa, koska yhdistelmänä panadolin kanssa pelastaa tarvittaessa endon kipukohtaukselta. C - Coca-cola! En pysty juomaan … Continue reading Näiden neliöiden aakkoset

Maaliskuu ja sen ihana valo

Se olisi taas kuukauden summaamisen aika! Sain pitkästä aikaa ihan kunnolla kiinni treenaamisesta. Olen pitkään treenaillut toooodella satunnaisesti, ja hommasta on puuttunut hyvä fiilis. Nyt samaa tahtia valoisuuden kanssa on lisääntynyt halu liikuntaan ja kunnon venyttelyihin. Suurempia tavoitteita ei ole, koska en halua paineita mistään. Sitä tehdään, mikä tuntuu hyvältä. Kävimme moikkaamassa ystävääni ja hänen … Continue reading Maaliskuu ja sen ihana valo

Jos eläisi vaan tässä hetkessä

Sitähän aina kaikissa mindfulness jutuissa hoetaan. Keskity tähän hetkeen. Noin suurpiirteisesti katsottuna suhtaudun elämään tällä hetkellä juuri niin. Joitakin haaveita on tulevaisuudelle, mutta pääasiassa menen sillä, että tärkeintä on se, että nyt on hyvä. Tulevaisuudesta ei ikinä tiedä, joten turha kait siitä on sen suuremmin stressata. Suunnitelmat harvoin menevät niinkuin on ajatellut, joten mitäpä jos … Continue reading Jos eläisi vaan tässä hetkessä