Muista kaverisynttärit, ompele paljetit, maksa opettajan lahja, nouda keksipaketit ja jaa ne tilaajille (ilman, että itse voitat hommassa mitään, koska joukkueen juttu). Ilmoita lapsi kevään tanssiryhmään, paketoi joululahjat, muista madottaa kissa, vaihda lakanat ja kaiva vaatehuoneesta lapsen luistimet. Älä unohda oikojaa ja täytä joku kaavake Wilmassa. Pää on täynnä muistilistoja ja kalenteri merkintöjä. Ennen joulua … Continue reading Metatyön mestarit
14.9.2022 Istun sohvalla suihkun jälkeen ja olisin aivan valmis nukkumaan. Kello on puoli yhdeksän illalla. Tänään on ollut jopa vähän energisempi päivä, kuin mitä edeltäjänsä. Pitäisi treenata, mutta lähinnä on vain nälkä koko ajan. Kroppaan pumpataan hormoneja kierukasta ja pillereistä, minkä lisäksi on ollut puhetta pillereiden tuplaamisesta. En tiedä onko nälkä ja painonnousu lähtöisin vain … Continue reading Hormoneja ja väsymystä
Niin se kilahti 33 mittariin! Olo iän suhteen on aika neutraali. En ole vanha, enkä enää lapsikaan. 32 kuulosti itse numerona hyvältä, mutta 33 on vähän sellainen tjaa. Välinumero. Haha. Mutta en valita. Kohti seuraavaa lukua kuljetaan hyvillä mielin. Edelleenkään ei ole suurempia ikäkriisejä. Ainoa asia minkä suhteen tässä iässä jonkin sortin kriisejä voisi alkaa … Continue reading KOLKYTKOLME
Lapset ovat pian ravanneet kahden kodin väliä jo kaksi vuotta. Heille on tavallista pakata kassit perjantaina ja matkata iskän luo. "Nähdään perjantaina." "Nähdään sunnuntaina." Tuttuja lauseita meidän kodeissamme. Pidän omaa kotiani lasten kotikotina. Sillä täällä he asuvat suurimman osan ajasta ja täällä he asuvat paperillakin. Eksän koti on kuitenkin lapsille koti siinä missä tämäkin. Heillä … Continue reading Monen kodin väkeä
"Jos teillä ei olisi lapsia, olisitteko silti ystäviä?" Tietysti, minä vastasin. Miksi emme olisi? Entisen aviomieheni, lasteni isän T:n kanssa olimme yhdessä yli 10 vuotta. Meillä on yhteinen historia, tiedämme toisistamme aivan hirvittävät määrät asioita ja on tuo yhteinen jälkikasvukin. Tiedän voivani pyytää häneltä apua tai neuvoa asiassa kuin asiassa. Lasten "vahtivuorot" ovat aina sumplittavissa. … Continue reading Hyviä kumppaneita – Kuinka olla ystävä eksän kanssa?
Äiti. Sitä minä olen. Se on asia, joka menee aina kaiken muun edelle. Avioeron jälkeen, kun jäin lasten kanssa yksin arkipäiviksi ja viikonloput taasen vapautuivat omalle ajalle lasten ollessa isällään, oli aika alkaa rakentaa itseäni uusiksi. Äitiyden alta alkoi löytyä nainen, joka voisi olla vaikka mitä. Tätä nykyä minulla on taas ystäväpiiri, jonka kanssa vietän … Continue reading Ennen kaikkea äiti
Ajattelin paljastaa teille yhden tavallisen viikkoni. Arkipäivisin herätyskelloni soi 7.00 ja viimeistään 9.00 ovat molemmat muksut eskarissa ja koulussa. Sen jälkeen ohjelmani on suht vapaata noin neljään, jolloin alamme taas olemaan kaikki kotona. Tekstiä on paljon, mutta jos kiinnostaa mitä Näissä neliöissä tapahtuu, niin kannattaa lukea! Maanantai Tapasin naapurini, Maailman Parhaan Vaimon Jennan kanssa pihalla … Continue reading Minun viikkoni
Toukokuu tuli pidettyä aikalailla hiljaiseloa kaikkialla. Seurasin kyllä blogeja toisella silmällä, selasin instasta itseä eniten kiinnostavien ihmisten päivityksiä ja pysyin facebookin kautta kartalla tietyistä asioista, mutta en pahemmin raportoinut itsestäni somessa. Ainoat instaan laittamani jutut olivat ystäväni piirtämä kuva, jonka innoittajana sain kunnian olla, sekä ilmoitus siitä, kuinka Warner Music Group oli muuttanut jotakin ja … Continue reading Niin meni toukokuu
Vanhemmuus on sitä, että vaikka olisit itse aivan saatanan loppu, niin silti annat itsestäsi toisille. Lohdutat, ratkot riitoja, kuuntelet, autat ja kuskaat silloinkin, kun ei voisi vähempää kiinnostaa ja haluaisit vaan haudata pääsi tyynyjen väliin. Yksi ystäväni lähetti minulle yhtenä päivänä kunnon ränttäysviestin lapsestaan ja vanhemmuudesta, ja pyysi viestin lopussa anteeksi purkaustaan. Vastasin hänelle, ettei … Continue reading Kun on ihan loppu
Olen somessa seurannut kahden perheen korona-arkea. Molemmissa tapauksissa on kyse äideistä, jotka sairastavat kotona lasten kanssa. Itselleni hyvin samaistuttavaa, sillä jos karanteeni napsahtaisi, tai perheessämme sairastuttaisiin, niin olisin aivan yksin lasten kanssa, ellei kumppani sattuisi altistumaan samalla ja näin ollen jäisi mahdollisesti kanssamme kotoilemaan. Toisten oireita kuunneltuani ja sairaaloiden koronapotilasmääriä, kuolemantapauksista puhumattakaan, seurattuani pelkään tartuntaa. … Continue reading Kyllä, minä pelkään koronaa
Näissä neliöissä 