Kun on ihan loppu

Vanhemmuus on sitä, että vaikka olisit itse aivan saatanan loppu, niin silti annat itsestäsi toisille. Lohdutat, ratkot riitoja, kuuntelet, autat ja kuskaat silloinkin, kun ei voisi vähempää kiinnostaa ja haluaisit vaan haudata pääsi tyynyjen väliin. Yksi ystäväni lähetti minulle yhtenä päivänä kunnon ränttäysviestin lapsestaan ja vanhemmuudesta, ja pyysi viestin lopussa anteeksi purkaustaan. Vastasin hänelle, ettei … Continue reading Kun on ihan loppu

Kyllä, minä pelkään koronaa

Olen somessa seurannut kahden perheen korona-arkea. Molemmissa tapauksissa on kyse äideistä, jotka sairastavat kotona lasten kanssa. Itselleni hyvin samaistuttavaa, sillä jos karanteeni napsahtaisi, tai perheessämme sairastuttaisiin, niin olisin aivan yksin lasten kanssa, ellei kumppani sattuisi altistumaan samalla ja näin ollen jäisi mahdollisesti kanssamme kotoilemaan. Toisten oireita kuunneltuani ja sairaaloiden koronapotilasmääriä, kuolemantapauksista puhumattakaan, seurattuani pelkään tartuntaa. … Continue reading Kyllä, minä pelkään koronaa

Jos eläisi vaan tässä hetkessä

Sitähän aina kaikissa mindfulness jutuissa hoetaan. Keskity tähän hetkeen. Noin suurpiirteisesti katsottuna suhtaudun elämään tällä hetkellä juuri niin. Joitakin haaveita on tulevaisuudelle, mutta pääasiassa menen sillä, että tärkeintä on se, että nyt on hyvä. Tulevaisuudesta ei ikinä tiedä, joten turha kait siitä on sen suuremmin stressata. Suunnitelmat harvoin menevät niinkuin on ajatellut, joten mitäpä jos … Continue reading Jos eläisi vaan tässä hetkessä

Kuka yhdistää opiskelut ja työn?!

Niin ja vielä lapsiperhearjen, jossa on pääasiassa itse vastuussa kaikesta koko ajan. Vastaus: aika moni, myös minäLisähuomautus: tyhmästä päästä kärsii koko ruumis Joulukuussa odotin silloisen kurssini päättymistä. Se meinasi nimittäin tehtävillään tuskastuttaa minua. Palautettuani sivukaupalla tekstiä, huokaisin helpotuksesta seuraavan kurssin ollessa verkkotentti ja pitävän sisällään "vain" kasan lukemista. Haaha, eihän se lukeminenkaan aina helppoa ole. … Continue reading Kuka yhdistää opiskelut ja työn?!

Äiti, ethän sä eti uutta miestä?

Meillä on lähipiirissämme uusperheitä. Ystävissämme on ihmisiä joiden eroa lapset ovat seuranneet sivusta ja nähneet uusien kumppaneiden löytymisiä, sekä perheiden perustamisia. Itse erotessa tämä oli hyvä asia. Lapset olivat jo nähneet kaikenlaista ympärillä. Tosin tästä syystä kävinkin sitten lasteni kanssa mielenkiintoisia keskusteluja viime vuonna. 😅 5v. kysyi minulta kerran, että enhän minä vain etsi uutta … Continue reading Äiti, ethän sä eti uutta miestä?

Aikuinenkin tarvitsee huolenpitoa.

Kahden lapsen äitinä sitä antaa koko ajan itsestään, ja sitä huomaa kaipaavansa itsekin huolenpitoa saadakseen omat varastonsa täyteen. Lapset tarvitsevat aikaasi ja huomiotasi. Rakkautta, läheisyyttä, hoivaa ja huolenpitoa. Joskus sitä voi melkeinpä tuntea itsensä totaalisen tyhjiin imetyksi, vaikka lapsilta paljon saakin. Lapset antavat kaiken rakkautensa ja tiedät olevasi heille kaikki kaikessa. Hellyyttäkin saa, lapsi tulee … Continue reading Aikuinenkin tarvitsee huolenpitoa.

“Tämä vääristynyt maailma.”

Törmäsin tällä viikolla netissä keskusteluun Jere Nyströmistä. Nuoresta korkeushyppääjästä, jolla on pitkät vaaleat hiukset, meikkiä ja mekko. Joillekin tämä on vielä näin vuonna 2021 kauhistelun paikka. Eräs äiti mietti miten ihmeessä hän omille lapsilleen tämän kaiken muun keskellä, tässä vääristyneessä maailmassa, vielä tämän Nyströminkin selittäisi. Tokaisin hänelle, ettei itselläni vielä ole tullut tässä maailmassa vastaan … Continue reading “Tämä vääristynyt maailma.”

Voisinko saada enää lapsia?

Sain lapset aika nuorena, kuten olin toivonutkin. Esikoisen saadessani olin vielä nippa nappa 21-vuotias, kuopuksen syntyessä 25-vuotias. Raskauduin kaikissa kolmessa* raskaudessani "normaalilla" aikataululla, ongelmitta. Tämä oli asia, jota lääkäri kysyi minulta ensimmäisenä, kun hän keväällä endoepäilynsä ilmoille heitti. Ensimmäiset endo-oireeni tosin osaan yhdistääkin vasta lasten syntymien jälkeiseen aikaan. *Sain keskenmenon 2013. Endometrioosin takia en tiedä … Continue reading Voisinko saada enää lapsia?

Onni on tässä.

Lasten pulinassa takapenkillä, kun yrität keskittyä kuuntelemaan sekä radiota, että heidän juttujaan aamuliikenteessä. Pöydän ääressä pelatessa, kun toinen silittää jalkaa ja yhdessäolo on niin kertakaikkisen luonnollista. Verhoja äidin kanssa ripustaessa, kun nauraen kauhulla odotatte tuleeko verhotanko alas vai ei. Ystävän kanssa jutellessa, kun mikään aihe ei ole tabu ja toinen on niin äärettömän tärkeä. Kun … Continue reading Onni on tässä.

Marraskuu oli pääosin kaunis.

Kuuntelin Scandinavian Music Groupin vanhoja, tuttuja kappaleita. Muistin taas kuinka niitä rakastankaan. Miten kauniisti Terhin laulamat sanat soljuvat. Lopulta olemme kuitenkin yksin...Muutenkin kulutin paljon aikaani musiikin parissa. Työtkin sujuvat kivemmin, jos spotify tai radio soi taustalla. Tartuin Pieneen elämään ja luin sitä iltaisin, kunnes silmät eivät enää meinanneet pysyä auki. Rakastan aina vain enemmän kirjan … Continue reading Marraskuu oli pääosin kaunis.