“Tämä vääristynyt maailma.”

Törmäsin tällä viikolla netissä keskusteluun Jere Nyströmistä. Nuoresta korkeushyppääjästä, jolla on pitkät vaaleat hiukset, meikkiä ja mekko. Joillekin tämä on vielä näin vuonna 2021 kauhistelun paikka. Eräs äiti mietti miten ihmeessä hän omille lapsilleen tämän kaiken muun keskellä, tässä vääristyneessä maailmassa, vielä tämän Nyströminkin selittäisi. Tokaisin hänelle, ettei itselläni vielä ole tullut tässä maailmassa vastaan … Continue reading “Tämä vääristynyt maailma.”

Voisinko saada enää lapsia?

Sain lapset aika nuorena, kuten olin toivonutkin. Esikoisen saadessani olin vielä nippa nappa 21-vuotias, kuopuksen syntyessä 25-vuotias. Raskauduin kaikissa kolmessa* raskaudessani "normaalilla" aikataululla, ongelmitta. Tämä oli asia, jota lääkäri kysyi minulta ensimmäisenä, kun hän keväällä endoepäilynsä ilmoille heitti. Ensimmäiset endo-oireeni tosin osaan yhdistääkin vasta lasten syntymien jälkeiseen aikaan. *Sain keskenmenon 2013. Endometrioosin takia en tiedä … Continue reading Voisinko saada enää lapsia?

Onni on tässä.

Lasten pulinassa takapenkillä, kun yrität keskittyä kuuntelemaan sekä radiota, että heidän juttujaan aamuliikenteessä. Pöydän ääressä pelatessa, kun toinen silittää jalkaa ja yhdessäolo on niin kertakaikkisen luonnollista. Verhoja äidin kanssa ripustaessa, kun nauraen kauhulla odotatte tuleeko verhotanko alas vai ei. Ystävän kanssa jutellessa, kun mikään aihe ei ole tabu ja toinen on niin äärettömän tärkeä. Kun … Continue reading Onni on tässä.

Marraskuu oli pääosin kaunis.

Kuuntelin Scandinavian Music Groupin vanhoja, tuttuja kappaleita. Muistin taas kuinka niitä rakastankaan. Miten kauniisti Terhin laulamat sanat soljuvat. Lopulta olemme kuitenkin yksin...Muutenkin kulutin paljon aikaani musiikin parissa. Työtkin sujuvat kivemmin, jos spotify tai radio soi taustalla. Tartuin Pieneen elämään ja luin sitä iltaisin, kunnes silmät eivät enää meinanneet pysyä auki. Rakastan aina vain enemmän kirjan … Continue reading Marraskuu oli pääosin kaunis.

Niin meni lokakuu.

Lokakuussa aloitin työt itselleni täysin vieraalla alalla, ja olen aivan riemuissani! Sekä vähän kauhuissani. Kun pomoina kuitenkin ovat yhdet maailman parhaimmista ihmisistä, on työnteko ihan mahtavaa, eikä pieni kauhu haittaa, kun tietää toisten neuvovan kyllä aina tarvittaesssa. Tapasin lokakuussa ihmisen, josta tuli nopeasti fiilis, että tässä voisi olla minun ihmiseni. Ja hiljalleen paljastui, että aavistukseni … Continue reading Niin meni lokakuu.

Miljoona asiaa ja tyhjä paperi.

Montakohan luonnosta olen jo poistanut? Päässäni pyörii valtavat määrät asioita, jotka haluaisin purkaa ja samalla en saa niitä mitenkään järkevästi ulos. Postaukset, jotka aikaisemmin tuntuivat hyviltä ideoilta, ovat päätyneet roskakoriin. Lokakuu on jo kohta puolessa ja mietin mihin aika menee. Keväästä tuntuu olevan ikuisuus ja kaikki on muuttunut. Koti tuntuu kodilta ja edelleen hymyilen välillä … Continue reading Miljoona asiaa ja tyhjä paperi.

Parantaako se elämääni?

Kun vielä asuin maalla ja vain haaveilin Naantaliin muutosta, mietin toisinaan tulisiko muutto muuttamaan elämääni. Minä toivoin, että sillä olisi positiivinen vaikutus, mutta varma en voinut olla. Nyt muutaman kuukauden täällä asuttuani voin sanoa tänne muuton todella muuttaneen elämääni parempaan suuntaan. Elämäni on huomattavasti sosiaalisempaa, kuin vielä vuosi sitten. Täällä ovat minun perheeni, minun tuttuni. … Continue reading Parantaako se elämääni?

Nyt juhlitaan!

Koska kuopuksemme syntymäpäivät osuivat koronakevääseen ja kaiken lisäksi vieläpä muuttoviikonloppuun, niin niitä ei kunnolla juhlittu. Hän sai kyllä lahjoja ja äitini teki hänelle synttärikakun, kun tytöt muuton aikana mammalassa olivat. Me lupasimme, että häntä juhlitaan sitten myöhemmin, viimeistään isosiskon kanssa samaan aikaan kesällä. Ja nyt oli sen aika! Viikonloppuna meillä oli pieni porukka lähisukua juhlimassa … Continue reading Nyt juhlitaan!

Maalaislapsista kaupunkilaisiksi.

Olen pyöritellyt päässäni ajatusta lasten kaupunkilaistamisesta. Teinkö oikein? Itse halusin pois maalta, mutta olisiko se ollut parempi kasvupaikka lapsille. Vaikka tarkemmin ajateltuna olisi viimeistään yläasteelle siirtyessä tullut jo useampikin hankala asia eteen. Lasten siirtäminen tässä iässä kaupunkiin oli varmasti sopeutumista ajatellen paras vaihtoehto. Ja olemmehan me lasten molemmat vanhemmatkin kaupungin kasvatteja. Päätin kuitenkin listata asioita … Continue reading Maalaislapsista kaupunkilaisiksi.

Ei mitään ja vähän kaikkea.

Elämässä ei tällä hetkellä tapahdu oikein mitään ihmeellistä ja samalla meneillään on vähän kaikenlaista. Päivät toistavat edelleen toisiaan ja vaikka kesä on ihanaa aikaa, niin odotan jo syksyä. Odotan sen tuomia uudenlaisia kuvioita ja syksyn raikkautta. Koronan takia tämän vuoden alku tuntui aivan uskomattomalta ja sitä mietti jo tuleeko tästä vuodesta yhtään mitään. Kuitenkin tämä … Continue reading Ei mitään ja vähän kaikkea.