2,5 lasta, puoliso, talo ja koira sinulla oleman pitää

Keskustelimme yhden ystäväni kanssa siitä, kuinka ahdistava tämä oletus on. Olen itse kertaalleen toteuttanut tämän ja suht oikeassa järjestyksessä, mutta enää se ei ole se mitä tavoittelen. Enkä näe, että kyseinen kaava olisi se jota jokaisen pitäisi toteuttaa. Minulla on lapset ja osaan pyörittää arkeamme yksin, kiitos kysymästä. En syksyllä etsimällä etsinyt itselleni ketään. Se, … Continue reading 2,5 lasta, puoliso, talo ja koira sinulla oleman pitää

Niin meni toukokuu

Toukokuu tuli pidettyä aikalailla hiljaiseloa kaikkialla. Seurasin kyllä blogeja toisella silmällä, selasin instasta itseä eniten kiinnostavien ihmisten päivityksiä ja pysyin facebookin kautta kartalla tietyistä asioista, mutta en pahemmin raportoinut itsestäni somessa. Ainoat instaan laittamani jutut olivat ystäväni piirtämä kuva, jonka innoittajana sain kunnian olla, sekä ilmoitus siitä, kuinka Warner Music Group oli muuttanut jotakin ja … Continue reading Niin meni toukokuu

Huhtikuussa heitin talviturkin ja otin tatuoinnin

Huhtikuun listauksen vuoro! Lainasimme maailman parhaimman naapurini kanssa vuorotellen toisillemme maitoa ja sahaa. On kiva, että omasta rapusta löytyy ihminen, jonka kanssa on kiva olla tekemisissä! Tästä lähtien tottelemme myös nimiä Maitomuija & Mämmimuija. 😂 Käytin kissamme eläinlääkärillä. Kaksi putkiloa verta ja lääkärin tekemä sydämen kuuntelu köyhdyttivät minua 240€ verran. Homma oli kuitenkin pakko hoitaa, … Continue reading Huhtikuussa heitin talviturkin ja otin tatuoinnin

Mistä sitä kirjoittaisi?

Olen aloittanut montakin blogitekstiä, pyöritellyt niitä ja pohtinut sisältöä. Lopulta poistanut niistä ison osan. Jotenkin mikään teksti ei ole tuntunut sellaiselta, että haluaisin niitä julkaista, tai sitten en saa vielä tekstiä loppuun syystä tai toisesta. Mistä oikein kirjoittaisi? Voisin kirjoittaa siitä miten tajusin eräänä päivänä olevani pitkästä aikaa oikeasti onnellinen. Sillä tavalla kaikenkattavasti. Onnellinen vierelle … Continue reading Mistä sitä kirjoittaisi?

Onnenhippuja

Halusin listata nyt ränttäysten jälkeen vaihteeksi niitä pieniä onnelliseksi tekeviä asioita, jotka elämässä ovat tärkeitä. Viime aikoina itselleni niitä ihania juttuja ovat olleet muunmuassa: Yhdessä nauraminen Lasten ihanat uudet ulkoiluvaatteet ja tossut Kevään tuoksu ilmassa, sekä lämpimät kelit Kahdenkeskiset hetket Tuplatreffi-ilta, joka tuntui uskomattoman sosiaaliselta tänä korona-aikana Ihanat Naantalin rannat ja ulkoilureitit Viikonloput ja se … Continue reading Onnenhippuja

Kun on ihan loppu

Vanhemmuus on sitä, että vaikka olisit itse aivan saatanan loppu, niin silti annat itsestäsi toisille. Lohdutat, ratkot riitoja, kuuntelet, autat ja kuskaat silloinkin, kun ei voisi vähempää kiinnostaa ja haluaisit vaan haudata pääsi tyynyjen väliin. Yksi ystäväni lähetti minulle yhtenä päivänä kunnon ränttäysviestin lapsestaan ja vanhemmuudesta, ja pyysi viestin lopussa anteeksi purkaustaan. Vastasin hänelle, ettei … Continue reading Kun on ihan loppu

Maaliskuu ja sen ihana valo

Se olisi taas kuukauden summaamisen aika! Sain pitkästä aikaa ihan kunnolla kiinni treenaamisesta. Olen pitkään treenaillut toooodella satunnaisesti, ja hommasta on puuttunut hyvä fiilis. Nyt samaa tahtia valoisuuden kanssa on lisääntynyt halu liikuntaan ja kunnon venyttelyihin. Suurempia tavoitteita ei ole, koska en halua paineita mistään. Sitä tehdään, mikä tuntuu hyvältä. Kävimme moikkaamassa ystävääni ja hänen … Continue reading Maaliskuu ja sen ihana valo

Jos eläisi vaan tässä hetkessä

Sitähän aina kaikissa mindfulness jutuissa hoetaan. Keskity tähän hetkeen. Noin suurpiirteisesti katsottuna suhtaudun elämään tällä hetkellä juuri niin. Joitakin haaveita on tulevaisuudelle, mutta pääasiassa menen sillä, että tärkeintä on se, että nyt on hyvä. Tulevaisuudesta ei ikinä tiedä, joten turha kait siitä on sen suuremmin stressata. Suunnitelmat harvoin menevät niinkuin on ajatellut, joten mitäpä jos … Continue reading Jos eläisi vaan tässä hetkessä

Ahdistus asuu minussa.

Herään aamulla. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Tuntuu, kuin joku istuisi rintakehällä. On huono olo ja käsiä kihelmöi. Syytä kyseisille tuntemuksille ei ole. Se on vain ahdistusta, hoen itselleni. Sen tietäminen tekee niistä helpommin kestettäviä, muttei vie niitä kokonaan pois. Vasta kun ryhtyy tekemään jotakin, joka vie huomion pois noista ikävistä tunteista, alkaa olo helpottaa. … Continue reading Ahdistus asuu minussa.

Millainen oli helmikuu?

Saattaapi olla, että tämän vuoden uusi juttu on kuukausipostaukset. On kiva listata itselleenkin vähän ylös, että mitä kaikkea sitä kuukauden aikana oikein onkaan tullut tehtyä, tai onko mitään. 😄 Käytiin jäällä useammankin kerran. Vitsit miten kivaa on ollut pitkästä aikaa päästä jäälle kävelemään. Ensin oli hyvä seurata, että kauempana kävelevät pysyivät jäällä, eivätkä uponneet. Sitten … Continue reading Millainen oli helmikuu?