Läpi syyskuun

Jaahas ihmiset! Se olisi syyskuun summauksen aika. Syyskuu alkoi hieman alavireisissä tunnelmissa, mutta parani kuun keskivaiheilla. Syyskuuhun kuului koululaisen karanteeni, mikä tarkoitti itselleni 3 viikon lapsiputkea. Vähän oli veto pois tuon rutistuksen jälkeen, mutta siitä selvittiin! Keittelin syyskuussa useampanakin iltana riisipuuroa ja mietin onko liian aikaista alkaa fiilistellä jo joulua. En minä sentään ole joulukuusta … Continue reading Läpi syyskuun

Heikosti positiivinen

Tällä hetkellä ainoa minkä haluaisi olevan negatiivinen, on koronatesti. Syyskuun tullen tipahdin kuitenkin johonkin "kaikki on paskaa"-kuiluun, enkä ole saanut räpiköityä sieltä ylös. Fiilis on ollut lähinnä: Väsyttää, vituttaa, itkettää. Pää särkee hartiajumista, silmät ovat itkemisestä turvoksissa ja aamulla jo miettii sitä hetkeä, kun tulee ilta, eikä tarvitse suorittaa. Tuntuu etten saa mitään aikaiseksi, mikään … Continue reading Heikosti positiivinen

Minun viikkoni

Ajattelin paljastaa teille yhden tavallisen viikkoni. Arkipäivisin herätyskelloni soi 7.00 ja viimeistään 9.00 ovat molemmat muksut eskarissa ja koulussa. Sen jälkeen ohjelmani on suht vapaata noin neljään, jolloin alamme taas olemaan kaikki kotona. Tekstiä on paljon, mutta jos kiinnostaa mitä Näissä neliöissä tapahtuu, niin kannattaa lukea! Maanantai Tapasin naapurini, Maailman Parhaan Vaimon Jennan kanssa pihalla … Continue reading Minun viikkoni

Ahdistuneisuushäiriö – ajatusten syöpä

Moni tietää millaista on olla ahdistunut. Siinä kohtaa kuitenkin, kun puhutaan ahdistuneisuushäiriöstä, puhutaan eri asiasta kuin hetkellisestä ahdistuksesta jota jokainen kokee joskus. Minä selviän pienestä perusahdistuksesta hyvin. Lisäksi olen vuosien aikana oppinut puskemaan ahdistuksen vallassa läpi tilanteesta kuin tilanteesta. Hallitsen kaaoksessa (vesivahinko, toisten nurkissa asuminen, mitä näitä nyt on ollut) elämisen, mutta en ilman oirehtimista. … Continue reading Ahdistuneisuushäiriö – ajatusten syöpä

Kesä oli kreisi

Sitten olisi elokuun ja koko kesän yhteenkokoamisen aika. Aikamoinen kesä se on ollutkin. Paras vuosiin. Täynnä tunteita laidasta laitaan. Täyttä elämää. Joskus touko-kesäkuussa ajattelin jo hetken, että kesästä tulee aivan totaalisen paska. Vaan eipä tullut. Juhannus nosti pohjalta kertarysäyksellä tuoden elämään kasan ihania uusia ihmisiä. Tämä kesä näytti, että nuoria ja kauniita tässä vielä ollaan! … Continue reading Kesä oli kreisi

Somejulkkis, sut tunnistetaan

Itsehän olen todella pieni tekijä sosiaalisessa mediassa, mutta siitäkin huolimatta minut tiedetään tietyissä piireissä ja tietyillä alueilla. Jotkut tietävät minut blogini takia, mutta suurin osa tuntee minut instagramista. Ja tänä vuonna heräsin siihen, että minäkin olen somevaikuttaja. Pieni sellainen, mutta noin 1500 seuraajan takia olen kuitenkin. Tekemisilläni ja sanomisillani somessa on väliä. Olen esimerkki muille … Continue reading Somejulkkis, sut tunnistetaan

Kukaan ei luvannut…

...aikuisuuden olevan kivaa tai helppoa. Istahdan sängylle ja sieltä se tulee. Sisintä ravisteleva itku. Paha olo, joka purkautuu. Kellahdan sängylle ja vedän itseni kippuraan. Puristan peittoa ja vedän väristen happea. Koko päivä on mennyt lamaannuksessa, mikään ei innosta. Mikään ei oikein tunnu miltään. Ikävä ja suru vetävät kasaan. Näitä päiviä tulee, mutta ne menevät myös … Continue reading Kukaan ei luvannut…

Heinäkuu

Heinäkuussa alkoi minun kolmen viikon lomani. Olin odottanut sitä kuin kuuta nousevaa. Mitään ihmeellisiä suunnitelmia lomalle ei ollut tehtynä, mutta jo pelkkä ajatus siitä, että ei tarvitse tehdä mitään, oli kutkuttava! Jatkoin eteisen valokuvaseinän kasaamista. Kuvia on jo paljon, mutta niitä mahtuu siihen vielä lisää. Yhden rakkaan kanssa olemme sopineet, että ensi kuussa otamme nähdessämme … Continue reading Heinäkuu

Elämä on ihan hyvää

Istuin läppärin ääressä. Yhtäkkiä se iski; elämä on juuri nyt ihan hyvää. Ei täydellistä, mutta hyvää. Ikävä reissussa ollutta eksää kohtaan oli vielä rinnassa, mutta se ei musertanut alleen. Olin edellisenä iltana viestitellyt toisen kanssa ja onni siitä yhteisestä siteestä, joka välillämme edelleen vallitsi, toi lohtua. Toinen on yhä rinnalla. Sanoo huolehtivansa lapsistani, kun minulla … Continue reading Elämä on ihan hyvää

Kesäkuu

Kuun ensimmäisenä päivänä vei tiemme kampaajalle, mistä poistuin yllättäen niskasiilin kanssa. Hupsis. Tukka on hirmuisen kiva ja vaikka sitä aina miettii sitä tulevaa kasvatusprojektia, niin nyt päätin antaa mennä! Lisäksi sävytimme siilini naapurin kanssa eräänä iltana. Väri oli hauska kokeilu, jota en kuitenkaan jaksa ylläpitää. 😄 Ennen juhannusta iskimme minulle vielä mustikkamössön päähän ja saimme … Continue reading Kesäkuu