Kesäfiilis ja kodinhoitaja hakusessa

Juttelin ystävälleni, kuinka luonto on niin vihreä ja kesä tavallaan just nyt antaa parastaan. Silti olo on jotenkin... "TYHJÄ", sanoi ystäväni. Ja kyllä, hän sanoitti fiiliksen täysin oikein. Tarot-kortit kielsivät minua odottamasta kesältä mitään. Pitäisi vaan olla ja elää, ilman paineita. Viime kesä oli jotenkin ihan mahtava. Se sisälsi paljon ystäviä, valvottuja öitä, naurua, autokaraokea, … Continue reading Kesäfiilis ja kodinhoitaja hakusessa

Hanki lemmikki, ne sanoo. Se on kivaa, ne sanoo.

Ihan ensiksi aloitetaan siitä, että mikään ei ole aina kivaa. Ei parisuhde, ei vanhemmuus, ei perhesuhteet, ei edes sen lemmikin omistaminen. 12 vuotta sitten, kun kissamme oksensi matoja eteisen lattialle, kävi väkisinkin mielessä notta hyi helevetti. Maalta haettu raasu ei ollut saanut riittävää madotusta ja metsässä emon perässä juoksentelu oli tuonut tuliaisensa. Ou jes. Ei … Continue reading Hanki lemmikki, ne sanoo. Se on kivaa, ne sanoo.

Toukokuu – welcome to the jungle

Toukokuussa saatiin jo vähän lämpöä ja aurinkoa. Maistiaisia kesästä. Enemmänkin lämpöä olisi voinut olla, mutta olin kiitollinen jo siitä, kun saatoin välillä poistua kotoa ilman villasukkia. Haha. Mennäänpäs sitten toukokuun tapahtumiin. Ensinnäkin laitetaan muistiin; ensi vuonna osta vähintään 30 litraa multaa, jos aiot vaihtaa viherkasvien mullat. Kävin kaksi kertaa hakemassa lisää multaa kyseisen operaation aikana. … Continue reading Toukokuu – welcome to the jungle

Pakahduttava tunne

Kevään vihdoin kunnolla saavuttua, katsoin vihreänä loistavaa metsikköä. Koivut olivat jo kunnolla hiirenkorvilla ja pusikoissakin oli jo isot lehdet. Rinnassa oli hassu tunne. Olin onnellinen, mutta silti olisin voinut itkeä. Ehkä se oli helpotusta? Selvisimme jälleen yhdestä pimeästä talvesta ja nyt olemme taas kesän kynnyksellä. Tajusin, että tunne ei tullut ensimmäistä kertaa. Se oli tuttu … Continue reading Pakahduttava tunne

Välillä vähän vituillaan

Mielenterveyshäiriö ja ihmissuhteet, oh boy. Tunnen itseni lisäksi useammankin erilaisista mielenterveyshäiriöistä kärsivän ihmisen ja suunnilleen kaikkia meitä yhdistää ajatus: "Kuka minut huolisi, kuka minua jaksaisi?" Eräs ystäväni totesi yhden keskustelun aikana, että sille on syynsä miksi hän on yksin. Onhan sille. On pelottavaa päästää ketään lähelle. Ja sitten jos uskaltautuukin päästämään sen yhden erityisen lähelle, … Continue reading Välillä vähän vituillaan

Huhtikuu

Aprillipäivällähän se tämänkin vuoden huhtikuu käynnistyi. Koronaväsymys ei tahtonut allekirjoittaneella ottaa väistääkseen. Toki perussairauksieni takia välillä tarvitsen päivän tai kaksi täydelle levolle, mutta nyt kyllä huomasi aivan toisenlaisen väsymyksen. Selviydyin koronan jälkeisestä töihin paluusta suht kunnialla, mutta siinä kohtaa kun työkaverini totesi toiselle minua katsoen, että ei tuo ole kunnossa ollut koko viikkona, niin tajusin … Continue reading Huhtikuu

Pelot eivät ole totuus

Olen yliajattelija. Pelko-ohjautuvainen. Olen ahdistuneisuushäirikkö. Olen niitä ihmisiä, jotka keksivät itse kymmenen erilaista vastausta, jos jokin jää kysymysmerkiksi. Se joka tuntee itsensä helposti muita huonommaksi, löytää kaikki viat itsestään ja joskus tuntee halua vain eristäytyä. Se, joka ei halua ympärilleen ihmisiä, jotka tekevät olon epämukavaksi. Joka ei mene paikkoihin, joissa on paha olla. Vaikka voinkin … Continue reading Pelot eivät ole totuus

Silmissänsä katupölyä

Tiet ovat kuivat, leskenlehtiä näkee tienvarsilla ja auringon paistaessa meinaa tulla kuuma jo kevyessä takissakin. Katupöly saa auton siihen kuntoon, ettei ikkunoista meinaa nähdä ja pian siitepöly kuorruttaa parvekkeen. Ampiaiset yrittävät tunkea avoimesta parvekkeen ovesta sisälle ja totean Jennalle, että meidän harmiksi ne ovat väärää lajia hunajatarhausta ajatellen. 😂 Blogin luonnoksissa on 4 tai 5 … Continue reading Silmissänsä katupölyä

Kevätkiukkua

Lunta sataa vaakasuoraan ja kengät on läpimärät loskasta. Ystävä tulee oven taakse kiukkuisena kuin ampiainen ja sanoo: "saatana mä olen täynnä tota valkosta paskaa". Itse mietin päivittäin samaa. Yleensä rakastan kevättä ja mieli on korkealla. Ei tänä keväänä. Ne ainoat kevätkelit, joita tähän mennessä on ollut, vietin kotona koronassa. Kotikatua reunustaa lumikasat ja ajatus kukkivista … Continue reading Kevätkiukkua