Onni on tässä.

Lasten pulinassa takapenkillä, kun yrität keskittyä kuuntelemaan sekä radiota, että heidän juttujaan aamuliikenteessä. Pöydän ääressä pelatessa, kun toinen silittää jalkaa ja yhdessäolo on niin kertakaikkisen luonnollista. Verhoja äidin kanssa ripustaessa, kun nauraen kauhulla odotatte tuleeko verhotanko alas vai ei. Ystävän kanssa jutellessa, kun mikään aihe ei ole tabu ja toinen on niin äärettömän tärkeä. Kun … Continue reading Onni on tässä.

Sanotko rakkaiksi?

Minä olen niitä ihmisiä, jotka sanovat lapsilleen, läheisilleen ja ystävilleen näiden olevan rakkaita. Joko ihan muodossa "olet rakas", tai sitten lauseessa "hei rakas" jne. Mielestäni se on sana, jota ei voi käyttää liikaa itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Joskus huomasin töissäkin sanovani tilanteessa lapselle "lapsi rakas", vaikka he eivät omiani olleetkaan. Se tuli täysin automaattisesti esimerkiksi … Continue reading Sanotko rakkaiksi?

2020 palautti aitouden.

Kun ihmisiltä vietiin asiat joihin he olivat tottuneet, niin pitikin rauhoittua ja keksiä jotakin muuta. Keväällä väki suuntasi metsään, niin että liikenneruuhkien sijasta ruuhkaa oli mättähillä. Jotkut aloittivat uusia harrastuksia, kuten maalaamisen tai tarttuivat ehkä pitkästä aikaa kirjaan. Yhtäkkiä arjessa olikin ylimääräistä aikaa ja osa porukasta oli alkuun ihan hukassa sen kaiken ajan keskellä. Itsellenihän … Continue reading 2020 palautti aitouden.

Ei vielä tonttuja.

Syyskuu oli lämmin ja kaunis. Lokakuukin oli kaunis ja sitä vasta joskus loppukuusta tajusi syksyn oikeasti olevan jo. Marraskuun alku jatkoi lokakuusta tuttua kaavaa ja vasta kuun puolivälin jälkeen aloin herätä siihen, että talvi ja joulu ovat tulossa. Alkuperäinen suunnitelmani oli aloittaa joulun kotiin tuonti keittiön verhoilla ja sitten hiljalleen tontuilla ja muilla joulukoristeilla. Joulufiilis … Continue reading Ei vielä tonttuja.

Pölyhiukkasten tanssia valossa.

Seison keittiössä ja katselen ikkunasta tulevan valon edessä tanssivia pölyhiukkasia. Olen aina tykännyt siitä miltä se näyttää. Jotenkin taianomaiselta. Teekuppi lämmittää sormiani ja seuraan kuinka pörröhäntäinen naapurini ravaa pitkin puuta, ilmeisestikin käpy suussaan. Meinaa väkisinkin hymyilyttää. Makaan sängyssä ja kuuntelen kuinka sadepisarat naputtavat ikkunalautaa. Siitä lähtee yllättävän kova ääni, joka kuulostaa ympäröivässä hiljaisuudessa entistä kovemmalta. … Continue reading Pölyhiukkasten tanssia valossa.

Kulutanko kirjan loppuun?

Sieltä se katselee minua. Kirjahyllystä. Pieni elämä. Viime kerrasta taitaakin olla jo vuosi, joten kai se olisikin aika hiljalleen taas tarttua tuohon opukseen. Ensimmäisellä kerralla olin kuin puulla päähän lyöty kirjan erinomaisuuden edessä. Toisella kerralla menin kirjaan vielä syvemmälle ja sen huomasi parhaiten siinä, miten vaikeaa tiettyjen kohtien lukeminen välillä oli. Ja tämä on syy … Continue reading Kulutanko kirjan loppuun?

Syyskuun parhaat.

TV-SARJAT Poirot, jota onneksi on vielä tullut Yleltä. Penkin lämmittäjät, joka ei vedä vertoja Villille kortille, mutta menee paremman puutteessa. MUSIIKKI Paul Eliaksen albumi Luonnonvoimii. Olen rakastunut. Koko levy on ihan timanttinen! Behm ja hänen albuminsa Draaman kaari viehättää. Etenkin Päästä varpaisiin on ihana! ELOKUVAT Devil, jonka katsoin kaverin kanssa pitämällä yhteisen leffaillan etäillen. Elokuva … Continue reading Syyskuun parhaat.

Hyvät geenit?

Kävin kampaajalla tällä viikolla ja paikalla yhä ollut edellinen asiakas sattui tuntemaan äitini. Kampaaja siinä sitten tästä johtuen kysyi toiselta, että:"Tiedätkös ketä edessäs seisoo?" Tämä toinen nainen katseli minua tovin ja kysyi sitten, että no kukas ja siitä se keskustelu lähti:"Tää on ***** tyttö!""Siis se aikuinen?""Niin." kampaaja vastasi."Joo, mä olen se esikoinen. Tai molemmat me … Continue reading Hyvät geenit?

Uutta mustetta.

Kyllä. Tatuoinnit voivat koukuttaa. Ja pahasti. Otin ensimmäisen tatuointini 2008. Pienen tähden vasempaan kyynärtaipeeseen. Seuraavan kuvan otin 2012, kun halusin tatuoida oikeaan jalkapöytääni esikoisemme nimen. Sen jälkeen hain äitini kanssa tatuoinnit olisikohan ollut keväällä 2013 ja tatuoin "äiti" oikeaan ranteeseeni, äitimme käsialalla. Kesällä 2015 hain kuopuksemme nimen vasempaan jalkapöytääni. Samalla vasempaan käteeni lisättiin kolme tähteä. … Continue reading Uutta mustetta.

Kukkia maljakossa.

Olen ollut väsynyt. Pinna kireällä. Mielen päällä liian monta asiaa. Edelleen. Haluaisin vaan hoitaa kaikki inhottavalta tuntuvat asiat pois päiväjärjestyksestä ja samalla lykkään niistä monia. Odotan syksyä. Mietin onko silloin kaikki järjestyksessä. Mietin opiskelua ja raha-asioita. Mietin palaako arki ennalleen, vai sotkeeko korona kevään lisäksi syksynkin. Ostan kukkia keittiön pöydälle. Koti on jo koti. Miksi … Continue reading Kukkia maljakossa.