Ehkä joskus hajoaa lopullisesti

Eräs ystäväni oli kertonut rehellisesti tutulleen, ettei ole vielä päässyt yli erostaan. Vastauksena oli kuulunut yllättynyt; "Vaikka siitä on jo niin kauan". Ei toipumiselle ole aikaa. Itse olen miettinyt voiko joskus mennä rikki niin, ettei tietynlainen rakkaus ole enää mahdollista. Voiko ihmisestä hajota jotakin niin perusteellisesti, ettei sitä voi enää korjata? "Erosta yli pääsemisessä menee … Continue reading Ehkä joskus hajoaa lopullisesti

Hyviä kumppaneita – Kuinka olla ystävä eksän kanssa?

"Jos teillä ei olisi lapsia, olisitteko silti ystäviä?" Tietysti, minä vastasin. Miksi emme olisi? Entisen aviomieheni, lasteni isän T:n kanssa olimme yhdessä yli 10 vuotta. Meillä on yhteinen historia, tiedämme toisistamme aivan hirvittävät määrät asioita ja on tuo yhteinen jälkikasvukin. Tiedän voivani pyytää häneltä apua tai neuvoa asiassa kuin asiassa. Lasten "vahtivuorot" ovat aina sumplittavissa. … Continue reading Hyviä kumppaneita – Kuinka olla ystävä eksän kanssa?

Ahdistuneisuushäiriö – ajatusten syöpä

Moni tietää millaista on olla ahdistunut. Siinä kohtaa kuitenkin, kun puhutaan ahdistuneisuushäiriöstä, puhutaan eri asiasta kuin hetkellisestä ahdistuksesta jota jokainen kokee joskus. Minä selviän pienestä perusahdistuksesta hyvin. Lisäksi olen vuosien aikana oppinut puskemaan ahdistuksen vallassa läpi tilanteesta kuin tilanteesta. Hallitsen kaaoksessa (vesivahinko, toisten nurkissa asuminen, mitä näitä nyt on ollut) elämisen, mutta en ilman oirehtimista. … Continue reading Ahdistuneisuushäiriö – ajatusten syöpä

Pimeimmät tunnit

Nousen istumaan haukkoakseni henkeä,tuntuu kuin rinnan päällä olisi kasa tiiliä.Vaikka miten olen yrittänyt vetää happea, ei se ole tuntunut täyttävän keuhkoja. Ensimmäinen nyyhkäisy on riipivä,kyyneleet valuvat pyytämättä.Kastelevat kasvoni,valuvat paidalleni. Milloin helpottaa? Kun joku voisi ajan antaa. Se syö sisältä,vaikka miten yrittää järkeillä.Sisällä on kalvava ikävä,eikä auta kuin kärsiä. Yksinäiset päivät ovat pahimpia,ystävien keskellä saa rakkautta.Ei … Continue reading Pimeimmät tunnit

Kukaan ei luvannut…

...aikuisuuden olevan kivaa tai helppoa. Istahdan sängylle ja sieltä se tulee. Sisintä ravisteleva itku. Paha olo, joka purkautuu. Kellahdan sängylle ja vedän itseni kippuraan. Puristan peittoa ja vedän väristen happea. Koko päivä on mennyt lamaannuksessa, mikään ei innosta. Mikään ei oikein tunnu miltään. Ikävä ja suru vetävät kasaan. Näitä päiviä tulee, mutta ne menevät myös … Continue reading Kukaan ei luvannut…

Olemme eksiemme summa

Otsikolla ei ole mitään tekemistä entisten kumppaneiden määrällä, vaan sillä mihin suuntaan he ovat meitä muovanneet. Mitä hyvää tai huonoa yhdessä olo ja ero ovat meihin tuoneet. Pelkoja, uusia puolia, avoimuutta, uutta katsantokantaa, pettymyksiä, onnea, ikävää. Arvottomuuden tunnetta, opettanut rakastamaan, saanut ymmärtämään oman todellisen arvon, näyttänyt mitä ei parisuhteelta halua tai vaihtoehtoisesti haluaa. Olen alkanut … Continue reading Olemme eksiemme summa

Rakkaudesta

Uskon siihen, että asioilla on tarkoituksensa. Me kohtaamme tietyt ihmiset tietyssä vaiheessa elämää, tietyistä syistä. Osa käy vain täyttämässä tarkoituksensa ja jää sitten pois elämästämme, osa tulee jäädäkseen ja kulkee vierellä rakastaen hamaan tappiin asti. Oikeasti se, että sinulla on ihmisiä joita rakastat ja jotka rakastavat sinua, on ainoa asia millä on väliä. On se … Continue reading Rakkaudesta

Elämä on ihan hyvää

Istuin läppärin ääressä. Yhtäkkiä se iski; elämä on juuri nyt ihan hyvää. Ei täydellistä, mutta hyvää. Ikävä reissussa ollutta eksää kohtaan oli vielä rinnassa, mutta se ei musertanut alleen. Olin edellisenä iltana viestitellyt toisen kanssa ja onni siitä yhteisestä siteestä, joka välillämme edelleen vallitsi, toi lohtua. Toinen on yhä rinnalla. Sanoo huolehtivansa lapsistani, kun minulla … Continue reading Elämä on ihan hyvää

Valoisat yöt ja ystävät

Kaksi sanaa: MINUN IHMISENI Elän monen vuoden tauon jälkeen sitä elämää, johon olin ennen tottunut. Olen sosiaalinen, nautin ihmisten keskellä olosta, nauran poskeni kipeiksi. Tällainen minä olin 15 vuotta sitten. Se ihminen on edelleen minussa, vaikka luulin sen kadonneen. Kesästä tuntuu sittenkin tulevan vallan mainio! ❤ Juhannus Kokosimme kasan yksinäisiä sieluja Naantalissa yhteen ja valtasimme … Continue reading Valoisat yöt ja ystävät

Elämä yllättää

Päädyin sinkuksi. En siksi ettei minua rakastettaisi, vaan koska aina rakkaus ei riitä. Elämässä on paljon hyvää, mutta ihanko oikeasti ansaitsin olla vain näin lyhyen aikaa kaikenkattavasti onnellinen? Mitä v*ttua olen joskus tehnyt niin totaalisen väärin, että tasainen ja onnellinen elämä on kohdallani jotain mistä saan nauttia vain hetken kerrallaan? Aina tuntuu tulevan jotain. Ahdistus … Continue reading Elämä yllättää