Kaiken takana on pelko

Kaikkea ei voi pelätä. Hah. Katso vaikka. Ahdistuksen kanssa sekin onnistuu. Pelko asuu rinnassa. On tehnyt jonkinlaisen pesän kylkiluiden taakse. Se on kuin musta möykky, jota ei saa nieltyä. Se on jotakin näkymätöntä, jonka kuitenkin voi fyysisesti tuntea. Se valtaa tilaa ja saa käpertymään sisäänpäin. Huono, huono, huono minä olen. Riittämättömyyden pelko. Ah, tuo peloistani … Continue reading Kaiken takana on pelko

Kiusaaminen jättää jäljen – Minun tarinani

Kiusaamista on monenlaista. Sitä on niin lasten, kuin aikuistenkin parissa. Ulkopuolelle jättämistä, selän takana puhumista, haukkumista, huutelua, fyysistä väkivaltaa. Olen kokenut näistä osaa niin lapsena, kuin vielä aikuisena eräässä työpaikassanikin. Jan, jota onnekseni voin ystäväkseni kutsua, kirjoitti tekstin kiusaamisesta jokin aika sitten. Se lähti leviämään kuin kulovalkea ja lopulta Jan päätyi vieraaksi Timanttia hiomassa-podcastiin. Kannattaa … Continue reading Kiusaaminen jättää jäljen – Minun tarinani

Milloin on ok seurustella?

Mikä on sopiva väli parisuhteen loppumisesta uuden suhteen alkuun? 6 kuukautta? 2 vuotta? Mitä? Huomasin itse loppu vuodesta viime vuonna miettiväni, mitä muut ajattelevat, kun kuulevat minun tavanneen erityisen ihmisen. Tiesin, ettei sillä olisi mitään väliä, mutta silti mietin. Keskustelin asiasta muutaman ystävänikin kanssa. Osa osasi samaistua mietteisiini, koska olivat aikoinaan käyneet samat ajatukset läpi. … Continue reading Milloin on ok seurustella?

Äiti, ethän sä eti uutta miestä?

Meillä on lähipiirissämme uusperheitä. Ystävissämme on ihmisiä joiden eroa lapset ovat seuranneet sivusta ja nähneet uusien kumppaneiden löytymisiä, sekä perheiden perustamisia. Itse erotessa tämä oli hyvä asia. Lapset olivat jo nähneet kaikenlaista ympärillä. Tosin tästä syystä kävinkin sitten lasteni kanssa mielenkiintoisia keskusteluja viime vuonna. 😅 5v. kysyi minulta kerran, että enhän minä vain etsi uutta … Continue reading Äiti, ethän sä eti uutta miestä?

Onko minun aikani vähemmän arvokasta?

Suttastiina listasi blogissaan asioita, joita inhoaa ihmisissä. Tartuin sieltä yhteen, nimittäin myöhästelyyn. Ai vitsit miten se sieppaa! Ymmärrän jos on myöhässä 5-15 minuuttia, tai jos aikataulu on vähän liukuvasti sovittu, tyylillä "tulen varmaan joskus niihin aikoihin...", mutta jos sovitaan 12.00, niin silloin se on KAKSITOISTA NOLLA NOLLA. Tunnen kroonisia myöhästelijöitä. Tiedättehän ne ihmiset, joiden kanssa … Continue reading Onko minun aikani vähemmän arvokasta?

Aikuinenkin tarvitsee huolenpitoa.

Kahden lapsen äitinä sitä antaa koko ajan itsestään, ja sitä huomaa kaipaavansa itsekin huolenpitoa saadakseen omat varastonsa täyteen. Lapset tarvitsevat aikaasi ja huomiotasi. Rakkautta, läheisyyttä, hoivaa ja huolenpitoa. Joskus sitä voi melkeinpä tuntea itsensä totaalisen tyhjiin imetyksi, vaikka lapsilta paljon saakin. Lapset antavat kaiken rakkautensa ja tiedät olevasi heille kaikki kaikessa. Hellyyttäkin saa, lapsi tulee … Continue reading Aikuinenkin tarvitsee huolenpitoa.

Joskus muutos on parasta terapiaa.

Olen aikoinaan istunut vuosia terapeuttia vastapäätä ja omasta terapeutistani oli minulle valtavasti apua useammallakin osa-alueella. Siitä huolimatta ahdistukseni vaikutti elämääni todella paljon. Vaikka tiesin mitkä asiat ahdistukseni taustalla olivat, ahdistus pysyi. Se, että olisin väkisin tehnyt asioita ja siedättänyt itseäni kovasta ahdistuksesta huolimatta, ei olisi toiminut kohdallani. Olen oppinut vuosien varrella sen, että ahdistus ei … Continue reading Joskus muutos on parasta terapiaa.

Onni on tässä.

Lasten pulinassa takapenkillä, kun yrität keskittyä kuuntelemaan sekä radiota, että heidän juttujaan aamuliikenteessä. Pöydän ääressä pelatessa, kun toinen silittää jalkaa ja yhdessäolo on niin kertakaikkisen luonnollista. Verhoja äidin kanssa ripustaessa, kun nauraen kauhulla odotatte tuleeko verhotanko alas vai ei. Ystävän kanssa jutellessa, kun mikään aihe ei ole tabu ja toinen on niin äärettömän tärkeä. Kun … Continue reading Onni on tässä.

Sanotko rakkaiksi?

Minä olen niitä ihmisiä, jotka sanovat lapsilleen, läheisilleen ja ystävilleen näiden olevan rakkaita. Joko ihan muodossa "olet rakas", tai sitten lauseessa "hei rakas" jne. Mielestäni se on sana, jota ei voi käyttää liikaa itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Joskus huomasin töissäkin sanovani tilanteessa lapselle "lapsi rakas", vaikka he eivät omiani olleetkaan. Se tuli täysin automaattisesti esimerkiksi … Continue reading Sanotko rakkaiksi?

Kertoisinko sinulle…

Siitä millaisia arki-iltani ovat. Miltä uusi elämä on tuntunut. Miten edelleen koen toisinaan huonommuutta. Sinä ymmärtäisit. Olit yksi niistä harvoista, joka todella ymmärsi. Sinä tiesit miltä tuntuu, kun sydän hakkaa liian lujaa. Miltä tuntuu taistella omaa päätään vastaan. Kaipaan sanojasi. Järkkymätöntä uskoasi minuun. Sitä mikä oli aina, vaikka itse en itseeni olisi niin uskonutkaan. Olisitko … Continue reading Kertoisinko sinulle…