Kertoisinko sinulle…

Siitä millaisia arki-iltani ovat. Miltä uusi elämä on tuntunut. Miten edelleen koen toisinaan huonommuutta. Sinä ymmärtäisit. Olit yksi niistä harvoista, joka todella ymmärsi. Sinä tiesit miltä tuntuu, kun sydän hakkaa liian lujaa. Miltä tuntuu taistella omaa päätään vastaan. Kaipaan sanojasi. Järkkymätöntä uskoasi minuun. Sitä mikä oli aina, vaikka itse en itseeni olisi niin uskonutkaan. Olisitko … Continue reading Kertoisinko sinulle…

Kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisi.

Voi kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisiEdes yhden päivänHuoletta olla Täällä eletään vain kerranKuka toiste tänne tahtoiskaanJosko jokin menee hyvin menee se pian vauhdilla jo toiseen suuntaan Kuuntelin Irinan Minä-kappaletta vuosia sitten ja nyt taas sanat osuvat. Vaikka miten koitan taistella ahdistuneisuushäiriötäni vastaan, niin sillä on minusta yhä tiukka ote. Turhahan minun oli edes kuvitella, että … Continue reading Kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisi.

Pyöräytetäänpäs ajatus ylösalaisin!

Sinua ahdistaa. Olet siis heikko. Väärin. Olet käsittämättömän vahva, koska kaikesta huolimatta nousit tänä aamuna ylös sängystä ja jatkat elämääsi. Teet sitä ehkä vähän eri tavalla kuin moni muu, mutta jatkat kuitenkin. Ja se tekee sinusta rohkean. Ahdistunut ihminen taistelee päivästä toiseen itsensä kanssa. Astuessaan ulos kodistaan, tai päästäessään sinut sisälle, hän ottaa askeleen oman … Continue reading Pyöräytetäänpäs ajatus ylösalaisin!

Viekö 2020 mehut bloggaamiseltakin?

Useampikin lukemani blogi on tänä vuonna hiljentänyt tahtia ja huomaan vahingossa tehneeni samoin. Siinä missä joskus luonnoskansioni oli täynnä tekstejä ja ajastin juttuja jopa viikoksi eteenpäin, niin nyt on välillä tuntunut siltä, etten saa itsestäni ulos kovinkaan paljoa sellaista, mitä haluaisin julkaista. Blogin lopettaminen ei ole käynyt mielessänikään ja koen tämän edelleen jonkinlaisena pakopaikkana. Tänne … Continue reading Viekö 2020 mehut bloggaamiseltakin?

Parantaako se elämääni?

Kun vielä asuin maalla ja vain haaveilin Naantaliin muutosta, mietin toisinaan tulisiko muutto muuttamaan elämääni. Minä toivoin, että sillä olisi positiivinen vaikutus, mutta varma en voinut olla. Nyt muutaman kuukauden täällä asuttuani voin sanoa tänne muuton todella muuttaneen elämääni parempaan suuntaan. Elämäni on huomattavasti sosiaalisempaa, kuin vielä vuosi sitten. Täällä ovat minun perheeni, minun tuttuni. … Continue reading Parantaako se elämääni?

Olen mielelläni suvakkihuora.

Suvakkihuoralla on alunperin ymmärtääkseni tarkoitettu myönteisesti ulkomaalaisiin miehiin suhtautuvaa naista. Sittemmin tuon sanan käyttö on tuntunut levinneen vähän kaikenlaiseen puheeseen. Olet suvakkihuora puolustaessasi suunnilleen mitä tahansa ja aina kun olet jonkun netissä huutelevan kanssa eri mieltä. Ja minähän olen sitä ylpeästi! Minun mielestäni suomalainen, englantilainen, iranilainen ja afrikkalainen ovat kaikki samalla viivalla. Kuka vain heistä … Continue reading Olen mielelläni suvakkihuora.

Kiitollinen.

Olen viime aikoina pysähtynyt useammankin kerran miettimään miten upeita tyyppejä vuosien varrella on mukaani tarttunutkaan. Ja mitä erilaisempia reittejä! Nyt koronan takia ei ole tullut pahemmin edes nähtyä ihmisiä, mutta viestejä on tullut monen kanssa laitettua senkin edestä. Ja rehellisesti sanon, että sekin riittää pitkälle. Viesteissäkin olet olemassa toiselle. Olen niin onnellinen siitä, että minulla … Continue reading Kiitollinen.

Mielenterveys ja parisuhde.

Kuuntelin siskoni itkua. Jälleen kerran hän ei ollut kelvannut, koska ei ole "normaali". Parisuhde hänen kanssaan vaatisi kuulemma liikaa. Tunsin surua hänen puolestaan. Elämä mielenterveyshäiriöstä kärsivän ihmisen kanssa ei varmastikkaan aina ole helppoa ja joskus voi joutua joustamaan erilaisissa asioissa. Itse kuitenkin uskon, että sama pätee kaikissa parisuhteissa ja koskee kaikkia ihmisiä. Ei se elämä … Continue reading Mielenterveys ja parisuhde.

Sosiaalisempaa elämää!

Naantaliin muuton jälkeen olen nähnyt paljon enemmän ihmisiä ja ollut paljon enemmän liikkeellä, kuin mitä maalla asuessani. Ja hyvin yksinkertainen syy tähän on välimatkat. Nyt olen voinut poiketa äidilläni, tavata siskoni ja hänen ystävänsä lasten leikkipuistotreffeillä, nähdä isovanhempiani pihalla lasten leikkiessä. Yhtenä päivänä olin lähdössä lasten kanssa liikenteeseen ja kävinpä sitten extemporeen nappaamassa siskonikin mukaamme. … Continue reading Sosiaalisempaa elämää!

Toimiiko ystävyys viesteillä?

Typerä kysymys, tietysti toimii! Minä näen ystäviäni aika harvoin livenä, mutta olen heidän kanssaan mielelläni vaikka päivittäin yhteydessä! Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät jätä vastaamatta, ja olen onnellinen ystävältä saapuvasta viestistä. IBS tuo minulla oman osansa ihmisten näkemiseen. Kun olo on paska, ei tee mieli välttämättä lähteä kylään, tai kestitä ketään. Se ei kuitenkaan tarkoita, … Continue reading Toimiiko ystävyys viesteillä?