Vatsasi on hyvä juuri noin

Voin ihan rehellisesti myöntää, etten ole täysin pitänyt vatsastani raskauksien jälkeen. Raskausvatsani oli valtava, ja olin onnellinen, että vatsani säilyi ilman arpia. Kuitenkaan vatsani iho ei palautunut yhtä kiinteäksi, kuin mitä se oli ennen raskauksia ja napanikin näyttää erilaiselta, kiitos venyneen entisen napakorun kohdan. Vatsani ei ole ruma! Se ei vain vastaa 100% kauneusihanteita. Ja … Continue reading Vatsasi on hyvä juuri noin

Hoitava Neutral Henna

Niin vaan astuin minäkin vihdoin kasvivärien maailmaan, tosin ilman värin muutosta. Tein tämän jo tammikuussa, mutta jätin tarkoituksella mainitsematta kuulumispostauksessa. Homma nimittäin ansaitsee ihan oman postauksensa! Jossain kohtaa ajattelin, että raidoittaisin hiukseni vaalealla, mutta olenkin tykästynyt omaan väriini niin paljon, etten ole halunnut hiuksiani värjätä. Lisäksi kuivan pörröinen luonnonkiharani ei kaipaa vaalennuksia. Töissäni törmäsin kuitenkin … Continue reading Hoitava Neutral Henna

Naisten karvat…

...eivät näy. Piste. Tai siis näin meille on opetettu. Useampikin somevaikuttaja on ihanasti alkanut tänä vuonna kääntyä sellaiseen "aidompaan" suuntaan ja ottamaan kantaa ulkonäköasioihin. Osa on lakannut käyttämästä filttereitä instastooreissa ja lopettanut vain täydellisestä kuvakulmasta otettujen kuvien julkaisun. Naamarypyt, näppylät ja kaikki perus elämään kuuluva saa näkyä. Ja se on ihan mahtavaa! Lisäksi on alkanut … Continue reading Naisten karvat…

Hyvät geenit?

Kävin kampaajalla tällä viikolla ja paikalla yhä ollut edellinen asiakas sattui tuntemaan äitini. Kampaaja siinä sitten tästä johtuen kysyi toiselta, että:"Tiedätkös ketä edessäs seisoo?" Tämä toinen nainen katseli minua tovin ja kysyi sitten, että no kukas ja siitä se keskustelu lähti:"Tää on ***** tyttö!""Siis se aikuinen?""Niin." kampaaja vastasi."Joo, mä olen se esikoinen. Tai molemmat me … Continue reading Hyvät geenit?

Uutta mustetta.

Kyllä. Tatuoinnit voivat koukuttaa. Ja pahasti. Otin ensimmäisen tatuointini 2008. Pienen tähden vasempaan kyynärtaipeeseen. Seuraavan kuvan otin 2012, kun halusin tatuoida oikeaan jalkapöytääni esikoisemme nimen. Sen jälkeen hain äitini kanssa tatuoinnit olisikohan ollut keväällä 2013 ja tatuoin "äiti" oikeaan ranteeseeni, äitimme käsialalla. Kesällä 2015 hain kuopuksemme nimen vasempaan jalkapöytääni. Samalla vasempaan käteeni lisättiin kolme tähteä. … Continue reading Uutta mustetta.

Nähdä itsensä hyvänä.

Kuulkaas niin se vaan on, vaikka en vuosi kaksi sitten olisi uskonut. Olen nimittäin alkanut tuntemaan oloni hyväksi kropassani. Siitäkin huolimatta etten ole treenannut kunnolla kuukausiin! Vuosi sitten katselin instassa ihania alusvaatekuvia eri naisista. Osa kuvista oli ammattilaisten ottamia, osan olivat somettajat napanneet itse itsestään. Ajattelin kuinka upeita ja rohkeita nuo naiset olivat ja mietin … Continue reading Nähdä itsensä hyvänä.

Uudet näkimet!

Jo aiemmin keväällä mutisin välillä kotona, että vähän tuntuu siltä kuin alkaisi vanhoista laseista tehot loppumaan. Kauas katsoessa ei tarkennus tuntunut pelittävän ihan entiseen malliin. Tarkastin kortista milloin pitäisi käydä näöntarkastuksessa ja se kertoi suositelluksi ajankohdaksi syksyn. Päätin mennä jo aiemmin, mutta silti lykkäsin optikolle menemistä. No, nyt kun olen kärsinyt jatkuvista päänsäryistä, aloin muistella … Continue reading Uudet näkimet!

Tukka takussa.

Muuttoviikonloppuna en meikannut, enkä laittanut hiuksiani. Sitten papan luo muutettuamme en jaksanut ruveta meikkaamaan tai laittamaan hiuksiani. Jotenkin vanhan talon vessaa ei ole mitoitettu sellaiseksi, että sitä voisi vallata kaikilla suoristusraudoilla ja muilla. Ripsiväriin sentään tartuin välillä. Sen laitto onnistui pienemmässäkin vessassa. Kun mies sitten ensimmäisen evakkoviikon jälkeen toi minulle peilin (oliko vinkki?) jonka saatoin … Continue reading Tukka takussa.

Vuosi hiusten värjäämisestä.

Reilu vuosi sitten aloitin hiusteni vaalentamisen tummasta violetista lähemmäs omaa väriä. Se vaati parisen värinpoistoa ja hiukan vaalennusainettakin. Tukka oli hetken aikaa jopa lähellä persikan sävyä. Lopulta värjäsin hiukset vaalean ruskealla (vai tummalla vaalealla) niin, että sävy olisi suht lähellä omaa väriäni. Viimeisen kerran värjäsin hiukseni maalis-huhtikuun vaihteessa. Sen jälkeen eivät hiukseni ole väriaineita nähneet. … Continue reading Vuosi hiusten värjäämisestä.

Väriä kevääseen!

Kun ensimmäisiä ripauksia tulevan kevään ja kesän meikeistä alkoi näkyä blogeissa ja kauneuspalstoilla, bongasin samantien merenneidon kyyneeleet. Vähän myöhemmin tuli mukaan myös vesivärimeikistä puhuminen. Ja ihastuin kumpaankin! Meikkini on yleensä suht simppeli. Kuulas iho, vihreiden silmien korostukseen sopivia luomivärejä, ruskealla tai mustalla rajauksia ja ripsaria. Joskus saatan sipaista vähän huulipunaa. Mutta nyt kevätauringon taas paistaessa … Continue reading Väriä kevääseen!