Mistä sitä kirjoittaisi?

Olen aloittanut montakin blogitekstiä, pyöritellyt niitä ja pohtinut sisältöä. Lopulta poistanut niistä ison osan. Jotenkin mikään teksti ei ole tuntunut sellaiselta, että haluaisin niitä julkaista, tai sitten en saa vielä tekstiä loppuun syystä tai toisesta. Mistä oikein kirjoittaisi? Voisin kirjoittaa siitä miten tajusin eräänä päivänä olevani pitkästä aikaa oikeasti onnellinen. Sillä tavalla kaikenkattavasti. Onnellinen vierelle … Continue reading Mistä sitä kirjoittaisi?

Äiti, ethän sä eti uutta miestä?

Meillä on lähipiirissämme uusperheitä. Ystävissämme on ihmisiä joiden eroa lapset ovat seuranneet sivusta ja nähneet uusien kumppaneiden löytymisiä, sekä perheiden perustamisia. Itse erotessa tämä oli hyvä asia. Lapset olivat jo nähneet kaikenlaista ympärillä. Tosin tästä syystä kävinkin sitten lasteni kanssa mielenkiintoisia keskusteluja viime vuonna. 😅 5v. kysyi minulta kerran, että enhän minä vain etsi uutta … Continue reading Äiti, ethän sä eti uutta miestä?

Voisinko saada enää lapsia?

Sain lapset aika nuorena, kuten olin toivonutkin. Esikoisen saadessani olin vielä nippa nappa 21-vuotias, kuopuksen syntyessä 25-vuotias. Raskauduin kaikissa kolmessa* raskaudessani "normaalilla" aikataululla, ongelmitta. Tämä oli asia, jota lääkäri kysyi minulta ensimmäisenä, kun hän keväällä endoepäilynsä ilmoille heitti. Ensimmäiset endo-oireeni tosin osaan yhdistääkin vasta lasten syntymien jälkeiseen aikaan. *Sain keskenmenon 2013. Endometrioosin takia en tiedä … Continue reading Voisinko saada enää lapsia?

Onni on tässä.

Lasten pulinassa takapenkillä, kun yrität keskittyä kuuntelemaan sekä radiota, että heidän juttujaan aamuliikenteessä. Pöydän ääressä pelatessa, kun toinen silittää jalkaa ja yhdessäolo on niin kertakaikkisen luonnollista. Verhoja äidin kanssa ripustaessa, kun nauraen kauhulla odotatte tuleeko verhotanko alas vai ei. Ystävän kanssa jutellessa, kun mikään aihe ei ole tabu ja toinen on niin äärettömän tärkeä. Kun … Continue reading Onni on tässä.

Sanotko rakkaiksi?

Minä olen niitä ihmisiä, jotka sanovat lapsilleen, läheisilleen ja ystävilleen näiden olevan rakkaita. Joko ihan muodossa "olet rakas", tai sitten lauseessa "hei rakas" jne. Mielestäni se on sana, jota ei voi käyttää liikaa itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Joskus huomasin töissäkin sanovani tilanteessa lapselle "lapsi rakas", vaikka he eivät omiani olleetkaan. Se tuli täysin automaattisesti esimerkiksi … Continue reading Sanotko rakkaiksi?

Nyt juhlitaan!

Koska kuopuksemme syntymäpäivät osuivat koronakevääseen ja kaiken lisäksi vieläpä muuttoviikonloppuun, niin niitä ei kunnolla juhlittu. Hän sai kyllä lahjoja ja äitini teki hänelle synttärikakun, kun tytöt muuton aikana mammalassa olivat. Me lupasimme, että häntä juhlitaan sitten myöhemmin, viimeistään isosiskon kanssa samaan aikaan kesällä. Ja nyt oli sen aika! Viikonloppuna meillä oli pieni porukka lähisukua juhlimassa … Continue reading Nyt juhlitaan!

Maalaislapsista kaupunkilaisiksi.

Olen pyöritellyt päässäni ajatusta lasten kaupunkilaistamisesta. Teinkö oikein? Itse halusin pois maalta, mutta olisiko se ollut parempi kasvupaikka lapsille. Vaikka tarkemmin ajateltuna olisi viimeistään yläasteelle siirtyessä tullut jo useampikin hankala asia eteen. Lasten siirtäminen tässä iässä kaupunkiin oli varmasti sopeutumista ajatellen paras vaihtoehto. Ja olemmehan me lasten molemmat vanhemmatkin kaupungin kasvatteja. Päätin kuitenkin listata asioita … Continue reading Maalaislapsista kaupunkilaisiksi.

Ei mitään ja vähän kaikkea.

Elämässä ei tällä hetkellä tapahdu oikein mitään ihmeellistä ja samalla meneillään on vähän kaikenlaista. Päivät toistavat edelleen toisiaan ja vaikka kesä on ihanaa aikaa, niin odotan jo syksyä. Odotan sen tuomia uudenlaisia kuvioita ja syksyn raikkautta. Koronan takia tämän vuoden alku tuntui aivan uskomattomalta ja sitä mietti jo tuleeko tästä vuodesta yhtään mitään. Kuitenkin tämä … Continue reading Ei mitään ja vähän kaikkea.

Lapseni somessa.

Olisiko teillä hetki aikaa keskustella lapsista somessa?   Nykyään näkee paljon erilaisia tapoja näyttää lapset somessa. Osa kertoo nimeä myöden lapsestaan kaikille julkisesti ja lapsesta on kasvokuvia kaikkialla. Toiset eivät paljasta edes etunimeä ja kasvoja ei näy koskaan, ei välttämättä edes koko lasta. Kaikki tavat ovat kuitenkin yhtä oikeita ja jokainen saa päättää asiasta itse. … Continue reading Lapseni somessa.

Miehet varhaiskasvatuksessa.

Olen työskennellyt vuosien varrella seitsemässä eri päivähoitoyksikössä. Työkavereina minulla on ollut niissä lähemmäs sata naista, mutta vain kolme miestä. Opiskellessani ei luokallamme ollut ainoatakaan miespuolista ja nyt lähihoitajaksi opiskelevan siskoni luokalla on yksi ainoa miespuolinen opiskelija. Miehistä ei ole ylitarjontaa yleisestikkään hoitoalalla. Millaista sitten on työskennellä miehenä varhaiskasvatuksessa ja kuinka ne harvat, mutta niin kullanarvoiset … Continue reading Miehet varhaiskasvatuksessa.