Toipuminen on mahdollista

Olen elänyt elämää, jossa kaupassa käynti aiheutti ahdistusta, pahaa oloa ja se yksistään riitti päivän suureksi työksi. Nyt elän elämää, jossa hoidan lapset aamulla eskariin ja kouluun, vietän toisinaan toimistolla 5 tuntia, käyn kaupassa, hoidan kodin ja teen parhaimmillaan illalla vielä koulujuttuja, sekä olen sosiaalinen ystävieni kanssa. Olen ollut tilanteessa, jossa en ole kestänyt kahviloita, … Continue reading Toipuminen on mahdollista

Ahdistuneisuushäiriö – ajatusten syöpä

Moni tietää millaista on olla ahdistunut. Siinä kohtaa kuitenkin, kun puhutaan ahdistuneisuushäiriöstä, puhutaan eri asiasta kuin hetkellisestä ahdistuksesta jota jokainen kokee joskus. Minä selviän pienestä perusahdistuksesta hyvin. Lisäksi olen vuosien aikana oppinut puskemaan ahdistuksen vallassa läpi tilanteesta kuin tilanteesta. Hallitsen kaaoksessa (vesivahinko, toisten nurkissa asuminen, mitä näitä nyt on ollut) elämisen, mutta en ilman oirehtimista. … Continue reading Ahdistuneisuushäiriö – ajatusten syöpä

Maalaaminen tuli jäädäkseen

Kaikki alkoi tarpeesta saada olohuoneeseen taulu. Hankin tarvikkeet, ryhdyin hommiin ja hurahdin. Puuilosta löysin eri kokoisia taulupohjia, perus akryylimaalit, sekä erilaisia ja eri kokoisia pensseleitä. Netistä katsoin erään bloggaajan videopätkiä ja kuvia hänen maalausharrastuksensa aloittamisesta, ja ryhdyin kokeilemaan. Tähän mennessä olen saanut olkkariin kaipaamani taulun, tehnyt yhden esikoisen huoneeseen päätyneen kokeilun, maalannyt ystävälle syntymäpäivälahjan, toiselle … Continue reading Maalaaminen tuli jäädäkseen

Olen taas minä

Katson vuoden, kaksi, kolmekin vuotta taaksepäin. Olin minä, mutta totaalisen lukittuna ahdistuksen häkkiin. Iso osa minusta oli peittynyt pahan olon alle. Olin turtunut, hyväksynyt jo sen, että sitä elämäni on. Kun nyt katson peiliin, katsoo vastaan nainen jonka tunnistan. Ihmisten seurassa ollessani tunnen itseni taas itsekseni. Nauran koko sydämestäni, nautin ihmisten lähellä olosta, kaipaan kosketusta. … Continue reading Olen taas minä

Mistä sitä kirjoittaisi?

Olen aloittanut montakin blogitekstiä, pyöritellyt niitä ja pohtinut sisältöä. Lopulta poistanut niistä ison osan. Jotenkin mikään teksti ei ole tuntunut sellaiselta, että haluaisin niitä julkaista, tai sitten en saa vielä tekstiä loppuun syystä tai toisesta. Mistä oikein kirjoittaisi? Voisin kirjoittaa siitä miten tajusin eräänä päivänä olevani pitkästä aikaa oikeasti onnellinen. Sillä tavalla kaikenkattavasti. Onnellinen vierelle … Continue reading Mistä sitä kirjoittaisi?

Kaiken takana on pelko

Kaikkea ei voi pelätä. Hah. Katso vaikka. Ahdistuksen kanssa sekin onnistuu. Pelko asuu rinnassa. On tehnyt jonkinlaisen pesän kylkiluiden taakse. Se on kuin musta möykky, jota ei saa nieltyä. Se on jotakin näkymätöntä, jonka kuitenkin voi fyysisesti tuntea. Se valtaa tilaa ja saa käpertymään sisäänpäin. Huono, huono, huono minä olen. Riittämättömyyden pelko. Ah, tuo peloistani … Continue reading Kaiken takana on pelko

Kiusaaminen jättää jäljen – Minun tarinani

Kiusaamista on monenlaista. Sitä on niin lasten, kuin aikuistenkin parissa. Ulkopuolelle jättämistä, selän takana puhumista, haukkumista, huutelua, fyysistä väkivaltaa. Olen kokenut näistä osaa niin lapsena, kuin vielä aikuisena eräässä työpaikassanikin. Jan, jota onnekseni voin ystäväkseni kutsua, kirjoitti tekstin kiusaamisesta jokin aika sitten. Se lähti leviämään kuin kulovalkea ja lopulta Jan päätyi vieraaksi Timanttia hiomassa-podcastiin. Kannattaa … Continue reading Kiusaaminen jättää jäljen – Minun tarinani

Joskus muutos on parasta terapiaa.

Olen aikoinaan istunut vuosia terapeuttia vastapäätä ja omasta terapeutistani oli minulle valtavasti apua useammallakin osa-alueella. Siitä huolimatta ahdistukseni vaikutti elämääni todella paljon. Vaikka tiesin mitkä asiat ahdistukseni taustalla olivat, ahdistus pysyi. Se, että olisin väkisin tehnyt asioita ja siedättänyt itseäni kovasta ahdistuksesta huolimatta, ei olisi toiminut kohdallani. Olen oppinut vuosien varrella sen, että ahdistus ei … Continue reading Joskus muutos on parasta terapiaa.

Eivät ne kysele…

Ahdistus, kivut. Tulevat miten haluavat. Kysymättä iskevät hampaansa minuun ja ainoaksi vaihtoehdokseni jää vain selvitä niiden kanssa hetki toisensa jälkeen. Odottaen sitä, että helpottaa. Koska aina se helpottaa. Kipu häviää, ahdistus laukeaa, huono olo menee pois. Pitää vain jaksaa odottaa. Joskus tunti, joskus puoli päivää. Minä en kerro toisille helposti jos minuun sattuu, tai jos … Continue reading Eivät ne kysele…

Hitonmoinen farssi.

Tervetuloa jälleen lukemaan, kuinka elämä potkii päähän. Sehän eniten tuntuu lukijoita vetävän puoleensa. Viimeiset pari vuotta olenkin hyvin kerännyt vierailijoita, kun asiat ovat menneet mönkään kerran toisensa jälkeen. Noh, saatiinhan sitä tähän vuoteenkin. Vuokranantaja oli sitä mieltä, että voin lasten kanssa palata kotiin, vaikka keittiössä nyt kuivaimet vesivahingon takia onkin. Kokeilin hommaa pari tuntia ja … Continue reading Hitonmoinen farssi.