Mistä sitä kirjoittaisi?

Olen aloittanut montakin blogitekstiä, pyöritellyt niitä ja pohtinut sisältöä. Lopulta poistanut niistä ison osan. Jotenkin mikään teksti ei ole tuntunut sellaiselta, että haluaisin niitä julkaista, tai sitten en saa vielä tekstiä loppuun syystä tai toisesta. Mistä oikein kirjoittaisi? Voisin kirjoittaa siitä miten tajusin eräänä päivänä olevani pitkästä aikaa oikeasti onnellinen. Sillä tavalla kaikenkattavasti. Onnellinen vierelle … Continue reading Mistä sitä kirjoittaisi?

Kaiken takana on pelko

Kaikkea ei voi pelätä. Hah. Katso vaikka. Ahdistuksen kanssa sekin onnistuu. Pelko asuu rinnassa. On tehnyt jonkinlaisen pesän kylkiluiden taakse. Se on kuin musta möykky, jota ei saa nieltyä. Se on jotakin näkymätöntä, jonka kuitenkin voi fyysisesti tuntea. Se valtaa tilaa ja saa käpertymään sisäänpäin. Huono, huono, huono minä olen. Riittämättömyyden pelko. Ah, tuo peloistani … Continue reading Kaiken takana on pelko

Kiusaaminen jättää jäljen – Minun tarinani

Kiusaamista on monenlaista. Sitä on niin lasten, kuin aikuistenkin parissa. Ulkopuolelle jättämistä, selän takana puhumista, haukkumista, huutelua, fyysistä väkivaltaa. Olen kokenut näistä osaa niin lapsena, kuin vielä aikuisena eräässä työpaikassanikin. Jan, jota onnekseni voin ystäväkseni kutsua, kirjoitti tekstin kiusaamisesta jokin aika sitten. Se lähti leviämään kuin kulovalkea ja lopulta Jan päätyi vieraaksi Timanttia hiomassa-podcastiin. Kannattaa … Continue reading Kiusaaminen jättää jäljen – Minun tarinani

Joskus muutos on parasta terapiaa.

Olen aikoinaan istunut vuosia terapeuttia vastapäätä ja omasta terapeutistani oli minulle valtavasti apua useammallakin osa-alueella. Siitä huolimatta ahdistukseni vaikutti elämääni todella paljon. Vaikka tiesin mitkä asiat ahdistukseni taustalla olivat, ahdistus pysyi. Se, että olisin väkisin tehnyt asioita ja siedättänyt itseäni kovasta ahdistuksesta huolimatta, ei olisi toiminut kohdallani. Olen oppinut vuosien varrella sen, että ahdistus ei … Continue reading Joskus muutos on parasta terapiaa.

Eivät ne kysele…

Ahdistus, kivut. Tulevat miten haluavat. Kysymättä iskevät hampaansa minuun ja ainoaksi vaihtoehdokseni jää vain selvitä niiden kanssa hetki toisensa jälkeen. Odottaen sitä, että helpottaa. Koska aina se helpottaa. Kipu häviää, ahdistus laukeaa, huono olo menee pois. Pitää vain jaksaa odottaa. Joskus tunti, joskus puoli päivää. Minä en kerro toisille helposti jos minuun sattuu, tai jos … Continue reading Eivät ne kysele…

Hitonmoinen farssi.

Tervetuloa jälleen lukemaan, kuinka elämä potkii päähän. Sehän eniten tuntuu lukijoita vetävän puoleensa. Viimeiset pari vuotta olenkin hyvin kerännyt vierailijoita, kun asiat ovat menneet mönkään kerran toisensa jälkeen. Noh, saatiinhan sitä tähän vuoteenkin. Vuokranantaja oli sitä mieltä, että voin lasten kanssa palata kotiin, vaikka keittiössä nyt kuivaimet vesivahingon takia onkin. Kokeilin hommaa pari tuntia ja … Continue reading Hitonmoinen farssi.

Kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisi.

Voi kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisiEdes yhden päivänHuoletta olla Täällä eletään vain kerranKuka toiste tänne tahtoiskaanJosko jokin menee hyvin menee se pian vauhdilla jo toiseen suuntaan Kuuntelin Irinan Minä-kappaletta vuosia sitten ja nyt taas sanat osuvat. Vaikka miten koitan taistella ahdistuneisuushäiriötäni vastaan, niin sillä on minusta yhä tiukka ote. Turhahan minun oli edes kuvitella, että … Continue reading Kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisi.

Pyöräytetäänpäs ajatus ylösalaisin!

Sinua ahdistaa. Olet siis heikko. Väärin. Olet käsittämättömän vahva, koska kaikesta huolimatta nousit tänä aamuna ylös sängystä ja jatkat elämääsi. Teet sitä ehkä vähän eri tavalla kuin moni muu, mutta jatkat kuitenkin. Ja se tekee sinusta rohkean. Ahdistunut ihminen taistelee päivästä toiseen itsensä kanssa. Astuessaan ulos kodistaan, tai päästäessään sinut sisälle, hän ottaa askeleen oman … Continue reading Pyöräytetäänpäs ajatus ylösalaisin!

Miljoona asiaa ja tyhjä paperi.

Montakohan luonnosta olen jo poistanut? Päässäni pyörii valtavat määrät asioita, jotka haluaisin purkaa ja samalla en saa niitä mitenkään järkevästi ulos. Postaukset, jotka aikaisemmin tuntuivat hyviltä ideoilta, ovat päätyneet roskakoriin. Lokakuu on jo kohta puolessa ja mietin mihin aika menee. Keväästä tuntuu olevan ikuisuus ja kaikki on muuttunut. Koti tuntuu kodilta ja edelleen hymyilen välillä … Continue reading Miljoona asiaa ja tyhjä paperi.

Roosa nauha ja Maailman mielenterveyspäivä.

Tällä viikolla vietetään sekä Roosa nauha-päivää, että Maailman mielenterveyspäivää, jotka kumpikin ovat lähellä sydäntäni. Roosa nauhoja olen ostanut jo vuosia ja tänä vuonna ostin itselleni Juha Tapion suunnitteleman rannekkeenkin. Nauhan osto on pieni juttu, jolla voi kuitenkin tukea tärkeää asiaa. Ja tämän asian tukeminen on ollut itselleni entistäkin tärkeämpi sen jälkeen kun ystäväni ensin vuosia … Continue reading Roosa nauha ja Maailman mielenterveyspäivä.