Toipuminen on mahdollista

Olen elänyt elämää, jossa kaupassa käynti aiheutti ahdistusta, pahaa oloa ja se yksistään riitti päivän suureksi työksi. Nyt elän elämää, jossa hoidan lapset aamulla eskariin ja kouluun, vietän toisinaan toimistolla 5 tuntia, käyn kaupassa, hoidan kodin ja teen parhaimmillaan illalla vielä koulujuttuja, sekä olen sosiaalinen ystävieni kanssa. Olen ollut tilanteessa, jossa en ole kestänyt kahviloita, … Continue reading Toipuminen on mahdollista

Kysymyksiä ja vastauksia

Milloin viimeksi: Nukuit päiväunet – Nukun päikkärit lähes päivittäin. Olen hyvä niissä. Eilenkin otin torkut. Nauroit kyyneleet silmissä – Jennan kanssa harvase päivä. Lauantaina oli aikamoiset nauruhepulit yöllä. Pelkäsit – Enpä muista koska olen viimeksi oikein kunnolla pelännyt. Itselle tärkeiden ihmisten menettämistä pelkään. Teit hutiostoksen – Hmm. Enpä kyllä ole pitkään aikaan ostanut mitään, minkä muistaisin päätyneen käyttämättömäksi. Ostit … Continue reading Kysymyksiä ja vastauksia

4 vuotta täällä!

Jestas miten nopeasti aika kuluu! Näissä neliöissä on asustanut täällä WordPressin puolella jo neljä vuotta! Edelleen pidän tästä alustasta todella paljon, eikä mainoksista täyttyvät blogiportaalit kiinnosta vieläkään. Täällä pysytään siis jatkossaki ja hyvin väki tuntuu tännekin löytävän. 😊 Aloitin blogitaipaleeni Lilyssa 2012 lokakuussa. Sitä ennen olin toki kirjoittanut Livejournaliin teini-aikoina, mutta aikuisena Minä ja mun … Continue reading 4 vuotta täällä!

Hyviä kumppaneita – Kuinka olla ystävä eksän kanssa?

"Jos teillä ei olisi lapsia, olisitteko silti ystäviä?" Tietysti, minä vastasin. Miksi emme olisi? Entisen aviomieheni, lasteni isän T:n kanssa olimme yhdessä yli 10 vuotta. Meillä on yhteinen historia, tiedämme toisistamme aivan hirvittävät määrät asioita ja on tuo yhteinen jälkikasvukin. Tiedän voivani pyytää häneltä apua tai neuvoa asiassa kuin asiassa. Lasten "vahtivuorot" ovat aina sumplittavissa. … Continue reading Hyviä kumppaneita – Kuinka olla ystävä eksän kanssa?

Ennen kaikkea äiti

Äiti. Sitä minä olen. Se on asia, joka menee aina kaiken muun edelle. Avioeron jälkeen, kun jäin lasten kanssa yksin arkipäiviksi ja viikonloput taasen vapautuivat omalle ajalle lasten ollessa isällään, oli aika alkaa rakentaa itseäni uusiksi. Äitiyden alta alkoi löytyä nainen, joka voisi olla vaikka mitä. Tätä nykyä minulla on taas ystäväpiiri, jonka kanssa vietän … Continue reading Ennen kaikkea äiti

Heikosti positiivinen

Tällä hetkellä ainoa minkä haluaisi olevan negatiivinen, on koronatesti. Syyskuun tullen tipahdin kuitenkin johonkin "kaikki on paskaa"-kuiluun, enkä ole saanut räpiköityä sieltä ylös. Fiilis on ollut lähinnä: Väsyttää, vituttaa, itkettää. Pää särkee hartiajumista, silmät ovat itkemisestä turvoksissa ja aamulla jo miettii sitä hetkeä, kun tulee ilta, eikä tarvitse suorittaa. Tuntuu etten saa mitään aikaiseksi, mikään … Continue reading Heikosti positiivinen

Kesä oli kreisi

Sitten olisi elokuun ja koko kesän yhteenkokoamisen aika. Aikamoinen kesä se on ollutkin. Paras vuosiin. Täynnä tunteita laidasta laitaan. Täyttä elämää. Joskus touko-kesäkuussa ajattelin jo hetken, että kesästä tulee aivan totaalisen paska. Vaan eipä tullut. Juhannus nosti pohjalta kertarysäyksellä tuoden elämään kasan ihania uusia ihmisiä. Tämä kesä näytti, että nuoria ja kauniita tässä vielä ollaan! … Continue reading Kesä oli kreisi

Somejulkkis, sut tunnistetaan

Itsehän olen todella pieni tekijä sosiaalisessa mediassa, mutta siitäkin huolimatta minut tiedetään tietyissä piireissä ja tietyillä alueilla. Jotkut tietävät minut blogini takia, mutta suurin osa tuntee minut instagramista. Ja tänä vuonna heräsin siihen, että minäkin olen somevaikuttaja. Pieni sellainen, mutta noin 1500 seuraajan takia olen kuitenkin. Tekemisilläni ja sanomisillani somessa on väliä. Olen esimerkki muille … Continue reading Somejulkkis, sut tunnistetaan

Pimeimmät tunnit

Nousen istumaan haukkoakseni henkeä,tuntuu kuin rinnan päällä olisi kasa tiiliä.Vaikka miten olen yrittänyt vetää happea, ei se ole tuntunut täyttävän keuhkoja. Ensimmäinen nyyhkäisy on riipivä,kyyneleet valuvat pyytämättä.Kastelevat kasvoni,valuvat paidalleni. Milloin helpottaa? Kun joku voisi ajan antaa. Se syö sisältä,vaikka miten yrittää järkeillä.Sisällä on kalvava ikävä,eikä auta kuin kärsiä. Yksinäiset päivät ovat pahimpia,ystävien keskellä saa rakkautta.Ei … Continue reading Pimeimmät tunnit

32v = paras ikä tähän mennessä

"Monta kertaa oon kiertänyt auringon.Silti kaikki viel edessä on." Keko Salata feat. Behm En jaksa ryhtyä kokoamaan 32 asiaa minusta, vaikka paljastuspostaukset tuppaavat suosittuja olemaankin. Voin kyllä muuten höpistä itsestäni näin syntymäpäivän kunniaksi yhtä sun toista. Minulla ei ole ikäkriisiä. Koen elämäni suht mieluisaksi ja ikäni itselleni varsin sopivaksi. Kun esikoinen täytti juuri kymmenen ja … Continue reading 32v = paras ikä tähän mennessä