Katson vuoden, kaksi, kolmekin vuotta taaksepäin. Olin minä, mutta totaalisen lukittuna ahdistuksen häkkiin. Iso osa minusta oli peittynyt pahan olon alle. Olin turtunut, hyväksynyt jo sen, että sitä elämäni on. Kun nyt katson peiliin, katsoo vastaan nainen jonka tunnistan. Ihmisten seurassa ollessani tunnen itseni taas itsekseni. Nauran koko sydämestäni, nautin ihmisten lähellä olosta, kaipaan kosketusta. … Continue reading Olen taas minä
Heinäkuussa alkoi minun kolmen viikon lomani. Olin odottanut sitä kuin kuuta nousevaa. Mitään ihmeellisiä suunnitelmia lomalle ei ollut tehtynä, mutta jo pelkkä ajatus siitä, että ei tarvitse tehdä mitään, oli kutkuttava! Jatkoin eteisen valokuvaseinän kasaamista. Kuvia on jo paljon, mutta niitä mahtuu siihen vielä lisää. Yhden rakkaan kanssa olemme sopineet, että ensi kuussa otamme nähdessämme … Continue reading Heinäkuu
Uskon siihen, että asioilla on tarkoituksensa. Me kohtaamme tietyt ihmiset tietyssä vaiheessa elämää, tietyistä syistä. Osa käy vain täyttämässä tarkoituksensa ja jää sitten pois elämästämme, osa tulee jäädäkseen ja kulkee vierellä rakastaen hamaan tappiin asti. Oikeasti se, että sinulla on ihmisiä joita rakastat ja jotka rakastavat sinua, on ainoa asia millä on väliä. On se … Continue reading Rakkaudesta
Istuin läppärin ääressä. Yhtäkkiä se iski; elämä on juuri nyt ihan hyvää. Ei täydellistä, mutta hyvää. Ikävä reissussa ollutta eksää kohtaan oli vielä rinnassa, mutta se ei musertanut alleen. Olin edellisenä iltana viestitellyt toisen kanssa ja onni siitä yhteisestä siteestä, joka välillämme edelleen vallitsi, toi lohtua. Toinen on yhä rinnalla. Sanoo huolehtivansa lapsistani, kun minulla … Continue reading Elämä on ihan hyvää
Kaksi sanaa: MINUN IHMISENI Elän monen vuoden tauon jälkeen sitä elämää, johon olin ennen tottunut. Olen sosiaalinen, nautin ihmisten keskellä olosta, nauran poskeni kipeiksi. Tällainen minä olin 15 vuotta sitten. Se ihminen on edelleen minussa, vaikka luulin sen kadonneen. Kesästä tuntuu sittenkin tulevan vallan mainio! ❤ Juhannus Kokosimme kasan yksinäisiä sieluja Naantalissa yhteen ja valtasimme … Continue reading Valoisat yöt ja ystävät
Kuun ensimmäisenä päivänä vei tiemme kampaajalle, mistä poistuin yllättäen niskasiilin kanssa. Hupsis. Tukka on hirmuisen kiva ja vaikka sitä aina miettii sitä tulevaa kasvatusprojektia, niin nyt päätin antaa mennä! Lisäksi sävytimme siilini naapurin kanssa eräänä iltana. Väri oli hauska kokeilu, jota en kuitenkaan jaksa ylläpitää. 😄 Ennen juhannusta iskimme minulle vielä mustikkamössön päähän ja saimme … Continue reading Kesäkuu
Seuraa löpinää ekotuotteiden hankinnasta, biojäteroskiksista ja kasvisruokailusta. Pesunkestävää maailmanpelastajaa te ette minusta kuitenkaan saa. Syön lihaa edelleen, käytän perus kosmetiikkaa ja kodin puhdistusaineissa on ihan perus Kiiltoakin. Olen siis iloinen sekakäyttäjä. Ruokapuoli: Olen vaihtanut jogurtit ja viilit kaurapohjaiseen gurttiin ja soijapohjaiseen kreikkalaiseen jogurttiin, joka on suurta herkkua mangososeen kanssa. Nämä ovat itseasiassa vatsallenikin parempi valinta. … Continue reading Iloinen sekakäyttäjä
Päädyin sinkuksi. En siksi ettei minua rakastettaisi, vaan koska aina rakkaus ei riitä. Elämässä on paljon hyvää, mutta ihanko oikeasti ansaitsin olla vain näin lyhyen aikaa kaikenkattavasti onnellinen? Mitä v*ttua olen joskus tehnyt niin totaalisen väärin, että tasainen ja onnellinen elämä on kohdallani jotain mistä saan nauttia vain hetken kerrallaan? Aina tuntuu tulevan jotain. Ahdistus … Continue reading Elämä yllättää
Keskustelimme yhden ystäväni kanssa siitä, kuinka ahdistava tämä oletus on. Olen itse kertaalleen toteuttanut tämän ja suht oikeassa järjestyksessä, mutta enää se ei ole se mitä tavoittelen. Enkä näe, että kyseinen kaava olisi se jota jokaisen pitäisi toteuttaa. Minulla on lapset ja osaan pyörittää arkeamme yksin, kiitos kysymästä. En syksyllä etsimällä etsinyt itselleni ketään. Se, … Continue reading 2,5 lasta, puoliso, talo ja koira sinulla oleman pitää
Jestas miten pitkä otsikko! Siinä se asia kuitenkin tuli. Olen nyt suht säännöllisesti treenannut taas puolisen vuotta ja kyllä se ainakin meikäläisen mieltä lämmittää, kun jotain tuloksiakin on nähtävissä. Motivaatio treenaamiseen oli stressin takia lähes vuoden verran aika hukassa ja liikunnan harrastaminen oli todella epäsäännöllistä. Olen vuosien aikana oppinut sen, että väkisin tekemällä tekee vain … Continue reading Tulokset eivät ole tärkeintä, mutta aika kivoja silti
