Uusi vuosi, sama vanha minä

Mitä sitä hyvää muuttamaan, sanoisi Grinchikin. Aion tänäkin vuonna olla rakastava ja rakastettava, itsepäinen, pain in the ass, nauravainen, välittävä, hellä ja kertakaikkisen ärsyttävä. Kysykää vaikka mieheltäni, osaan kaikki edellä mainitut erittäin hyvin. 😁 Ahdistus hyppäsi vuoden vaihtuessa mukaan tällekin vuodelle, mutta kestäkäämme sen. Toisinaan se saa sydämen sykkeen nousemaan, kädet tärisemään, rinnan päälle muuttaa … Continue reading Uusi vuosi, sama vanha minä

Melkoinen vuosi 2022

Tämä vuosi on ollut paljon kaikenlaista. Olen rakastanut, ehkä tavalla jolla en ole rakastanut koskaan ennen. Nähnyt vihdoin ja viimein taas tulevaisuudenkuvia, jotka puuttuivat vielä parisen vuotta sitten. Olen tuntenut itseni pitkästä aikaa itsekseni ja satunnaisista ahdistuskohtauksista huolimatta päässyt jälleen osalliseksi normaaliin elämään. Olen pitänyt lempi-ihmistäni kädestä ja ottanut riskin muuttamalla ystävyytemme parisuhteeksi. Olen upottanut … Continue reading Melkoinen vuosi 2022

KOLKYTKOLME

Niin se kilahti 33 mittariin! Olo iän suhteen on aika neutraali. En ole vanha, enkä enää lapsikaan. 32 kuulosti itse numerona hyvältä, mutta 33 on vähän sellainen tjaa. Välinumero. Haha. Mutta en valita. Kohti seuraavaa lukua kuljetaan hyvillä mielin. Edelleenkään ei ole suurempia ikäkriisejä. Ainoa asia minkä suhteen tässä iässä jonkin sortin kriisejä voisi alkaa … Continue reading KOLKYTKOLME

Uupumuksesta

Joskus jo aamulla herätessä tunnen kuinka koko kroppaa vetää alas uskomaton voimattomuus. Se tuntuu käsissä, se tuntuu jaloissa. Vaikka olen nukkunut hyvin, niin väsymys on päällä. Uupumus on täällä. En puhu siitä uupumuksesta, joka tulee kun on painanut täysillä viikkoja, vaikka kärsin välillä siitäkin. Nyt haluan kertoa endometrioosin mukanaan tuomasta uupumuksesta. Uupumus voi siis iskeä … Continue reading Uupumuksesta

Maaliskuu toi auringon ja koronan

Maaliskuussa vein autoni jälleen huoltamolle. Se kosla on päättänyt nyt todenteolla lahota ja olen ollut aivan valmis myymään sen romumetalliksi. Ikävä vaan kun tässäkin kuussa olen tarvinnut sitä päästäkseni töihin. Onneksi tämänkertaisen vian takana oli aiemmin vaihdettu lambda, joka olikin susi. Takuu korvasi siis kaiken, enkä maksanut penniäkään koko hommasta. Kerrankin näin. Nyt toivon ettei … Continue reading Maaliskuu toi auringon ja koronan

Ahdistus anna armoa

Kuten olen kertonut, niin ahdistuksen kanssa menee huomattavasti paremmin, kuin vielä vuosi kaksi sitten. Täysin ahdistukseton en silti kuitenkaan ole. On asioita, joita toiset ehdottavat. Juttuja, joita olisi kiva tehdä porukalla. Ja koen itseni vaikeaksi, kun minun on todettava, etten koe jotakin muille hyvin yksinkertaista asiaa itselleni mukavaksi. Nykyiselle piirilleni rajoitteeni eivät ole ongelma, eikä … Continue reading Ahdistus anna armoa

Kattellaan

Viimeisten kuukausien aikana vahva punainen lanka elämässäni on ollut "kattellaan". Olen seurannut mihin elämä vie ja mennyt sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Olen opetellut vihdoin kuuntelemaan sitä, mikä on minulle hyvä. Herkästi laitan toisten tunteet omieni edelle, mutta jos minulla on vain tämä yksi elämä, niin se on väärä tapa elää. Kun minun on hyvä … Continue reading Kattellaan

Opinnot taputeltu!

Syksy oli kyllä rehellisesti sanottuna töiden ja opintojen kanssa aika tuskaisa. Marraskuussa olin jo valmis hankkimaan aamukamman opintojen päättymiseen olevien päivien laskemiseen. Joulukuu ei mennyt yhtään sen kevyemmin. Tein tehtävät ajallaan, mutta tavoitteenani ei ollut saada aikaiseksi parasta mahdollista, vaan ainoastaan suorittaa. Viimeinen kurssi tuntui turhakkeelta, josta en tulisi saamaan paljoa irti. Se oli yksi … Continue reading Opinnot taputeltu!

Entinen minä

Ne joiden kanssa nykypäivänä esimerkiksi työskentelen, tuskin heti uskoisivat jos kertoisin, että oli aika jolloin kaupassa käynti aiheutti minulle tuskaa. Aika jolloin en mielelläni poistunut kotoa. Aika jolloin en pystynyt työskentelemään kotini ulkopuolella. Jopa ystävilleni, jotka ovat viimeisen vuoden aikana elämääni tulleet, sen kuvitteleminen voi olla vaikeaa. Kaksi ystävääni, jotka ovat seuranneet elämääni vuosia läheltä, … Continue reading Entinen minä