Hyviä kumppaneita – Kuinka olla ystävä eksän kanssa?

"Jos teillä ei olisi lapsia, olisitteko silti ystäviä?" Tietysti, minä vastasin. Miksi emme olisi? Entisen aviomieheni, lasteni isän T:n kanssa olimme yhdessä yli 10 vuotta. Meillä on yhteinen historia, tiedämme toisistamme aivan hirvittävät määrät asioita ja on tuo yhteinen jälkikasvukin. Tiedän voivani pyytää häneltä apua tai neuvoa asiassa kuin asiassa. Lasten "vahtivuorot" ovat aina sumplittavissa. … Continue reading Hyviä kumppaneita – Kuinka olla ystävä eksän kanssa?

Olemme eksiemme summa

Otsikolla ei ole mitään tekemistä entisten kumppaneiden määrällä, vaan sillä mihin suuntaan he ovat meitä muovanneet. Mitä hyvää tai huonoa yhdessä olo ja ero ovat meihin tuoneet. Pelkoja, uusia puolia, avoimuutta, uutta katsantokantaa, pettymyksiä, onnea, ikävää. Arvottomuuden tunnetta, opettanut rakastamaan, saanut ymmärtämään oman todellisen arvon, näyttänyt mitä ei parisuhteelta halua tai vaihtoehtoisesti haluaa. Olen alkanut … Continue reading Olemme eksiemme summa

Elämä yllättää

Päädyin sinkuksi. En siksi ettei minua rakastettaisi, vaan koska aina rakkaus ei riitä. Elämässä on paljon hyvää, mutta ihanko oikeasti ansaitsin olla vain näin lyhyen aikaa kaikenkattavasti onnellinen? Mitä v*ttua olen joskus tehnyt niin totaalisen väärin, että tasainen ja onnellinen elämä on kohdallani jotain mistä saan nauttia vain hetken kerrallaan? Aina tuntuu tulevan jotain. Ahdistus … Continue reading Elämä yllättää

Mistä sitä kirjoittaisi?

Olen aloittanut montakin blogitekstiä, pyöritellyt niitä ja pohtinut sisältöä. Lopulta poistanut niistä ison osan. Jotenkin mikään teksti ei ole tuntunut sellaiselta, että haluaisin niitä julkaista, tai sitten en saa vielä tekstiä loppuun syystä tai toisesta. Mistä oikein kirjoittaisi? Voisin kirjoittaa siitä miten tajusin eräänä päivänä olevani pitkästä aikaa oikeasti onnellinen. Sillä tavalla kaikenkattavasti. Onnellinen vierelle … Continue reading Mistä sitä kirjoittaisi?

Kiusaaminen jättää jäljen – Minun tarinani

Kiusaamista on monenlaista. Sitä on niin lasten, kuin aikuistenkin parissa. Ulkopuolelle jättämistä, selän takana puhumista, haukkumista, huutelua, fyysistä väkivaltaa. Olen kokenut näistä osaa niin lapsena, kuin vielä aikuisena eräässä työpaikassanikin. Jan, jota onnekseni voin ystäväkseni kutsua, kirjoitti tekstin kiusaamisesta jokin aika sitten. Se lähti leviämään kuin kulovalkea ja lopulta Jan päätyi vieraaksi Timanttia hiomassa-podcastiin. Kannattaa … Continue reading Kiusaaminen jättää jäljen – Minun tarinani

Millainen oli helmikuu?

Saattaapi olla, että tämän vuoden uusi juttu on kuukausipostaukset. On kiva listata itselleenkin vähän ylös, että mitä kaikkea sitä kuukauden aikana oikein onkaan tullut tehtyä, tai onko mitään. 😄 Käytiin jäällä useammankin kerran. Vitsit miten kivaa on ollut pitkästä aikaa päästä jäälle kävelemään. Ensin oli hyvä seurata, että kauempana kävelevät pysyivät jäällä, eivätkä uponneet. Sitten … Continue reading Millainen oli helmikuu?

Milloin on ok seurustella?

Mikä on sopiva väli parisuhteen loppumisesta uuden suhteen alkuun? 6 kuukautta? 2 vuotta? Mitä? Huomasin itse loppu vuodesta viime vuonna miettiväni, mitä muut ajattelevat, kun kuulevat minun tavanneen erityisen ihmisen. Tiesin, ettei sillä olisi mitään väliä, mutta silti mietin. Keskustelin asiasta muutaman ystävänikin kanssa. Osa osasi samaistua mietteisiini, koska olivat aikoinaan käyneet samat ajatukset läpi. … Continue reading Milloin on ok seurustella?

Äiti, ethän sä eti uutta miestä?

Meillä on lähipiirissämme uusperheitä. Ystävissämme on ihmisiä joiden eroa lapset ovat seuranneet sivusta ja nähneet uusien kumppaneiden löytymisiä, sekä perheiden perustamisia. Itse erotessa tämä oli hyvä asia. Lapset olivat jo nähneet kaikenlaista ympärillä. Tosin tästä syystä kävinkin sitten lasteni kanssa mielenkiintoisia keskusteluja viime vuonna. 😅 5v. kysyi minulta kerran, että enhän minä vain etsi uutta … Continue reading Äiti, ethän sä eti uutta miestä?

Aikuinenkin tarvitsee huolenpitoa.

Kahden lapsen äitinä sitä antaa koko ajan itsestään, ja sitä huomaa kaipaavansa itsekin huolenpitoa saadakseen omat varastonsa täyteen. Lapset tarvitsevat aikaasi ja huomiotasi. Rakkautta, läheisyyttä, hoivaa ja huolenpitoa. Joskus sitä voi melkeinpä tuntea itsensä totaalisen tyhjiin imetyksi, vaikka lapsilta paljon saakin. Lapset antavat kaiken rakkautensa ja tiedät olevasi heille kaikki kaikessa. Hellyyttäkin saa, lapsi tulee … Continue reading Aikuinenkin tarvitsee huolenpitoa.

Muutosten vuosi.

Vaikka vuosi 2020 on monella tapaa ollut pysähtymisen vuosi, on se itselläni ollut samalla suurten muutosten vuosi. Koronakevät ja kotikoulu.Talokaupat.Papan taloon muuttaminen.Opiskelupaikan saanti.Asunnon löytäminen.Muutto vihdoin Naantaliin.Avioeron voimaan astuminen.Opiskeluiden alku.Myöhemmin syksyllä on edessä vielä mahdollisesti aloitus uudessa työpaikassa. Aika paljon on vuoteen siis mahtunut tähän mennessä. Välillä olen kokenut suurta ahdistusta, välillä helpotusta, hetkittäin surua ja … Continue reading Muutosten vuosi.