Kyllä, minä pelkään koronaa

Olen somessa seurannut kahden perheen korona-arkea. Molemmissa tapauksissa on kyse äideistä, jotka sairastavat kotona lasten kanssa. Itselleni hyvin samaistuttavaa, sillä jos karanteeni napsahtaisi, tai perheessämme sairastuttaisiin, niin olisin aivan yksin lasten kanssa, ellei kumppani sattuisi altistumaan samalla ja näin ollen jäisi mahdollisesti kanssamme kotoilemaan. Toisten oireita kuunneltuani ja sairaaloiden koronapotilasmääriä, kuolemantapauksista puhumattakaan, seurattuani pelkään tartuntaa. … Continue reading Kyllä, minä pelkään koronaa

Maaliskuu ja sen ihana valo

Se olisi taas kuukauden summaamisen aika! Sain pitkästä aikaa ihan kunnolla kiinni treenaamisesta. Olen pitkään treenaillut toooodella satunnaisesti, ja hommasta on puuttunut hyvä fiilis. Nyt samaa tahtia valoisuuden kanssa on lisääntynyt halu liikuntaan ja kunnon venyttelyihin. Suurempia tavoitteita ei ole, koska en halua paineita mistään. Sitä tehdään, mikä tuntuu hyvältä. Kävimme moikkaamassa ystävääni ja hänen … Continue reading Maaliskuu ja sen ihana valo

Ahdistus asuu minussa.

Herään aamulla. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Tuntuu, kuin joku istuisi rintakehällä. On huono olo ja käsiä kihelmöi. Syytä kyseisille tuntemuksille ei ole. Se on vain ahdistusta, hoen itselleni. Sen tietäminen tekee niistä helpommin kestettäviä, muttei vie niitä kokonaan pois. Vasta kun ryhtyy tekemään jotakin, joka vie huomion pois noista ikävistä tunteista, alkaa olo helpottaa. … Continue reading Ahdistus asuu minussa.

Kuka yhdistää opiskelut ja työn?!

Niin ja vielä lapsiperhearjen, jossa on pääasiassa itse vastuussa kaikesta koko ajan. Vastaus: aika moni, myös minäLisähuomautus: tyhmästä päästä kärsii koko ruumis Joulukuussa odotin silloisen kurssini päättymistä. Se meinasi nimittäin tehtävillään tuskastuttaa minua. Palautettuani sivukaupalla tekstiä, huokaisin helpotuksesta seuraavan kurssin ollessa verkkotentti ja pitävän sisällään "vain" kasan lukemista. Haaha, eihän se lukeminenkaan aina helppoa ole. … Continue reading Kuka yhdistää opiskelut ja työn?!

Millainen oli helmikuu?

Saattaapi olla, että tämän vuoden uusi juttu on kuukausipostaukset. On kiva listata itselleenkin vähän ylös, että mitä kaikkea sitä kuukauden aikana oikein onkaan tullut tehtyä, tai onko mitään. 😄 Käytiin jäällä useammankin kerran. Vitsit miten kivaa on ollut pitkästä aikaa päästä jäälle kävelemään. Ensin oli hyvä seurata, että kauempana kävelevät pysyivät jäällä, eivätkä uponneet. Sitten … Continue reading Millainen oli helmikuu?

Aikuinenkin tarvitsee huolenpitoa.

Kahden lapsen äitinä sitä antaa koko ajan itsestään, ja sitä huomaa kaipaavansa itsekin huolenpitoa saadakseen omat varastonsa täyteen. Lapset tarvitsevat aikaasi ja huomiotasi. Rakkautta, läheisyyttä, hoivaa ja huolenpitoa. Joskus sitä voi melkeinpä tuntea itsensä totaalisen tyhjiin imetyksi, vaikka lapsilta paljon saakin. Lapset antavat kaiken rakkautensa ja tiedät olevasi heille kaikki kaikessa. Hellyyttäkin saa, lapsi tulee … Continue reading Aikuinenkin tarvitsee huolenpitoa.

Kootaanpas vähän vuotta 2020.

Huh huh. Aikamoinen vuosi tämä on ollutkin. Paljon on ollut itsellä kaikenlaista ja vuosi on ollut koko maailmalle poikkeuksellinen. Kaikesta huolimatta olen todella onnellinen! Mitä kaikkea vuosi oikein onkaan pitänyt sisällään? Kevät Talon myynti. Korona ja kotikoulu. Papan taloon muuttaminen. Asunnon etsiminen. Opiskelemaan pääsy. Asunnon saaminen. Muutto kotiin. Kesä Uuden kodin laittoa. Avioeron voimaan astuminen. … Continue reading Kootaanpas vähän vuotta 2020.

Onni on tässä.

Lasten pulinassa takapenkillä, kun yrität keskittyä kuuntelemaan sekä radiota, että heidän juttujaan aamuliikenteessä. Pöydän ääressä pelatessa, kun toinen silittää jalkaa ja yhdessäolo on niin kertakaikkisen luonnollista. Verhoja äidin kanssa ripustaessa, kun nauraen kauhulla odotatte tuleeko verhotanko alas vai ei. Ystävän kanssa jutellessa, kun mikään aihe ei ole tabu ja toinen on niin äärettömän tärkeä. Kun … Continue reading Onni on tässä.

Miljoona asiaa ja tyhjä paperi.

Montakohan luonnosta olen jo poistanut? Päässäni pyörii valtavat määrät asioita, jotka haluaisin purkaa ja samalla en saa niitä mitenkään järkevästi ulos. Postaukset, jotka aikaisemmin tuntuivat hyviltä ideoilta, ovat päätyneet roskakoriin. Lokakuu on jo kohta puolessa ja mietin mihin aika menee. Keväästä tuntuu olevan ikuisuus ja kaikki on muuttunut. Koti tuntuu kodilta ja edelleen hymyilen välillä … Continue reading Miljoona asiaa ja tyhjä paperi.

Muutosten vuosi.

Vaikka vuosi 2020 on monella tapaa ollut pysähtymisen vuosi, on se itselläni ollut samalla suurten muutosten vuosi. Koronakevät ja kotikoulu.Talokaupat.Papan taloon muuttaminen.Opiskelupaikan saanti.Asunnon löytäminen.Muutto vihdoin Naantaliin.Avioeron voimaan astuminen.Opiskeluiden alku.Myöhemmin syksyllä on edessä vielä mahdollisesti aloitus uudessa työpaikassa. Aika paljon on vuoteen siis mahtunut tähän mennessä. Välillä olen kokenut suurta ahdistusta, välillä helpotusta, hetkittäin surua ja … Continue reading Muutosten vuosi.