Hyviä kumppaneita – Kuinka olla ystävä eksän kanssa?

"Jos teillä ei olisi lapsia, olisitteko silti ystäviä?" Tietysti, minä vastasin. Miksi emme olisi? Entisen aviomieheni, lasteni isän T:n kanssa olimme yhdessä yli 10 vuotta. Meillä on yhteinen historia, tiedämme toisistamme aivan hirvittävät määrät asioita ja on tuo yhteinen jälkikasvukin. Tiedän voivani pyytää häneltä apua tai neuvoa asiassa kuin asiassa. Lasten "vahtivuorot" ovat aina sumplittavissa. … Continue reading Hyviä kumppaneita – Kuinka olla ystävä eksän kanssa?

Ennen kaikkea äiti

Äiti. Sitä minä olen. Se on asia, joka menee aina kaiken muun edelle. Avioeron jälkeen, kun jäin lasten kanssa yksin arkipäiviksi ja viikonloput taasen vapautuivat omalle ajalle lasten ollessa isällään, oli aika alkaa rakentaa itseäni uusiksi. Äitiyden alta alkoi löytyä nainen, joka voisi olla vaikka mitä. Tätä nykyä minulla on taas ystäväpiiri, jonka kanssa vietän … Continue reading Ennen kaikkea äiti

Iloinen sekakäyttäjä

Seuraa löpinää ekotuotteiden hankinnasta, biojäteroskiksista ja kasvisruokailusta. Pesunkestävää maailmanpelastajaa te ette minusta kuitenkaan saa. Syön lihaa edelleen, käytän perus kosmetiikkaa ja kodin puhdistusaineissa on ihan perus Kiiltoakin. Olen siis iloinen sekakäyttäjä. Ruokapuoli: Olen vaihtanut jogurtit ja viilit kaurapohjaiseen gurttiin ja soijapohjaiseen kreikkalaiseen jogurttiin, joka on suurta herkkua mangososeen kanssa. Nämä ovat itseasiassa vatsallenikin parempi valinta. … Continue reading Iloinen sekakäyttäjä

Kyllä, minä pelkään koronaa

Olen somessa seurannut kahden perheen korona-arkea. Molemmissa tapauksissa on kyse äideistä, jotka sairastavat kotona lasten kanssa. Itselleni hyvin samaistuttavaa, sillä jos karanteeni napsahtaisi, tai perheessämme sairastuttaisiin, niin olisin aivan yksin lasten kanssa, ellei kumppani sattuisi altistumaan samalla ja näin ollen jäisi mahdollisesti kanssamme kotoilemaan. Toisten oireita kuunneltuani ja sairaaloiden koronapotilasmääriä, kuolemantapauksista puhumattakaan, seurattuani pelkään tartuntaa. … Continue reading Kyllä, minä pelkään koronaa

Maaliskuu ja sen ihana valo

Se olisi taas kuukauden summaamisen aika! Sain pitkästä aikaa ihan kunnolla kiinni treenaamisesta. Olen pitkään treenaillut toooodella satunnaisesti, ja hommasta on puuttunut hyvä fiilis. Nyt samaa tahtia valoisuuden kanssa on lisääntynyt halu liikuntaan ja kunnon venyttelyihin. Suurempia tavoitteita ei ole, koska en halua paineita mistään. Sitä tehdään, mikä tuntuu hyvältä. Kävimme moikkaamassa ystävääni ja hänen … Continue reading Maaliskuu ja sen ihana valo

Ahdistus asuu minussa.

Herään aamulla. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Tuntuu, kuin joku istuisi rintakehällä. On huono olo ja käsiä kihelmöi. Syytä kyseisille tuntemuksille ei ole. Se on vain ahdistusta, hoen itselleni. Sen tietäminen tekee niistä helpommin kestettäviä, muttei vie niitä kokonaan pois. Vasta kun ryhtyy tekemään jotakin, joka vie huomion pois noista ikävistä tunteista, alkaa olo helpottaa. … Continue reading Ahdistus asuu minussa.

Kuka yhdistää opiskelut ja työn?!

Niin ja vielä lapsiperhearjen, jossa on pääasiassa itse vastuussa kaikesta koko ajan. Vastaus: aika moni, myös minäLisähuomautus: tyhmästä päästä kärsii koko ruumis Joulukuussa odotin silloisen kurssini päättymistä. Se meinasi nimittäin tehtävillään tuskastuttaa minua. Palautettuani sivukaupalla tekstiä, huokaisin helpotuksesta seuraavan kurssin ollessa verkkotentti ja pitävän sisällään "vain" kasan lukemista. Haaha, eihän se lukeminenkaan aina helppoa ole. … Continue reading Kuka yhdistää opiskelut ja työn?!

Millainen oli helmikuu?

Saattaapi olla, että tämän vuoden uusi juttu on kuukausipostaukset. On kiva listata itselleenkin vähän ylös, että mitä kaikkea sitä kuukauden aikana oikein onkaan tullut tehtyä, tai onko mitään. 😄 Käytiin jäällä useammankin kerran. Vitsit miten kivaa on ollut pitkästä aikaa päästä jäälle kävelemään. Ensin oli hyvä seurata, että kauempana kävelevät pysyivät jäällä, eivätkä uponneet. Sitten … Continue reading Millainen oli helmikuu?

Aikuinenkin tarvitsee huolenpitoa.

Kahden lapsen äitinä sitä antaa koko ajan itsestään, ja sitä huomaa kaipaavansa itsekin huolenpitoa saadakseen omat varastonsa täyteen. Lapset tarvitsevat aikaasi ja huomiotasi. Rakkautta, läheisyyttä, hoivaa ja huolenpitoa. Joskus sitä voi melkeinpä tuntea itsensä totaalisen tyhjiin imetyksi, vaikka lapsilta paljon saakin. Lapset antavat kaiken rakkautensa ja tiedät olevasi heille kaikki kaikessa. Hellyyttäkin saa, lapsi tulee … Continue reading Aikuinenkin tarvitsee huolenpitoa.

Kootaanpas vähän vuotta 2020.

Huh huh. Aikamoinen vuosi tämä on ollutkin. Paljon on ollut itsellä kaikenlaista ja vuosi on ollut koko maailmalle poikkeuksellinen. Kaikesta huolimatta olen todella onnellinen! Mitä kaikkea vuosi oikein onkaan pitänyt sisällään? Kevät Talon myynti. Korona ja kotikoulu. Papan taloon muuttaminen. Asunnon etsiminen. Opiskelemaan pääsy. Asunnon saaminen. Muutto kotiin. Kesä Uuden kodin laittoa. Avioeron voimaan astuminen. … Continue reading Kootaanpas vähän vuotta 2020.