Ahdistus asuu minussa.

Herään aamulla. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Tuntuu, kuin joku istuisi rintakehällä. On huono olo ja käsiä kihelmöi. Syytä kyseisille tuntemuksille ei ole. Se on vain ahdistusta, hoen itselleni. Sen tietäminen tekee niistä helpommin kestettäviä, muttei vie niitä kokonaan pois. Vasta kun ryhtyy tekemään jotakin, joka vie huomion pois noista ikävistä tunteista, alkaa olo helpottaa. … Continue reading Ahdistus asuu minussa.

Kuka yhdistää opiskelut ja työn?!

Niin ja vielä lapsiperhearjen, jossa on pääasiassa itse vastuussa kaikesta koko ajan. Vastaus: aika moni, myös minäLisähuomautus: tyhmästä päästä kärsii koko ruumis Joulukuussa odotin silloisen kurssini päättymistä. Se meinasi nimittäin tehtävillään tuskastuttaa minua. Palautettuani sivukaupalla tekstiä, huokaisin helpotuksesta seuraavan kurssin ollessa verkkotentti ja pitävän sisällään "vain" kasan lukemista. Haaha, eihän se lukeminenkaan aina helppoa ole. … Continue reading Kuka yhdistää opiskelut ja työn?!

Hoitava Neutral Henna

Niin vaan astuin minäkin vihdoin kasvivärien maailmaan, tosin ilman värin muutosta. Tein tämän jo tammikuussa, mutta jätin tarkoituksella mainitsematta kuulumispostauksessa. Homma nimittäin ansaitsee ihan oman postauksensa! Jossain kohtaa ajattelin, että raidoittaisin hiukseni vaalealla, mutta olenkin tykästynyt omaan väriini niin paljon, etten ole halunnut hiuksiani värjätä. Lisäksi kuivan pörröinen luonnonkiharani ei kaipaa vaalennuksia. Töissäni törmäsin kuitenkin … Continue reading Hoitava Neutral Henna

Kotona vai toimistolla?

Siinä on puolensa, että työt onnistuvat kotoa käsin. Puolensa on kyllä myös töiden tekemisellä toimistolla. Olen välillä miettinyt kummassa työskentely on tehokkaampaa. Kotona ei ole ketään kenen kanssa hölistä, mutta toimistolla työt sujuvat vähän kuin huomaamatta. Kotona saattaa tuntua siltä, että aika ei kulu, kun taas toimistolla ihmettelee mihin tunnit hujahtivat. Itse haaveilin vuosia työstä, … Continue reading Kotona vai toimistolla?

Niin meni lokakuu.

Lokakuussa aloitin työt itselleni täysin vieraalla alalla, ja olen aivan riemuissani! Sekä vähän kauhuissani. Kun pomoina kuitenkin ovat yhdet maailman parhaimmista ihmisistä, on työnteko ihan mahtavaa, eikä pieni kauhu haittaa, kun tietää toisten neuvovan kyllä aina tarvittaesssa. Tapasin lokakuussa ihmisen, josta tuli nopeasti fiilis, että tässä voisi olla minun ihmiseni. Ja hiljalleen paljastui, että aavistukseni … Continue reading Niin meni lokakuu.

Miehet varhaiskasvatuksessa.

Olen työskennellyt vuosien varrella seitsemässä eri päivähoitoyksikössä. Työkavereina minulla on ollut niissä lähemmäs sata naista, mutta vain kolme miestä. Opiskellessani ei luokallamme ollut ainoatakaan miespuolista ja nyt lähihoitajaksi opiskelevan siskoni luokalla on yksi ainoa miespuolinen opiskelija. Miehistä ei ole ylitarjontaa yleisestikkään hoitoalalla. Millaista sitten on työskennellä miehenä varhaiskasvatuksessa ja kuinka ne harvat, mutta niin kullanarvoiset … Continue reading Miehet varhaiskasvatuksessa.

Nykyihminen ei saa uupua.

Sain postaustoiveen uupumusta koskien ja nyt mietin kuinka saisin tekstin pidettyä jotenkuten kasassa ilman, että se lähtee kauheasti rönsyilemään. En lupaa mitään, joten jos puhun paljon kaikesta muustakin, niin anteeksi.   Aina välillä sitä törmää kommentteihin siitä, kuinka ei ennen vanhaan ollut työuupumusta tai ahdistusta, eikä kai mitään muutakaan, koska kyllä ennen oli paremmin. Samalla … Continue reading Nykyihminen ei saa uupua.

Mielenterveydestä puhuminen.

Olen jo vuosia kirjoittanut blogissa omasta ahdistuneisuushäiriöstäni, sekä mielenterveyteen liittyvistä asioista. Olen höpissyt niistä myöskin instgramin puolella, molemmilla sivuillani. Ja aion jatkaa moista jatkossakin. Kiitos, kiitos paljon kaikille teille, jotka olette jakaneet kipeitäkin asioita minun, ventovieraan ihmisen kanssa. Kiitos, kun luotatte minuun. Ja jatkossakin aion vastata jokaiselle teistä, kunhan viesti vaan tulee perille (yritän muistaa … Continue reading Mielenterveydestä puhuminen.

Upea tilaisuus!

Koin alkuviikolla yllätyksen avatessani sähköpostini. Hög Recordsin Mikko Määttänen oli nimittäin ottanut minuun yhteyttä! Mikko tarjosi minulle mahdollisuutta kuunnella kotimaisen artistin Aidan uuden kappaleen, ennen sen julkaisua! Ja mikäli haluaisin, voisin kääntää siitä pätkän viittomakielelle. Voin kertoa, ettei tarvinnut kahta kertaa miettiä tartunko tarjoukseen! Mikko oli päätynyt ihan muuten vaan seuraajakseni instassa jo viime vuonna, ja … Continue reading Upea tilaisuus!

Arjet ovat erilaisia.

Kun aikoinaan ilmoitin, etten lasten kanssa ryhdy työhön, johon pitää mennä 6.00 aamulla, sain kuulla miten "muutkin äidit tekevät niin". Mieleni teki vähän lyödä lauseen suustaan päästänyttä. En ymmärrä miksi täällä edelleen vahvana vaikuttaa se, mitä tai miten muut tekevät. Miksi mukamas vain sillä yhdellä tietyllä tavalla eläminen on oikea tapa? Minulle on yks ja … Continue reading Arjet ovat erilaisia.